Mukava päivä

 Mikäs tässä ollessa, Päivä meni kivasti. Lepäilin ja ruokin itseni.

Mikalla oli vielä eilen tekemääni ruokaa. Tänään täytyykin tehdä uutta.

Pikkupuuhaa vois olla myös taikajuoman teko ja vitamiinien laitto.

klo:14 olis dreenien poisto, mutta katson 7 ensin paljonko nestettä on kertynyt. Pahoin pelkään, että joudun siirtään ajan maanantaille, sillä tyhjäsin eilen ilta 7 ne ja tuli itseasiassa jo se 30ml joka saisi täyttyä vuorokaudessa ja täyttyi jo 15h, joten nyt ei periaatteessa saisi olla mitään nestettä niissä. Elän vielä hetken toivossa, jospa sittenkin.

Hieman hankalaa jatkuvasti kuskata niitä mukanaan, vaikkakin laitoin ne olkalaukkuun saadakseni käteni vapaaksi, mutta silti.

Elen tuli uusi allakka ja seinäkalenteri Positiivareilta, joilta ne tilasin jo kesällä. Mutta lasku oli jopa 40e, joten oli kyllä viimeinen kerta kun tilaan, sitäpaitsi en pidä kalenterista niin paljon kuin edellisestä, jonka ostin ihan Tokmannilta.

No kait se käyttöön kuitenkin pitää ottaa, kun niin paljon maksoikin. Eli siinä on tekemistä, kun taas kaikki tärkeät asiat sinne siirrän.

Tänään ajattelin kuitenkin rohkaistua suihkuttaan noita haavakohtia, ja vaihtaa fake napaan lapun, jonka sain mukaan. Mielenkiintoista minkä näköinen se mahtaa olla.

Ihanaa olla kotona <3

Kotona jälleen

 Täällä ollaan kotona jonne saavuin jo eilen kelataxilla, jota odottelin 1.5h Assissa. Uskomattoman vaikeaa saada taxia edes arkipäivänä.

Kyytijä oli kuitenkin miellyttävä Suomalainen mies, joka ymmärsi, että haluan olla puhelematta. Matkalla nousi nimittäin hetkeksi tosi huono ja hikinen olo.

Mulla oli ollut alhaiset verenpaineet kokoajan sairaalaassa tyyliin 80/60, joten varmaan matalat siinä matkallakin kun olin pystyasenossa yhtäkkiä.

Kotiin oli ihana saapua Mikan tullessa vastaan. Katsottiin Sykettä loppuehtoo ja ajoissa nukkumaan.

Oli outoo nukkua vaan selällään, mutta onnistui kuitenkin relanttien voimalla, joista olin pyörryksissä vielä koko tän aamun ja väsytti.

Käytiin äsken apteekissa hakemassa napapiikit ja särkylääkkeitä.

En halua Panacodia ottaa jos ei ole pakko, sillä vatsa on jo jumissa entisistäkin. Pallea on ilmaa täynnä ja hankala olla.

Eilinen leikkaus meni ihan ok. Imeskelin pastillia viimeseen asti ja sylkäsin sen pois, juuri ennen leikkuriin menoa.

Nukkumatti tuli pian ja klo: 13 heräsin ja oli ihan ok.

Ruokaa sain vasta klo:17 ja ahnehdin pinaattikeittoa ja illalla jogurttia.

Sain yksityishuoneen omalla vessalla ja tv:llä, joka oli kiva.

Hoitajat oli ihania, mutta niin kiireisiä, ja siihenhän osasin varautua.

Reppu oli vieressäni sängyllä, josta join Trippiä ja mehukeittoa, kun eivät ehtineet tuomaan juotavaa sitä mukaa, kun janotti.

Illalla kävin jo ekan kerran jalkeilla ja aamu 4 olin vaatimassa, että ottavat pissapussin ja kanyylin pois ja näin tapahtui.

Kanyyli nimittäin sattui kokoajan käsitaipeessa ja pissapussi rajoitti liikkumistani kahden dreenin lisäksi.

Pääsin omin voimin kakkoselle, jota oli panikoinut, että jos se tulee sänkyyn enkä pääse vessaan, niin se on alkuräjähdystä muistuttava tapahtuma. Mutta onneksi se meni hyvin.

Lääkärinkierrolla olin kovasti lähdössä kotiin ja niinpä sitten lounaan jälkeen sieltä pääsin taxin odottelun jälkeen.

Mulla on sellaiset dreenipussit, mihin tulee verinestettä ja ne saa käydä poistaan, jos ei vuorokaudessa tule yli 30ml.

Varasin huomiseks ajan, mut voi olla, että joudun sen peruun ja siirtään maanantaihin, jos tulee enemmän.

Haluaisin vain niin näistä eroon. Joudun jatkuvasti kuskaan näitä mukanani.

Kipuja oli eilen alueella enempi, tänään helpompi toistaiseksi.

Jos meen huomenna tk;hon, niin suihkuttelen vasta lauantaina.

Mulla on sellainen tukivyö/korsetti, jota joutuu pitään kk yötä päivää ja sitten toisen kk vain päivisin. 2vkon saunakielto, sulavat tikit.

Kk saikku ja katsotaan sit haenko lisää, tai ainakin kevennettyä alkuun. Saa nähdä.

Nyt tässä vain chillaan tän päivän ja yritän alkaa liikkuun enempi huomenna. Treenata en saa ainakaan vatsaan vaikuttavia liikkeitä.

Ai niin ja mahassa ei ollutkaan kuulemma tyrää, vaan arpikudosta, joten taitaa olla niin, että en sitten pääsekään turvotuksesta eroon.

Tikit on ankkurin muotoinen keskeltä auki, napa lähti, tekivät jonkun fake navan ja kohdun yläpuolella pitkä viiva lantiolle asti

Saas nähdä mikä on lopputulos, kun kaikki teipit saan joskus pois.

Se on menoo nyt

Eilen treenit, Mikan ruoka ja aamusauna, jossa itseäni pestessäni suihkussa sadattelin, kuinka vaikea on pestä takapuolta kun kummankin käden peukalossa on ongelmia.

Sattuu eri asennot ym. 

Kunnes jostain välähti heti perään, että saan kuitenkin olla onnellinen, että mulla yleensä on kädet ja jalat, sekä se että kipu kertoo, että on elossa.

Nimittäin kuuntelin jälleen uudelleen Puolinaisen kirjaa, missä hän kertoo elämästään, kun ikävä sattuma johti siihen, että sai sairaalabakteerin ja lopputuloksena jalat ja kädet amputoitiin.

On kyllä silmiä avaava kertomus sitkeästä upeasta ihmisestä.

Leikkaus aika pamahti jo aamu 9 puhelimeen, joka on siis tänään 6:45, joten lähtö 5:50 Elsa kaveri vie.

Heräsin jo ennen 4 ja tässä nyt yritän olla juomatta paljoa nestettä.

Mä vaan tarviin nestettä tosi paljon, joten tää on mulle hankalin osio ja suu kuivuu, eikä saisi edes pastillia tai purkkaa käyttää.

Muistan kyllä salaa imeskelleeni joka leikkausta ennen pastillia ja niin aion nytkin  tehdä, mulla pastilli kestää todella kauan kun pidän sitä vaan kitalaessa ja auttaa suun kuivumiseen.

Mukaan lähtee myös repullinen Trip mehuja, muistan, että aina on ollut ongelma saada niin paljon juotavaa, kun olen halunnut.

Mietin tietokoneen mukaan ottoa, mutta päädyin siihen, että kännykkä saa riittää.

Löysät vaatteet on jo tsekattu eilen.

Nyt vaan kulutan vielä 1h 20minuttia ja sitten on lähtö.

Toivon vaan, että kaikki menee hyvin ja pääsen sairaalasta mahdollisimman pian kotiin.

Heippa ensi kertaan <3

Huomenna se on edessä

 Eilenkin oli ihan hyvä päivä, vaikkakin sain itselleni rysiksen järjestettyä heti aamutuimaan.

Armahdin itseni treenaamisesta, mutta päätin käydä viimeisen kerran kaupassa, ettei tänään tarvitsisi, sillä vielä oli hakemista.

Tein jo ennen lähtöä kodin pikku askareita ja otin mukaan muovit, lasipurkit ja pahvilootat kierrätykseen.

Hain työkaverin mulle kutomat Irwin sukat töistä, ennen heidän taukoaan, ettei tarvitse nähdä ketään ja siinä tuli se kiire ehtiä.

Vein kierrätykseen jutut, että saan siemen säkin mahtuun renkaitten kanssa taakse. Ostin myös talipalloja ja järkytyin hinnasta 42e.          Siemen säkki oli kallistunut 10e järkyttävää.

Huomasin, että oli vähän pakko hakea bensaa ja luotolla mentiin taas

Siitä kauppaan ja lisää välttämättömyyksiä ja sitä kessua :-(

Kotona tein ekaa kertaa elämässäni Nachopeltiä, joka oli menestys tarina, syötiin koko pelti päivän aikana. Mika 2/3 osaa

Auto kävi fiksattavana ja palautui viestin kera, että etupolttimo vaihdettu, renkaat ilmattu ja siis vaihdettu, öljyt ja nesteet tsekattu ja täyttöaukon ruoste, jonka huomasin tankatessani oli putsattu, joten huippua.

Oli muuten jännä, että kun  kaikki nämä sain tehtyä ja kaupassa maksoin viimeistä laskua, niin meni niin täpärälle, että mulle jäi 2 euroa tilille 15.10 saamastani tilistä ja olin joutunut käyttään kaikki 300e, joilla olin lyhentänyt luottoani, niin uudelleen.

