Nahka on palanut, laulut on laulettu, juomat on nautittu ja perinteiset kaadot on suoritettu.
Joten lepoloma meni siis tähän asti hyvin.
Olen todellakin unohtanut murehtia, että olisikohan mahdollisesti jotain syöpä vikaa jossain, sillä ihminen eläessään elämäänsä saa aina uusia huolenaiheita halusi sitä tai ei.
Tällä reissulla oon jo aamutuimalla matkalle lähtiessä meinannut murtautua väärään autoon, kun meinasin palauttaa kamoja autoon, kun ei mahtunut painorajoituksiin. Enkä siis tunnistanut puoliunessa omaa autoani vaan yritin viereiseen.
Seuraavaksi murehdin, että mahdunko lentokoneen penkkiin ja tarviinko lisävyötä ja jippii mahduin.
Sillä nimittäin vuodesta 2010 oon laihtunut 80 kiloo ja se lentomatka Intiaan niiden kadonneiden kilojen kera on ikuisesti mielessäni.
Seuraavaksi murehdin, että kuinka usein uskallan häiritä käytävän puolella istuvaa tyttöstä siirtymään, että pääsen sata kertaa vessaan.
Sekin huoli oli turha, koska kun vihdoin sain suuni auki ja tutustuin kanssaeläjään, niin tottakai meillä synkkas heti ja matkan loppuvaiheilla sain kunnian tarjota hänelle jopa brandya.
Alkumatka sujui hyvin, mutta kun meikä heittäytyi viihteelle, niin se menikin sitten sen verran reippaasti, että saatiin bestiksen kanssa sopu katoamaan, ja sen korjaamiseen menee aikaa.
Hukkasin vaihteeksi silmälasini taxin vietyä mut väärään kaupunkiin, enkä niitä osannut enää mistään kysellä, Joten sen jälkeen murehdittiinkin miten ajan yöllä Tampereelta Hauholle aurinkolasit päässä taipaleilla missä ei ole edes katuvaloja.
No lopulta ostin lukulasit läheisestä apteekista, millä näin joten kuten ajaa kotiin.
Koti-ikävä oli todella kova ja ihana oli halata rakkaitaan kotiin päästyään.
Päätin, etten ihan äkkiä lähde uudestaan reissuun ainakaan ilman miestäni tai omanhenkistä seuraa.
Ollaan näköjään entisen bestiksen kanssa kasvettu hieman eri suuntiin.
Tuli kutsu Gastroskopiaan ainoana päivänä, joka ei sovi mulle, kun olen ostosmatkalla Virossa, joten vaihtoon menee, samoin kutsu tuli taas Mammografiaan, joten ei puutu tutkimuksia.
Niin ja kaiken huipuksi pe iltana irtosi iso paikka etuhampaan vierestä, joka on niin terävä, että yritin Mikan isolla viilalla sit hioa. Sillä purkka on ainoa paikka-aine, mitä saan siihen ennen maanantaita, jos silloinkaan pääsee hampulääkäriin, miks nää aina tulee viikonlopuks?
Niin juu tosiaan mullehan kun ei koskaan tapahdu mitään....moi