Sellasta sitten. Tänään treenit. Mikalle ruoka 3 päiväks.

Sauna, miettimistä mitä mukaan sairaalaan ja chillausta.

Eilen tein myös viinimarjamehua ja uunissa pilasin 2 lasipulloa niitä lämmittäessäni liikaa ja korkit suli pilalle.

Nyt pullot on ulkojääkaapissa, joka ei tietty ole enää päällä ja ulkona on tarpeeks viileä, jotta eivät happane, kunhan eivät jäädykään.

Nyt laittaan riisit uuniin kellon ollessa 4;53

Yksi asia kerrallaan

Eilis aamusta sitten treenasin isomman treenin ja lepotauoilla nostelin enkelikortteja yms. 

Tuli niin osuva kortti, että  huolet ja monta hoidettavaa asiaa vaivaavat mieltäsi.

Nyt vaan pitää tehdä yksi asia kerrallaan pois.

Priorisoida, keskittyä hoitaan ne tärkeimmät ensin, kaikki kyllä järjestyy.

No toden totta näin. 

Eilinen oli taas osoitus, kuinka kaikki vaan sujuu Flowssa, kunhan keskityn hoitaan yhden asian kerrallaan suunnitellen toki etukäteen miten päiväni menee suurinpiirtein.

Aamulla liiteriin kirjekuori puiden tuojalle, siitä automaatille, jonka lasiseinää vasten kun ajoin, niin näin, että kuskin puolen etuvalo on palanut.

Kirjekuoreen rahaa ja viesti, että kamu katsoo  renkaat, valot ja yleensäkin nesteet ja öljyt, että auto kestää taas talven yli. 

Mika nosti renkaat autoon valmiiksi vaihtoa varten, kun tulin kotiin.

Siitä hammaslekuun, joka ensin sanoi, että takahammas mikä mureni, niin pitää varmaan poistaa, mutta onneksi kuvista selvis, että siihen voi kuitenkin rakentaa hampaan.

Samalla rakensi uudelleen toisen hampaan, joka oli vaivannut jo pitkään. 

Varattiin uusi aika takahampaan rakentamiseen ja muutoinkin tsekkaukseen 3 viikon päähän. 

Maksoin ja jatkoin matkaa kiitellen parhaasta palvelusta.

Aikaa jäi viedä käydä Lidlessä hyödyntäen kaikki mahdollisia alennuksia ostaen jälleen kaikkea tarvittavaa tuleviin viikkoihin.

Siitä imurullaushoitoon, jonka tekijä oli ajanut töihin ainoastaan mun takia, sillä muita varauksia ei ollut.

Sanoin, että jos tällainen tilanne tulee, niin mulle voi kyllä sanoa, että siirretään varausta, ettei mun takia tarvii maksaa kalliita bensoja. 

Hän halus kuitenkin tulla, koska tää hoito auttaa mun leikkausta ennen sekä jälkeen. Kiitin tietty kovasti.

Siitä kirpparin kautta kotiin, jossa kävin vain nopsasti ettiin palapeliä, mutta niitä ei ollut ollenkaan :-(

Kotiin ja ruoan laittoa, pyykit Mika oli laittanut kuivuun, jotka jo aamulla sinne laitoin pyöriin.

Siinä sitten relattiin loppupäivää, puut menivät liiteriin tuojien kantamana, joka kuuluu puiden hintaan tutunkauppaa.

Tänään pidän relapäivän treenamisen suhteen käyn vain lähikaupassa hakeen maidot, kissanraksut ja Mikalle kessua ym.

Juhan kaupasta vielä linnunsiemeniä, niin sit pitäs pärjätä toista viikkoo ilman kauppaan menoa, enhän yhtään tiedä missä kunnossa olen tiistain jälkeen.

Aika se kultaa muistot, enkä muista miten olen edellisistä leikkauksista toipunut. Sen muistan, että nukkuminen on ollut hankalaa selällään tukiliivit päällä. Saas nähä.

Positiivisin mielin tähän päivään, tänään vaihtuu renkaat.

Asia kerrallaan <3

Vihdoin aikaa ja jotain kerrottavaa....

Tänään ensimmäinen vapaa työputken jälkeen ja nyt saattaa mennä ehkä kk ennen seuraavaa työvuoroa.

Tilanne terveyden suhteen.

Selkä menee kokoajan parempaan suuntaan ja selviydyn työpäivistä entistä paremmin, kuitenkin edelleen selkälepoja hyödyntäen ja oon saanut tehdä vielä pelkkiä aamuvuoroja.

Vasemman peukalon alaosa ranteen kohdalta on ollut taas erityisen kipeä ja olinkin varannut viime maanantaiksi ajan Musclefixiin, joka on ennenkin auttanut siinä, mutta varaus oli mennyt pieleen ja ajoin Hämeenlinnaan turhaan sen takia, toki kävin sitten Lidlessä ja hierontatuolissa Goodmannissa.

Oikean peukalon kynsi painaa edelleen lihaa ja sattuu aina kun tökkään sen johonkin, on ollut hieman rauhallisempi nyt.

Kynsi kuitenkin kasvaa kokoajan lihan sisään ja tulee taas hetki, kun pitää jalkahoitaja kaveriani Matleenaa vaivata se sieltä irti repimään.

Päkiät on edelleen puutuneet, eikä aikaa niihin ole todellakaan tullut.

Mieli on ollut parempi ja positiivisempi.

Mutta sitten eilen ruokaa syödessäni olikin jotain kovaa kanan seassa ja myöhemmin selvisi se, että jauhoin kulmahammastani, jonka paikka tippui kokonaan.

Mun hampaat on muutenkin vaivannut nyt vuoroin eri puolilta, mutta ei tämä hammas, joka nyt tippui.

Koska leikkaukseen olen menossa piti sitten samantien saada hammasleku aika ja sainkin sen huomiseksi, ja oli hirvee hässäkkä sen johdosta, koska aika jonka otin oli tietty samaan aikaan, kuin mun huominen aika imurullaushoitoon.

Tää on vit...niin tyypillistä mun elämää, että aina kaikki samaan aikaan ja aina tulee jotain vielä viime metreillä johonkin asiaan mitä kohti olen menossa, jotta kaikki menisi vaikeimman kautta. Todellakaan mulla ei olisi varaa vielä hammaslekuunkin.

Tää on vaan niin syvältä. Edelleen tää rahanpaska ei riitä yhtään mihinkään ja näillä näkymin mulla ei ole ikinä varaa jäädä eläkkeelle

Lämmötkin sitten jouduttiin laittaan päälle ja senkin kanssa oli ongelmia ja putkimies kävi meillä.

Onneks kuitenkin tekee meille halvalla, mutta sekin ylittää budjetin.

Öljyä ei ole kuin joku 500l ja se riittää maksimissaan joulun tienoille, jolloin on pakko tilata helvetin kallista öljyä.

Puut tulee tänään ja niihin piti jättää rahaa.

Talvirenkaat vaihdetaan sunnuntaina, joka maksaa myös.

Ensi kuussa pitäsisi tyhjentää taas likakaivot.

Ruokaa, tupakkaa, kissanruokaa, linnunsiemeniä, bensaa ym. pitää ostaa kokoajan.

Valitan tänne, kun onhan se hyvä katsoa jälkeenpäin taas, että olipa tilanne taas, mutta tuostakin selvisin.

Tosiaan vatsan monimutkainen leikkaus on tiistaina.

Toivon vaan, että kaikki menee hyvin, eikä tule lisää ongelmia.

7.10

 Hyvä fiilis heti aamusta. Lauloin itselleni hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain jo ennen ylösnousua tuntien kiitollisuutta siitä, että olen elossa ja näinkin hyvinvoivana.

Töissä on mennyt mukavimmissa tunnelmissa. 

Olen yrittänyt olla enempi oma positiivinen itseni ja lakata vellomasta ikävissä fiiliksissä työn raskauden suhteen ja jotenkin se uusi asenteeni vaan on auttanut.

Olin myös toisessa pesässä sunnuntaina, joka oli hyvä irtiotto oman pesän raskaudesta antaen uutta näkökulmaa.

Tänään olen myös menossa toiseen raskaaseen pesään, kun työkaveri tarvitsi sinne lääkeluvallisen, niin ehdotin itseäni, joka on todella suuri nykäisy irti jumittamisestani vain omassa pesässä.

Aattelin, että mun täytyy avartaa näkemyksiäni tässä vaiheessa, eikä ole oikein, että kaikki muut pomppivat pesien välillä ja yksi ei.

Siinä on jo tarpeeksi pureskeltavaa työkamuille, etten ole joutunut tekeen iltavuoroja yli vuoteen, koska monikaan ei niitä mielellään tee

Niitä yritän kyllä välttää viimeiseen asti, saa nähdä kaunko menee, ennenkun niihin joudun. 

Ihan jo unirytminkin takia pelkkä aamuvuoro on mulle paras.

Yritän tässä edelleen oppia hyväksyyn ikäni myös numeroina, mutta en ole siihen vielä kyennyt.

Suurin pelkoni onkin tänään, että joku kysyy paljonko täytin ja enkö pääse jo eläkkeelle. Koska en ole valmis siihen vastaamaan.

Saas nähdä onko joku niin uskalias tai hölmö, sillä vastaukseni laatua en vielä osaa sanoa.

Ei täs sen ihmeempiä. Töihin ja ilta lepoa, Huomenna 1 vapaa.

8 työpäivää vielä ennen leikkausta.

3.10

3.10 Oli se työpäivä, kun en MUISTANUT OTTAA VÄLILEPOA ENNEN AAMUTAUKOA. Tämä on aivan uusi ilmiö ja olen tästä todella onnellinen. Eli selkä ei vaatinut, että selälleen.

Myös töistä päästyäni oli ekan kerran sellainen olo, ettei ole pakko mennä heti selälleen, vaan mielessä kävi jopa metsälenkki.

Olin tästä ilahtunut, mutta tyrmäsin sen kuitenkin ja tein vain ruokani ja lepäsin loppupäivän.

Halusin tämän vain muistoihin tulla kirjoittaan, jotta näen kuinka edistyn toipumisessani.

16 päivän päästä on sitten vatsan alueen leikkaus ja tilanne on jälleen uusi. Toivon saavani pitkän sairasloman, jotta saan myös henkisesti levätä työstäni.

Toivon etteivät lykkäisi mua kevennettyyn työhön osana saikkua, mutta se tuntuu nykyään olevan enempi sääntö kun poikkeus, joten se on todellakin odotettavasissa.

Sitä kohti siis. Huomenna 1 vapaa joka menee saunoessa, jonka lisäksi tietty kauppa ja ruoan laitto.

Torstai seuraava vapaa ja mennään Elsan kanssa laittaan uudet kestopikmentoinnit kulmiin ja minä otan myös yläluomiin jälleen.

Tää on ollut jo vuosia hyvä ratkaisu, ei tarvitse meikata.

Päivä päivältä enempi pitkää talvea kohti mennään.

Lokakuu

Eilinen päätös oli oikea. 

Todellakin osasin nauttia yhden päivän lisääntyneestä vapaa-ajasta ja oloni helpotti heti kun sen päätöksen olin tehnyt.

Saunoin tosiaan ja pidin itseni hemmottelupäivän kasvonaamioineen ja laitoin varpaankynnet kuosiin. Sain koko treenin tehtyä myös.

Lisäksi muutamat rästihommat, kun ei ollut mehua, niin tein sitä pakastetuista viinimarjoista. 

Jääkaapin ollessa tyhjä käytin sieltä kaiken mitä oli ja söin päivälliseksi ja iltapalaksi kesäkurpitsaa tonnikalalla, ananaksella ja juustolla.

Tänään onkin sitten kaapit niin tyhjät, että täyttöä odottelevat ja kaupoille lähdenkin heti kun ne aukeaa. 

Hierontatuoliin meen taas samalla.

Peruin aamun hammaslääkärin, koska hammas luojan kiitos rauhoittui. Ehkä oli kipeä, koska olen syönyt niin paljon omenoita nyt, kun niitä on riittänyt.

Eilen sain tehdä palapeliäkin sen minkä jaksoin istua Mikan päikkäreitten aikana.

Vaihdoin petivaatteetkin vihdoista viimein ja pyöräytin koneellisen pyykkiä. Kirjoitin kauppalistaa tälle päivälle.

Tehdääns tähän loppuun se miksi tulin yleensä päivittää tekemisiäni, eli Syyskuu loppuu ja Lokakuu ( mun kk) alkaa.

7.10 on jälleen meikän synttärit ja hirveä numero 65v sieltä putkahtaa, vaikken sitä millään tahdo ymmärtää ja nähtyäni sen lukuina on se vieläkin kauheampi.

Eli syyskuuhun haluan jättää ikäni häpeämisen.

En halua tuntea huonommutta sen takia, että olen "vanha"

Lokakuusta haluan tehdä menestystarinan, jossa;

Hyväksyn ikäni ja olen ylpeä siitä, koska kaikki eivät saa mahdollisuutta elää tähänkään ikään.

En suostu kenenkään vähättelevän itseäni sen takia, että tässä iässä pitäisi olla sitä tai tätä, tai ei enää kykene tms...

Enkä varsinkaan itse halua tehdä sitä itselleni, vaan juhlia jokaista päivää ja jokaista saavutustani mitä vielä elämän saralla saan aikaiseksi.

Haluaisin edelleen pystyä elämään enempi hetkessä ja tuntemaan kiitollisuutta elämästäni.

Haluaisin ottaa rennommin hieman löysin rantein, niin töissä kun kotona.

Olen tajunnut, että olen ottanut jo lapsena suorittajan, sekä sovittelijan roolin meidän perheessä, kun vanhemmat tappelivat ja avioero tuli.

Olin ikäänkuin vastuussa siitä, että asiat sujuivat ja kaikilla oli kaikki hyvin. Ja näitä rooleja olen kantanut koko elämäni, mutta nyt ne ovat käyneet liian raskaaksi.

Ainakin työmaalla voisin olla vähempi suorittaja, mut en rehellisesti tiedä, voinko muuttaa sitä, koska tuntuu, että se on tai siitä on tullut osa perusluonnettani, että mulla on aina kaikki langat käsissä ja teen enemmän kuin tarvitsisi ja vähän vielä senkin yli.

Kaikenkaikkiaan haluaisin vaan olla tasapainoinen ja onnellinen.

Täynnä rakkauttaa ja mielenrauhaa.

Ja juu rahaa tarvisin, jotta saisin toteuttaa haaveitani ja lopettaa pakollisen työn teon ja olisi varaa valita mitä haluan loppuelämältäni.

Romahdus

Sanat ei aikuisten oikeesti riitä kertomaan, kuinka rankka töissä on.

Olin 3 aamua 1vp jonka aikana sinkoilin kaikki asiat ja nyt oli 5 aamun putki. Tänä aamuna viidentenä sellaisena tuli seinä vastaan.

Heräsin nimittäin yöllä moneen kertaan nähden painajaisia töistä. Aamulla oli lisäksi toinen sukka kateissa ja pudotin ensimmäisenä puhelimen lattialle. Kun marssin vessaan verenpaineet putos ja tähtiä vilisi silmissä, sekä huimasi. Hädin tuskin pääsin vessasta takaisin.

Mittasin paineet ja ne oli todella alhaiset.

Ensimmäinen ajatus, nyt riitti, jään kotiin. Soitin töihin ja sanoin, että en tule tänään. Olin nimittäin niin helpottunut, kun tämä ajatus päähäni pälkähti, etten epäillyt ajatustani, kuin nanosekunnin.

Yleensä taistelen viimeiseen asti ajatuksen kanssa, että olen poissa töistä, mutta nyt en löytänyt minkäänlaista vastarintaa itsestäni, vaan päätös oli jäätävän selkeä ja yksioikoinen, kiitti mulle riitti.

Sen 8 h aikana mitä mä töissä olen, niin se on yhtä hulabalaloota. Jatkuva kiire ja ikäänkuin kriisin hallinta päällä kokoajan.

Olen kokenut työni todella raskaaksi nyt 100% alettua.

Se vielä puuttuisi, että mun vaadittas tekeen iltavuoroja, joista olen toistaiseksi kieltäytynyt, vedoten yksintyöskentelyyn pesissä selkäni takia. 

Onnistumiskeskustelussakaan pomo ei tätä valintaani kyseenalaistanut, vaan jäin siihen ajatukseen, että näin saan jatkaa edelleen. 

Tosin olen hieman huomannut työkavereilta ihmettelyä asian suhteen. Pomo oli tyytyväinen toipumiseeni, jaksamiseeni ja työhöni, jota kerroin jatkavani vielä muutaman vuoden, jos mahdollista.

Meillä oli työsuojeluvaltuutettu töissä eilen jolle jälleen kerran valitettiin mitoitusta varsinkin iltaisin ja asukkaiden huonokuntoisuutta.

41 asukkaasta nimittäin puolet on 2 laitettavia parhaimmillaan.

Ja käsittämätöntä tässä on se, että illaksi suurin osa heistä muuttuu yhden autettavaksi.

Tarkoittaa siis sitä, että pesissä on 8-10 asukasta ja illalla niissä on vaan 1 hoitaja aamuisen 2 hoitajan sijaan.

Lisäksi koko talossa on 1 hyppäri, joka auttaa joka pesässä 2 hoidettavien kanssa. ja eihän se ole mahdollista, että hän auttaisi 20 kanssa, joten suuren osan asukkaista, jotka tarvitsisivat 2 hoitajan avun vääntää pesän hoitaja yksin oman terveytensä ja työturvallisuuden rajamailla.

Ennen illoissa oli 2 hyppäriä, jotka yhdessä laittoivat niitä kahden autettavia, mutta kun hallitus muutti mitoitusta, niin tämä asia muuttui. Ja on ollut katastrofia siitä lähtien.

Lisäksi usein illasta puuttuu se ainoakin hyppäri ja sitä metsästetään pitkin päivää. Rekryläiset eivät halua ottaa meiltä enää iltavuoroja, kun yleisesti tiedetään kuinka raskaista meillä on.

Oma väki yrittää venyä tekeen ylimääräistä, mutta esim. minäkään en enää jaksa.

Asukkaat ovat suurinpiirtein saattohoitovaiheessa nykyään kun meille tulevat, monine eri sairauksineen. Melkein jokaisella on jonkinlaista muistisairautta.

Meidänkään pesän 8 asukkaasta ainoastaan 1 kulkee rollan kanssa lyhyttä matkaa, mutta muut ovat vuoteessa, tai nostetaan pyörätuoliin. Raskaita isoja miehiä pesässä on 6.

Joten tänään sanon, että kiitti mulle riitti ja vietän vapaapäivän soittaen pomolle myöhemmin. 

Perään 2 vapaapäivää. Jospa sitten jaksaisi taas muutaman päivän.

Aion ottaa lähinnä rennosti tänään, ehkä jumpata ja saunoa vain tänään ja hoitaa itseään <3 Ja ehkä aurinkoa???

Kuntoutuksessahan annettiin mulle tavoite olla armollisempi itseäni kohtaan. Sitä mä aion tänään noudattaa kirjaimellisesti.

Katsastukseen

 Se olis sitten viikon ainoa vapaa ja tietty kaikki tekeminen taas mahdutettava siihen, no ei ainakaan duuniin menoa.

Mika herätti puol 5, katsastus on 9. 

Päivän eka tunti kului minuutissa. Aika on todellakin nopeutunut sikana, en tiedä tajuaako muut sen?       

Nykyään ihan se, että käy aamulla vessassa ja pesee hampaat ja tekee alkuvalmistelut ottaen kaiken esiin, niin ennenkun pääsee kahvin kanssa vuoteeseen menee puoli tuntia.

Ärsyttää kun aikaa on niin vähän kaikkeen.

Aamujumpat pitäs tehdä ja lähtee liikkeelle kaupoissa käyntiä ja kotiin päästyä ruoan laittoa ja saunaa. 

Omenoita pitäs hakee puun alta, meillä on hyviä omenia ja oon niitä syönyt sikana. Aikaa ei ole, että jotenkin säilöis niitä, tai ehkä aikaa olis, mutta kun on levättävä töitten jälkeen, koska päivät töissä on niin raskaita, että niistä toipuessa menee koko se muutama tunti ehtoosta mitä siitä on jäljellä.

On raskasta ajatella, kuinka vähän vapaa-aikaa ihmisellä on tässä oravanpyörässä.

Heräät puol 5 ja siitä 2 tunnin päästä töihin, aamut menee sekunnissa ja yrität siinä jumpata ja mahdollisesti valmistella jonkun safkan.

Oot 8h töissä ja 15 aikaan tuut kotiin, taas menee joku tunti, ennenkun pääset lepään ja syömään ja sit on joku 3 h aikaa viettää iltaa ja 20 taas nukkuun ja saman toistoa päivästä toiseen.

Välillä 1 vp ja toisinaan 2vp peräkkäin. 

Ehkä kerran kk viikonloppuvapaa.

Orjaelämää. Oon siitä huolimatta kiitollinen ja aion ottaa vapaastani irti kaiken. Rattoisaa torstaita kaikille <3

Antoisa päivä eilen

 Eilinen meni kyllä hienossa flow tilassa.

Tein vielä Combutshan ja super vitamiini flunssan ehkäisy juomaani, johon pilkoin inkivääriä, puristin sitruunaa, kuumaa vettä ja hunajaa, ja puoli pulloa raakaa tyrnimehua. Nyt se on yön yli tekeytymässä ja tänään sen pullotan ja pakastan osan. Otetaan sitä joka aamu ryypyt.

Meinasin vielä lähteä mettäkävelylle, mutta päätinkin ottaa levon kannalta loppupäivän eli olla itselleni armollisempi.

Tein vielä iltasalaatin ja katsoin lempisarjaani, jonka jälkeen syötiin ja katsottiin Housea.

Gösta haki auton korjattavaksi ja palautti 7 aikaan illalla ja maksu oli todellakin kohtuullinen.

Nyt on auto kunnossa ja uusintakatsastus Torstai aamuna. 

Gösta käy jälleen aamu 5 sammuttaan sen moottorivalon, joka iloisena jälleen palaa kaikista sammutuksista huolimatta, siitä vähät välittäen.

Näin ison määrän unia, joista muistan ihmeen paljon vieläkin.

Aamulla oli yksi sukka hukassa, kun heräsin, kait se on sängyn alla.

Tänään varmaankin laitan kesävaatteita pois, teen pikkutreenit ja ulkoilen, sekä esivalmistelen Mikan seuraavaa ruokaa ja teen itselle kaalilootaa tai sen tapaista sössöä.

Huomenna töihin jälleen. Selkä tuntuu paremmalta.

Kotona,,,Mitä sain irti kuntoutuksesta

Asiat meni juuri niinkuin suunnittelinkin niiden menevän.

Ennen 6 oli jo pakannut melkein kaiken ja vein ne autoon ja siitä kuntosalille. Liikkeet tuntuivat hyvältä.

7 olin aamupalalla ja pöllin sämpylän matkaevääks, kun leikatun vatsani takia en kerralla pysty syömään enempää.

Kävin vaihtaan vaatteet ja lepäsin vielä huoneessa ja marssin psykalle, jossa nyt käsiteltiin veljeni aiheuttamaa traumaa.

En tiedä vieläkään varmaksi, mutta se EMDR käsittely tuntui toimivalta, vaikkakin inhosin vastata jatkuviin miltäs nyt tuntuu kyssäreihin.

Jälleen vaelsin huoneeseen, pakkasin loput ja menin loppuhaastatteluun saikulle, jossa sain ehdotella mitä haluaisin viimeiselle jaksolle, joka on kuulemma jo tammikuussa.

Ehdotin saamieni vinkkien perusteella, että haluaisin ensi kerralla faskia käsittelyä, lymfaa, vielä enempi vesijumppaa, aistihuonetta, liikuntasalia, neurosonicia, suspensiota ja psykkaa.

Laittoi toiveeni ylös, eli tosiaan loka-marraskuu menee leikkauksesta parantuessa ja jo tammikuussa olis seuraava jakso.

On kyllä ollut niin mahtavaa, että taidan hakea uudelleen piruuttaan kokeilla pääseekö. Menisin kyl mielummin Tampereelle ens kerralla jos sellaisen vielä onnistun saamaan.

Mitä sitten sain tosiaan irti kuntoutuksesta?

Uskon, että sain purettua sisältäni traumaattisia kokemuksia, jotka eivät ehkä enää vaikuta taustalla oman arvontuntooni ja siihen, että koen itseni arvokkaaksi ja hyväksytyksi.

Kuntopuolella viikko oli menestys myös.

Selkäni ja fysiikkani muutoinkin tuntuu paremmalta tällä hetkellä.

Energia on lisääntynyt 5 päivän itseen keskittymisen, lepäämisen ja muun myötä.

Sain uusia keinoja, jotka auttaa arjen selvitymisessä.

Esim. hengitysharjoitukset ja syvien vatsa- ja selkälihasten kehittäminen.

Opin myös paljon itsestäni ja myös sen, että todellakin olen ambivertti, josta iso puoli mussa on introa, joka haluaa syödä yksin, eikä seurustella ruoan aikana.

Vaikka kuinka yritin saada itsestäni sellaista puolta esiin, että yritän mennä muitten kanssa samaan pöytään syömään, niin ei vaan onnistunut.

Viimeisenä aamuna jopa ahdisti niin paljon, että kun vaikka menin kauimmaiseen nurkkaan ja siihen viereiseen pöytään melko pian ilmestyi 4 ihmistä mekastaan, niin mua häiritsi niin paljon, että mun tarvitsi vaihtaa paikkaa heistä kauemmaksi.                                         

En tiedä mistä tää johtuu, mutta näin se nyt vaan on ja sillä siisti.

Senkin opin, että vaikka en saisi kuntoutusta enää, niin taidan alkaa tekeen vähintään 2x vuodessa jonkun kylpylälomamatkan tms, jossa pääsen oleen yksin ja nauttimaan katkosta normi elämään.

Huhtikuussa on vielä tulossa se etelän matkakin, joten ens syksyyn sitten tarvii järjestää joku sellainen reissu mihin haluan mennä.

Tämmösiä tänään, energinen päivä jatkuu...Ruoat on jo tehty ja puolet aamutreeneistä kellon ollessa 7;37

Kauppaan tänään, pyykit on jo myös pyörimässä.

Kesävaatteet voisi laittaa teloille.

Tänään on energiaa ja halua tehdä juttuja, mutta opin myös sen, että silloin kun siltä tuntuu, että en jaksa enkä halua, niin mun pitää olla itseäni kohtaan armollisempi ja tehdä kantokykyni mukaan <3

Perjantai ihan täpinöissäni jo aamusta

Eilinen meni ihan ok. 

Vesijumppa yksilönä oli aikas jees ja ehdin tosiaan saunoon, ennen psykologille menoa pyyhe päässä.

Tällä kertaa käsiteltiin äidin kuoleman aiheuttamaa traumaa.

Aistihuoneessa harjoiteltiin hengitystä ja hiljentymistä. 

Terveys, ravinto ym. tuttua huttua ryhmäjutuissa.

Liikunnassa sohittiin neliössä mailoilla palloa maaliin istuallaan, oli hauskaa ja intensiivistä.

Illalla ahdoin itseni täyteen Lohikeittoa ja illan viimeisinä tunteina vielä otin matkalaukun ja ahdoin sinne jo kamaa alkuun.

Homma jatkui tänä aamuna ja kaikki on jo melkein pakattu.

Nyt makaan vielä hetken piikkimatolla ja sit pakkaan sen pois, lähden kuntosalille ja siitä aamiaiselle.

Tuun huoneeseen ja vien matkalaukut autoon.

Osallistumistodistus pitää pyytää.

8.30 psykologi 10 Sh ja sit lähden kaupan kautta kotiin paahtamaan.

Ihanaa on ollut, mutta parasta on lähteä kotiin.

Tänään syödään hyvin ja ja ollaan lempisarjojen parissa.

Juuri soitinkin Mikalle ja siellä oltiin iloisia, että pian nähdään.

Ai niin ja eilen sain sovittua, että Gösta tulee korjaan loput autosta vkonloppuna ja ens torstaiksi varasin uusinta katsastuksen.

Kaikki järjestyy jälleen <3

Torstai.......huomenna jo loppuu

Juu eilinen meni kivasti ja jumpattua tuli moneen eri otteeseen.

Ruokailuissa löysin hyvät etäiset paikat, jossa sain istua rauhassa ja samaan pyrin tänäänkin.

Aamu alkaa jälleen 7 aamupalalla ja 8 on jo vesiallasjumppaa.

Toivoin saunan lämmitystä aikaisemmin, koska eilenkään sauna ei ollut vielä kuuma, kun altaasta pääsin ja heitin 3 ämpärillistä kiukaalle epätoivoisena, että saisin lämmintä.

Lisäksi psykologi on jo 9, joten toivoin aloitusta hieman ennen 8 tai ainakin lopetusta puolen aikaan, jotta ehdin saunoa.

11 lounas

12 fyssari, jossa aistihuone

13 ravitsemustietousryhmä

14 terveysohjausryhmä

15 liikuntaryhmä

17 päivällinen

Sellainen päivä tänään, eli toimintaa koko päivän

Sitten jälleen rauhaa ja lepoa loppuillan jeeeeeeeeeeeeeeee.

Eilen kävin maksaa jo huoneen pois hierontoineen ja käsikoruineen.

Nyt ei tarvii kun pe pyytää osallistumistodistus ja lähtee kotia kohti paikallisen Lidlen kautta puolen päivän jälkeen.

En vielä tiedä jäänkö syömään lounasta vai lähdenkö kiitään heti kun vapaudun päivästä.

Huomenna luvassa;

8:30 Psygologi

10:15 väliarvio SH

11:00 kuntosaliryhmä

ja sitten vapaus <3 tiedä vaikka kävisin aamulla kuntosalilla ja skippaan sen ryhmänkin, niinpä taidan muuten tehdäkin <3

Keskiviikossa jo

 Olin eilen kuitenkin jo 6 jälkeen etsimässä pääsyä kuntosalille ja ovien ollessa kiinni, vaivasin siivoojaa, joka aukaisi ovet.

Treenit tuntui hyvältä ja olo parani vähitellen.

7 menin aamupalalle, palautin 3 kahvikuppia ja vein omassa kupissa kahvia huoneeseen, jonka taas tänä aamuna lämmitin mikrossa.

Fyssarin kanssa myöhemmin tein 45 min. syviä vatsa ja selkälihaksia tukevia sarjoja, jotka kaikki jaksoin tehdä yli odotuksien.

Keilailussa en tehnyt kuin yhden 10 sarjan, koska juuri se peukalo on kipeä, joka reikään tungetaan, eikä käsi muutenkaan tykännyt hommasta.

Psykolla kokeiltiin EMDR tekniikkaa vanhojen traumojen käsittelyyn. Mielipiteeni siitä on vielä kesken. Mutta en tykännyt, kun kokoajan kysyttiin, miltä nyt tuntuu ja tuntui, että tekijän takia mun oli pakko keksiä kokoajan jotain, vaikken tuntenut mitään.

16 aikaan menin omavalintaiseen laser ammuntaan, joka oli virhe.

En nähnyt oikeastaan mitään ja ase oli raskas ja vaikea käsitellä, ei ollenkaan minun juttuni. Olin siellä varmaan 7 minuttia todeten, että kiitti mulle riitti ja poistuin takavasemmalle.

16.30 oli vielä omaehtoinen kivikorujen valmistus, jossa valittiin 20-22 kiveä , jotka pujotettiin joustavaan nauhaan ja ohjaaja sitten solmi sen kiinni ja se oli siinä.

Tarvikkeet maksoi 14e. Olin hieman pettynyt, odotin jotain hieman isompaa kokonaisuutta, mutta koru on kädessä joka tapauksessa.

Eilen sekä lounaalla, että päivällisellä mulle kävi niin, että menin jälleen mitä kaukaisimpaan paikkaan selkä ihmisiin päin ruokatarjottimeni kanssa, jotta voin istua rauhassa ja katsoa puhelimella samalla MAF Australia, johon olen koukussa.

Niin kumpanakin kertana, mun joku kurssikaveri löysi mut ja halusi tulla samaan pöytään istumaan, se selkeästi häiritsi mua, mutta sammutin laitteeni ja keskustelin sivistyneesti aterioiden.

Tää on asia mitä inhoan. En halua jutuskella syödessäni, vaan keskittyä ruokaani ja johonkin katsomiseen tai lukemiseen tai vaan omissa ajatuksissani olemiseen, sillä muutoin ruokarauhani häiriintyy, enkä voi olla enää mukavasti omasta mielestäni.

Kait tää on näitä mun ambivertin intropuolen osia itsessäni, joista en itseasiassa edes halua päästä eroon.

Nautin vain yksinolosta näissä tilanteissä, voin kyllä jutuskella muualla, mutta en mielellään aterian edessä.

Tänään yritän siis ängetä vieläkin kauimpaiseen nurkkaan aamupalaani järsimään. tunnin päästä.

Sitten onkin 8 terapia-allas

11 lounas

12 liikuntaryhmä

13 ryhmäkeskustelu kuntoutumisesta

14 fyssari, jossa vuorossa Suspensio, jossa maataan ilmassa raajoihin kiinnitetyistä naruista.

17 päivällinen, joten ihanan helppo päivä tulossa.

Yritän ulkoilla jonkun lenkin jossain vaiheessa hakien samalla autolta vichyä, jota eilen hain kaupasta 24 pulloa, sillä täältä saa samalla rahalla vain 3 pulloa, kun kaupasta 24 varsinaista rahastusta

Joten muksaa päivää kaikille. Olen nauttinut yksinolosta, enkä kaipaa mitään muuta sen enempää.

Tuntuu, ettei päivän tunnit ja koko aika edes riitä siihen niin isoon tarpeeseen, joka mulla on tän asian suhteen.

Mikan kans on soiteltu aamuin illoin ja pärjää hyvin siellä itsekseen kotihommien ja treenin kanssa.

Kaikenkaikkiaan tämä on hyväksi kummallekin.

Ai niin ja varmaan siitä syystä, että huoneeni on mitä kauimmaisessa nurkassa ja koska ravaan siellä joka jutun välissä leväten selälläni, niin päivän askeleet on olleen hieman vajaa 5km päivässä.

Selkeästi selkäni tuntuu paremmalta ja kunto kasvaa kohisten jippiajee aivan mahtavaa!!!

Tiistaita pukkaa

 Heräsin  3.30 yö oli unen takia parempi, mutta heräsin puolen yön aikaan vessaan ja silmissä tuntui pimentyvän ja olo oli muutenkin huonohko. Arvasin heti mistä oli kysymys, verensokerit.

Olin syönyt illalla viimeiseksi suklaakeksejä ja oli käynyt taas vanhan aikaiset, että sokerit nousee korkeelle ja romahtaa yöllä.

Etsin unenpöpperössä Siripiriä suuhuni, sekä hetken kuluttua uuden melatonin puolikkaan ja neljäsosan relanttia ja hetken kuluttua sain unen uudelleen. Sitä ennen kiitin yläkertaa, että herättivät ajoissa ennenkun verensokeri romahtaa kunnolla.

Tässä juon mikrotettua kahviani ja luon silmäyksen tulevaan päivään.

Tänään yritän saada itseni suostuteltua ennen aamupalaa kuntosalille.

Tosin 9 on fyssari ja pitäisi keskivartaloon keskittyä nimenomaan syviin vatsa ja selkälihaksiin, jotta tukisivat rankaa.

10 on Psykologin ryhmä hmmm...mielenkiintoista

11 lounas

13 yksilöaika Psykologi

15 ulkoiluryhmä, jonne en aio mennä. Musta oli ihan typerää eilenkin kävellä joukon ihmisiä kanssa.

Kävelen mielummin yksin jos sitä haluan harrastaa.

Ajattelin ilmottautua klo: 16 alkavaan ammuntaan, maksaa erikseen

17 päivällinen ja siinäpä se tältä päivää.

Eilen kävin vaihtaan mun hieronta-ajan eilisillalle, joka olisi ollut tänään vasta 19:50 vedoten aikaiseen nukkumatyyliini.

Sain myös vaihdettua perjantain iltapäivältä yhden yksilöajan aikaisemmaksi, jotta voisin lähteä lounaan jälkeen kotia kohti, vedoten pitkään kotimatkaani.

Joten ohjelmat näyttää nyt sopivan minullekin paremmin.

Eilen ulkoilun lomassa ehdin nauttiin mitä kauneimmasta auringon paahdosta vajaan tunnin ja höpöttelin jonkun kurssilaisen kanssa.

Kävin myös kaupassa ennen ulkoilua hakemassa juotavaa ja pientä purtavaa. Löysin ihanaa kookos ananas mehua ja rakastuin siihen.

Tykkään vieläkin syödä yksin ja hakeudun aina ruokailuissa johonkin nurkkaan istumaan, jossa saisi olla aivan rauhassa.

Kaikenkaikkiaan ihan ok olla täällä. Nautin.

Kuntoutukseen

Sunnuntaina olin sitten töissä puolille päivin asti, koska olin tehnyt 2h sisään, että pääsen aikaisemmin lähteen tänne Kankaanpäähän.

Kävin kotona hetken lepäämässä ja pakkasin loput.

Selkä ei kyl tykännyt pitkästä yli 2h ajomatkasta, mutta kesti kuitenkin perille asti, jonne selvisin jopa ilman vessataukoja.

Saavuin respaan painavine laukkuineni ja menin pyytään huoneeni avainta, Respa kertoi, että majoitut toisen kurssilaisen kanssa sviittiin, että teillä on omat huoneet, mutta yhteinen vessa.

Kauhistuin, kerroin, että olen 4 kertaa soittanut siitä, että haluan oman huoneen ja en olisi tullut, jos tämä olisi kerrottu.

Olin vielä viimeksi Pe soittanut ja se mulle luvattiin.

Kerroin, että juuri vessa-asiat on ne minkä takia haluan oman rauhan

No koska tulin jo ed. päivänä respa ehti vielä järjestään niin, että vaihtoi huoneen joltain toiselta pois ja sain kun sainkin oman huoneen, joka oli todella kaukana respasta monien käytävien läpi.

Onneksi sain kärryt lainaksi, koska kantamukseni olivat todella painavat.

Kävin purkaan kamat ja suunistin kärryni kanssa takaisin respaan ja siitä päivälliselle, jossa oli lounaalta jäänyttä lohta, jota vetelin huolella pallean turvotessa mielettömiin lukemiin.

Onneksi se tyrä leikkaus on tulossa kulman takna, tää on ongelma.

Ei riipu edes ruoasta, vaan kaikesta se turpoaa nykyään.

Päivälliseltä otin jälkkäri kahvin mukaan huoneeseen ajatuksella, että lämmitän sen mikrossa aamulla kun herään, koska herään jo 3h ennen aamupalaa.

Lisäksi täällä ei ollutkaan kahvinkeitintä ja pientä keittiötä, niinkuin edellisen huoneen käytävällä, joten kahvinkeittovälineeni ei paljon auta, kun käytävän päässä on vain jääkaappi ja mikro.

Harmittelin, että viime hetkellä päätin jättää pienen kahvinkeittimeni kotiin, kun oli kamaa muutenkin jo niin paljon.

Mun huoneessa on muuten parveke, jee olis kiva jos paistais arska.

Syömisen jälkeen lepäsin hetken ja lähdin pallea turvoksissa uimahalliin, jossa oli ihanan rauhallinen hetki.

Otin löylyä höpötin jonkun rouvan kanssa ja kävin porealtaissa.

Siitä sitten lepoasentoon ja tunnin päästä 20:15 nukkumaan, mutta olipa huono yö. 

En tiedä mistä syystä, mutta pyörin koko yön ja yöllä latasin toisen annoksen Melatoninia ja lihasrelanttia, että saisin nukuttua, mutta heräsin vähän väliä.

Tänään nousinkin sitten vasta 5 aikaan, joten aamupalaan on enää vain 2 tuntia. Mikrokahvi toimi. Vedän vitamiinit ja chillaan hetken.

9 tervetuloryhmä auditoriossa.

10 toimintaterapeutin ryhmä

12 lounas

13 tulohaastattelu Sh ja oma ohjaaja

15 ulkoiluryhmä

16 fysioterapeutin yksilöaika

17 päivällinen

Ja sit en taida tehdä mitään, ellen sitten saa päähäni jaksaa kuntosalille mennä tänään. Se vois tietty olla tossa ft yksilöajasskin?

Joo nyt kyl silmiä väsyttää joten katsotaan mitä päivästä tulee.

Mika on kotona ihan jees pelaa pelejään kännykällä.

Asioilla on tapana järjestyä

Juu kyllähän mä sen tiedän ja koska olen todella aikaansaava nais immeinen, niin elämäni perusteella voisin väittää, että selviän mitä hankalimmista paikoista ennätysajasta, kun keskitän kaiken tarmoni.

Lähdin tosiaan jo 6.15 torstaina Veikkolaa kohti aurinkotuoli ja peitto mukanani ajatuksella, että voin olla siinä puolimakuulla oottamassa ulkona, kun Pökä hitsaa autoa. Koska selkäni rasittuu jo pelkästä ajostakin. Ratkaisu oli toimiva.

Mika jäi hölmistyneenä kotiin, juuri suihkusta tulleena luullen tulevansa mukaan.

Ja mä luulin, että hän ke olisi tajunnut, kun totesin, että lähden to yksin, enkä jaksa hänen hermoilujaan.

Oli näköjään kuitenkin valmis lähtemään mukaan.

Ajoin Veikkolaan ja takaisin ennätysajassa ilman ongelmia.

Istuin Pökän omatekoisen korjaamon edessä hänen pihassaan aurinkotuolissa ja hörpin puolilämmintä kahvia mitä oli termariin ottanut mukaan.

Ensinnäkin Pökä keksi aika pian miksi mun auto on nykyään ihan kuin höyrykaappi ja ilmastointi on ollut yli vuoden ihan perseestä, siis huurtuu kaikki ikkunat, vaikka mitä tekisin.

Siis aikuisten oikeesti olin jossain vaiheessa vääntänyt vahingossa mun ilmastoinnin sisäkierrolle, eli homma hoitui sekunnissa.

Jo pelkästään tän takia reissu kannatti. 

Sit Pökä hitsas sen ison reiän, ruostesuojas auton pohjan, tsekkas renkaat ja laittoi niihin 2.2 ja teki homman mulle todella halvalla.

Mitä mä tekisinkään ilman noita tuttuja korjaajia, en mitään. <3

Tosiaan pyyhälsin kotiin Lidlen kautta ja sain levätä vielä pitkän ehtoon ennen pe töihin menoa.

Uusi mies asukas töissä olikin skarppi päästään ja todella mukava, sekä muisti mut nimeltä, kun on kohdattu hänen töiden kauttaan 15-20v sitten.

Ainoa miinus puoli, että hänen hoitamisensa on todella hidasta, koska Parkki ja siirtymiset kestää kauan ja ajan myötä homma vaan tietty pahenee, niinkuin yleensäkin kaikki sairaudet. 

Apuakin pesään saatiin muusta pesästä, koska päivä oli todella haastava monine eri vaiheineen, mutta selvisin tietty.

Tänään lauantaina vapaapäivänä siis totean saman minkä ennenkin, että mulla on mahtava resiliennssi.

Eli supervoimani on kyky palautua, joustaa ja selviytyä  vaikeista tilanteista tai vastoinkäymisistä murtumatta, sitä kutsutaan usein myös kriisinkestävyydeksi tai henkiseksi vahvuudeksi. 

Joten tänään olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Vietän vapaapäiväni tänään jumpaten, kaupassa käyden, ruokaa tehden ja pakaten huomista varten, nimittäin sain kun sainkin sen yhden hengen huoneen ja lähden töiden jälkeen Su ajaan Kankaanpäähän.

Yritän myös olla antamatta ton ukon juttujen päähäni, jotka on jatkuvaa negaa ja valitusta, kuinka hän on pilannut koko kesän ja olisi pitänyt juoda yksin, ettei tule ongelmia.

Onko toi sitä kuivahumalaa? Saa nähdä voinko luottaa siihen, ettei ota alkoa mun pois ollessa, itse saa päättää.

En ala aikuista ihmistä vahtimaan, tekee mitä tekee.

Jippiajee viikko ilman raatamista ja Mikan valitusta.

Pieni huoli perseessä.

Päivä suoraan perseestä!!!

 No johan oli päivä helvetistä taas.

Aamu alkoi riitelyllä Mikan kanssa, sillä, että. kuinka haastavaa hällä on kun pitää sitä ja tätä, eikä minkäänlaista tajua siitä, että hänen tekemisensä on noin 1/10 osa siitä mitä mä joudun tekeen.

Jopa vielä mun ainoina vapaina. Olin todella katkera ja mietin miten ton ihmisen kanssa voi vanheta, että entä sitten kun mä olen heikko ja vanha, ei tosta ole tukemaan mua.

Oli tarjoutunut tänään lähteen mun kans sinne Veikkolaan auton hitsaukseen, mutta peruin hänen tulemisensa ajatuksella, että pärjään paremmin yksin, kun tuon minkäänlaista stressiä sietämättömän 3 vuotiaan tasolla olevan miehen kanssa sitä matkaa.

Masennus nimittäin taas nostaa päätään ja hän on todella rasittava tapaus välillä. Alko ei kuitenkaan kuulemma ole mielessä.

Nopean saunomisen jälkeen lähdin kauppaan vittuuntuneena jo 8 ja puoli välissä matkaa ajattelin, että yritänpä saada positiivisen vireen päälle, niin yhtäkkiä kuului joku naps ääni ja auto alkoi pitää karmeeta ääntä. Tajusin myöhemmin, että pakoputkihan se taas hajosi, ei ole pitkä aika kun sen yksi osa uusittiin.

Auto oli kaikenlisäks katsastuksessa juuri, eikä siellä huomattu tätä vikaa?? Uskomatonta.

Olin vähällä järkeni menettämistä, niin paljon mua vitutti.

Pelko perseessä automaatille, hakeen maailmakaikkeuden kalleinta bensaa ja kauppaan, sekä siitä kotiin. 

Kiroilua yhdessä ja taas pyyntö Göstalle, joko tulis töitten jälkeen kattoon.

Sit oli kiire laittaa ruokaa viedä Mika jalkahoitoon ja sillä välin labraan ja sydänfilmiin.

Vielä hain linnunsiemeniä kunnes Mika soitti, että on valmis.

Hain hänet roplottavalla autolla kotiin.

1 aikaan lääkäriin, joka ei kuulemma voi laittaa suoraan tutkimukseen vaan, eka sairaalaan tutkimuksiin lähete, joka kestää.

Sormeen en saanut uutta antibiottia, enkä pyytämääni Panacodia selkäkipuihin, Käskettiin vaan huilutella sormea vedessä 3x 10min, tunnissa ja laittaa Sibicortia. Ja tilata kynnen leikkuu jalkahoitajalta

Gösta tuli myöhemmin auton hakeen pakoputki poikki, osa maksaa 150e, eikä sitä ole Hämeenlinnassa, ei tietenkään.

Mutta onneksi tämä ihmemies osasi laittaa vanhan putken sisään toisen ja hitsata hieman ja nyt sillä pärjää kuulemma kunnes katkeaa

Joten tänään sitten Veikkolaan.

Mitä vittua tää elämä taas mulle tarjoo???????????????????????

Jatkuvaa vaivastelua

 Kyl nyt ei oo taas huippufiilikset, vaikkakin yritän ajatella posin kautta. 

Heräsin 3:33. 5 päivän työputken jälkeen 2 vapaata. 

Tänään labraa, lääkäriä, Mikaa jalkahoitoon sillä välin, kauppaa, bensatankki tyhjä, ruoat pitäis väsätä. 

Aamulla ehtiä jumppaan ja saunoon viimeistään 8, että ehtii.

Katselin jälleen noita työeläke otteita, enkä tullut yhtään viisaammaksi. 

Tilanne edelleen se, että vähintään 2v 4kk on tehtävä töitä, jotta menot vähenee 900e kk

Se on vaan fakta, jota en pääse karkuun. On turha itkeä sitä, etten ole osannut elää niin, että velkaa jäi tänne eläke ikään aivan liian kanssa.

Elämä vaan on. Aina tehty ja menty eteenpäin niillä keinoilla ja voimilla, mitä silloin on riittänyt.

Terveys on ihan perseestä. Päkiöiden puutuminen on lisääntynyt varpaisiin asti ja jaloissa on massiivisia kramppeja.

Yksikin yö heräsin pomppimaan lattialle, kun veti reidestä  ja pohkeestä niin paljon suonta.

Tänään olen siitä menossa lääkäriin ja pyydän ENMG tutkimusta päkiöihin, mutta on toinenkin vaiva, johon olen viikon aikana syönyt Kefexin 750mg kuurin, joka ei auta. 

Nimittäin peukalo, joka on siitä syystä joskus leikattu, on jälleen tulehtunut ja puolet isompi kuin toinen, Kuuri ei ole auttanut kuin pahimpaan kosketusarkuuteen.

Nyt sitten mietin, että ehtiikö lääkäri kuunnella molemmat vaivani, vai heittääkö mut ulos kesken kaiken.

Aamulla on ensin 10 labrat kilppariarvojen ja tulevan leikkauksen takia samalla verikokeita ja sydänfilmi.

Huomenna sitten toinen vapaa menee tosiaan ajaessa Veikkolaan ja odottaessa, että Pökä hitsaa autoani, jotta saisi sen joskus uusinta katsastettua.

Ja tottakai rahojen pitäisi taas riittää joka paikkaan.

Kuntoutuskaan ei luvannut mulle sitä yhden hengen huonetta varmaks vaan pitää soittaa asiasta vielä neljännen kerran torstaina ja saako sittenkään varmuutta. Olisin valmis jäämään kotiin.

Vapaapäivieni aikana meille muuttaa uusi asukas kuudes mies puolinen ja pesä muuttuu entistä raskaammaksi.

Kauhulla odoton perjantaina töihin menoa.

Lisäksi tuntuu, että kädet hajoaa hartioista myöden. Välillä ei voi nukkua kyljellään, kun sattuu.

Kaikenkaikkiaan tuntuu, että keho hajoaa ja rapistuu.

Mutta yritetään antaa tällekin päivälle mahdollisuus ja kaikesta huolimatta nauttia vapaista.

Ei kun jumppaamaan kello 4;52

Niinpä tietysti

Otanko tän pienenä takaiskuna vai ajattelenko, että taas mennään ja elämä on pelkkää alamäkee. 

Yritän vielä posilla, mutta tää jatkuva rämpiminen rahaa vievien asioiden kanssa vituttaa kyllä syvästi, ei mahda mitään.

Aamu 5 Gösta tuli nollaan moottorivalon ja laittoi lisää ilmaa renkaaseen, joka oli jo parissa päivässä vajennut hieman.

Aamutoimien jälkeen lähdin kuntosalille 7. Pitkästä aikaa jaksoin tempoilla kaikki liikkeet läpi.

8 parkkikselle ja Elsa toi mulle muikkuja, jotka eilen tilasin sen pojalta. Vaihdettiin kuulumiset.

Hänen Toyotassaan kuulemma sama tyyppivika, eli se fucking moottorivalo palaa, eikä tiedä miksi?

Suunnistin suoraan katsastukseen pudottaen muikut matkalla kotiin

Aurinko paistoi ja oli hyvät fibat, mutta ne laskivat, kun katsastaja toi auton takaisin minulle.

Valo oli pysynyt poissa ja renkaassa ilmat, mutta löytyikin hitsattavaa roppakaupalla ja joku katkennut jousi edestä, joka kannattaa uusia samantien kummallekin puolelle, joten hylky tuli.

Asian olen jo järjestänyt niin, että Gösta kävi jo eilen ja korjasi renkaan, josta kuitenkin löytyi naula.

Hän korjaa myöhemmin ne jouset, mutta koska hän ei enää hitsaa terveydellisistä syistä, joudun lähteen Veikkolaan Pökälle hitsauttaan ruostevauriot takapyörien akseleiden kohdalta. 

Vasemmalla on iso reikä, mutta katsastusmiehen mukaan kannattaa korjata kumpikin puoli samalla, jos autolla aikoo ajella jatkossakin

Se sitten sovittiin tehtäväksi ensi viikon torstaina.

Eli kun mulla on 5 päivän putken jälkeen taas 2 vapaata, niin kumpikin vapaa on jälleen jo valmiiksi menetetty, koska en saa olla rauhassa kotona vaan menoa riitää ja siihen vielä normihommat.

Pisteeksi iin päälle, mun vanha sotavamma eli peukalon kynnen alus, joka on leikattukin tulehtui ja sormi on kosketusarka.

Onneks on antibiottia, josta aloittaa kuuri.

Eilen aloitin ja vieläkin on kipeä, mutta töihin vaan...

Ahdistaa ja pelottaa jatkuva rahanmeno ja edessä oleva talvi, jolloin pitää ostaa taas lämmitysöljyä, jonka hinta on noussut puolella muutaman vuoden aikan ja maksaa melkein 2000e 1000l.

Se kuitenkin riittää vaan sen talven kovimmat kuukaudet. Tuntuu, ettei täällä riitä enää mikään raha.

Kaiken lisäks vuoden koroilla ollut asuntolaina alkaa meneen tililtä 15.10 ja Jarzelle pitäs lyhentää huhtikuun tulevaa matkaa josta en kyllä aio luopua.

Kuntoutusviikkokin on kulman takana, enkä vieläkään tiedä saanko 1 hengen huonetta, jos en niin kuntoudun sitten kotona.

Sutari kävi ja se lasku pitäs maksaa. Pitäs tilata likakaivojen tyhjennys viimeistään marraskuussa. 

Ai niin ja puitakin piti tilata 2 mottia.

Mutta jos ajattelen historiaani, niin aina olen lopulta selvinnyt kuitenkin kaikista haasteista ja niin teen nytkin.

Hurjaa

Viimeisen työpäivän jälkeen oli pakko suunnistaa vielä kauppaan hakeen pari asiaa, jotka oli loppu, jonka jälkeen oli kiire kaahata kotiin, koska olin pyytänyt Mikan laittaan uunin päälle puolelta ja kanat oli uunissa jo varmaan kärventyneenä.

Joten todellakin kaahasin kotiin ja pelastin kanat uunista. 

Laitoin ostokset kaappeihin ja valmistauduin syömään kanaa, joka kuitenkin oli liian tulista suulleni ja jouduin heittään sen roskiin.

Mika on vieläkin herkempi chilille, joten hällekään ne ei käyneet.

Huomasin, että ex työkamu oli yrittänyt soittaa. 

Mulla puhelin taas äänettömällä, joten soitin takaisin hänen tällä kertaa vastaamatta. 

Jäin odottaan soittoa ja söin kylmiä nakkeja nälkääni. 

Mika yritti nukkua päikkäreitä, kun mä pompin edestakas.

Puhelimen soidessa raahauduin taas toiseen huoneeseen vastaamaan.

Ellu soitti ja sanoi, että toinen ex työkamu oli soittanut hälle, että mun takarengas autosta oli melkein tyhjä.

Oli yrittänyt roikkua mun perässä, että olisi sen mulle kertonut, mutta ajoin niin lujaa, ettei hän pysynyt perässä. 

Huh huh. Olisi taas voinut käydä kuin vaan.

No äkkiä pohdinta mitäs nyt ; tulos soitin työkamun miehelle, jonka piti tulla nollaan mun auton valo to aamuna.

Että saisko hätäapua ja juu hän tuli töistä suoraan meitin pihaan.

Otti renkaan irti ja eikä löytänyt siitä reikää vedellä huuhtomalla, kun ensin täytti sen. Ilmaa oli jäljellä 0.5

Nyt sit katotaan pysyykö ilma ja tarvittaessa vaihdetaan rengas to aamuna klo: 5 kun tulee töihin mennessä kattoon.

Ei täs elämässä kyllä tylsää hetkeä ole. 

Miks juuri nyt kun on katsastus? 

Mutta toisaalta huonompiakin hetkiä olisi ollut, esim, siellä kuntotus reissussa jos olisi tapahtunut?

Tänään aion nauttia siitä, ettei tarvitse lähteä kotoa mihkään.

Vaihdan petivaatteet ja tyhjään ulkojääkapin ja pakastimen, jotta saadaan ne pois päältä ja saunon ja lepään.

Huomenna sitten taas menopäivä.

Toivon, että auto menee läpi katsastuksesta, rengas pelaa ja moottori valo pysyy pois päältä.

Sit silmälasien kiristykseen ja Lidleen ostoksille, sekä himaan tekeen ruokaa ja siinähän sitä taas olisi.

Kumpaankin aamuun kuitenkin vielä jumpan harrastus.

Ihanaa kun on vapaata <3

No kiittelin ilmoituksesta ja yht äkkiä muistin, että Jyri oli sanonut mulle samasta asiasta jo monta päivää sitten ja olin sen unohtanut.

Voi hallelujaa mun kanssani.

Syyskuu

 Vielä tämä aamu 11:sta työaamun putkesta yhdellä vapaalla.

Jaksaa jaksaa. Oon kyl jaksanut juu, mutten tosiaan sitten mitään muuta. 

Se on kuukauden vaihde taas ja syksy saapuu erittäin turhauttavan muka kesän jälkeen.

MÄ en pidä tätä kesänä, että on saanut olla jatkuvasti varsinkin aamuisin takki päällä ja nyt jo pari viikkoa hanskat kädessä.

Villasukat on ollut jalassa melkein 24/7

Juuri ja juuri muutamana päivänä on ollut hellemekko päällä juhlissa, mutta niissäkin on sitten saanut takkia kaivaa, kun on kylmä.

Joko sataa, tai tuulee niin, että järki lähtee.

Ainoo hyvä puoli kesässä ollut, ettei ole hyttysiä.

Joten lämpövajaaksi sitä on jäänyt ja tuntuu, että  n. 8kk alkavaa marraskuuta on entistä vaikeampi ottaa vastaan.

Kaukana häämöttää huhtikuuhun varaamani matka Espanjan Costa del Solille Benalmadenaan.

Mutta asiaan: Elokuuhun haluan jättää pakon omaisen suorittamisen ja liikaa ajattelemisen. 

Haluan lopettaa kädestä suuhun elämisen.

Haluan lopettaa/ vähentää tätä orjatyönmäärää.

Syyskuulta toivon enemmän vapaata, tässä hetkessä elämistä.

Nauttimista pienistä yksinkertaisista asioista.

Arvostamaan jokaista päivää.

Olemaan itselleni armollisempi.

Jos mahdollista keksimään jotain keinoja saada velat maksettua aikaisemmin, että voisin jäädä pois työelämästä.

Vihdoin 1 vapaa

 Mitä järkee tässä elämässä on?

Tuli tosiaan vedettyä 6 aamua putkeen töitä.

Illat meni lähinnä toipuen aamuista, sekaan mahtui ainoastaan pakolliset kauppa ja ruoan laitto geimit, sekä parina aamuna jumppaa

Mikalla masennus nostaa taas päätään ja ollut muutamia vaikeampi päiviä. Keskiviikko-ilta meni yhteenotossa ja sen jälkeisessä mykkäkoulussa, joita inhoan yli kaiken.

Tänään yritän vain nauttia tästä päivästä kaiken tekemisen ohella.

Kohta mennään katsoon tonne pimeeseen toimiiko auton valot, koska tilasin katsastuksen 3.9.

Vaikka muuta vikaa ei löytyisikään, niin kaveri ajaa ohi tästä töihin 5 jälkeen aamulla käyden nollaamassa mun auton moottorivalon, joka on palanut vähintään 5v ja joka katsastus on sama homma edessä, eli toivoa, ettei se syty takaisin, ennen katsastusta.

Kukaan ei tajua miksi se palaa ja syttyy aina takaisin.

Combutsha mulla on jo tulilla kellon ollessa 4:41 ja aamutreenit olis tarkotus vetää joko kotona tai salilla, riippuen siitä kumman saan aikaseks. Vitamiinit pitää laittaa lääkemukeihin valmiiks.

Sen jälkeen vuorossa on Tuulosen Tokman, josta saa parasta tonnikalaa ja edullisia lihapullia kastikkeessa. ym.

S marketista pitää tyhjätä kauppa, meidän jääkaapissa on enää valot

Ja sitten odottamani hierontatuoli.

Kotiin ja sillä välin, kun Mika lämmittää saunan, teen ruokaa.

Saunon, pesen pyykit ja loppu ehtoo onkin lepoa.

Sellainen on suunnitelmani. Mukavaa päivää kaikille <3

Mut aikuisten oikeesti mikä on elämäni tarkoitus?

Miten päästä tästä oravanpyörästä?

Miten saavuttaa unelmani rantasaunasta ja rauhallisesta loppuelämästä, jossa ei tarvitsi raataa aamusta iltaan henkensä pitämiseksi?

Mitä jää käteen?

Keho rapistuu koko ajan? Aina lisää kolotuksia ja ongelmia.

Mä haluan elämän <3 !!!!!!!

Työ vie järjen ja työkyvyn

 Päivät menee töissä räpiköiden ja vapaa-aika leväten ja joka välissä askareitten tekoa, mutta taustalla tapahtuu.

Ensinnäkin töissä meidän pesän tilanne muuttuu entistä raskaammaksi, koska meiltä siirretään 1 nainen Dementia osastolle, kun osoittautui karkailevaksi ja meillä on ovet auki ja demellä ei.

Ei siinä muuten mitään, mutta meidän osasto on raskain kaikista ja tämä rouva oli vähiten hoitotoimia tarvitseva eli ns, helpoin kaikista meidän asukkaista.

Ei siinäkään mitään, mutta lykkäävät meille hänen tilalleen kahden hoidettavan monisairaan mies asukkaan, jolloin meillä on 6 miestä ja 2 naista. 4 miehistä on alkodemejä ja erittäin vaikeita.

Miehet ovat iso töisimpiä hoitaa ja moni heistä vastustelee hoitotoimia, jopa väkivaltaisesti.

Tämä tuntuu todella epäreilulta, koska missään muussa pesässä tilanne ei ole sama kuin meillä. 

En tiedä miten tästä selviää, kun tälläkin hetkellä meidän pesä on niin vaativa ja raskas, että ihme on aina että päivästä selviää hengissä.

Esim, viereissä pesässä kuoli 2 miestä ja heidän tilalleen tuli naisia ja heillä siis 8 naista eikä yhtään miestä. En ymmärrä tätä?

Tuli myös aika vatsanahan kiristykseen ja tyrän poistoon 20.10

Onko hullua ajatella, että sen myötä saa olla kk pois töistä?

No on todellakin!!!

On kyseessä iso leikkaus, jossa riskit kuolla.

Jälkihoito on myös vaativaa ja kivut sen mukaisia. Palataan....

Kyseenalaistan itseäni ja elämääni

 Oravanpyörä.

Vuoden sairastelun  ja sen kautta lyhyemmän työajan ja kasvaneen kotona olon jälkeen  100% työaika tuntuu raastavalta.

Mulla ei ole enää vapaa-aikaa ollenkaan.

Olen niin poikki työnteosta 7-15, että sen jälkeen en jaksa oikeastaan mitään, jos ei ole pakko.

Pyrinkin tekeen puolen tunnin jumppaa ennen töihin lähtöä, edes joka toinen päivä.

Mikan ruoat jos loppuu vapaitten välillä ja loppuuhan ne kyllä, niin ne on pakolliset vääntää ja itelle jotain.

Olen niin stressaantunut ja etenkin siitä, että kun on se 1 tai 2 vp, niin mulla on asioita hoidettavana niin paljon, etten saa silloinkaan vaan olla. 

Vaan pitää jo aamusta miettiä, mitä yleensä ehtii tehdä ja miten päin jakaa päiväänsä.

Eilisvapaa meni tosiaan nopsaan. 

Aamutreeni, vihdoin saunaan. 

10l ostamiani Kanttarelleja pilkkoa, paistaa, tehdä osasta sienikeittoa ja loput pakastaa.

Pyykkejä koneeseen ja kuivuun.

Tuli kiire lähteä Tyhy ruokailuun, josta puolen tunnin hotkimisen jälkeen suunnistin kauppaan.

Bensaakin piti hakea.

Näin Sannan ja Saaran, juteltiin hetki autojen ikkunoista.

Muutamalle kamulle ääniviestiä, kun ei näkeen ehdi.

Aurinko paistoi, niinpä purettuani kassit lähdin ulos hengittään ja rentoutuun aurinkotuolissa asennossa, jossa selkäni sai levätä.

Aina kun aurinko meni pilveen laitoin takin päälle ja menin puskaan poimiin karviaisia. 

Sain siis kuitenkin sen kaiken tehtyä mitä sille päivälle oli tarkoitus. 

16 aikaan poistuin ulkoa, karviaiset kylmään ja keittoa, sekä lepoa.

Kunnes tänä aamuna taas stressi mitä kaikkea pitää tehdä.

Kun oikeesti mikään ei riitä. Taas on loppu kissanruoat, paperit ja yleensä ruoka.

Joudun käymään ainakin Puuilossa ja Lidlessä, ennen kun mulla on hermoratahieronta 9, mikä kylläkin on ihanaa ja täysin vapaaehtoista

Juuri tajusin, että olen koko aamu ajatellut sen olevan vasta 10, mutta kun tarkistin, niin lukikin 9.

Eli mun pitääkin lähteä jo puolen tunnin sisällä, jos aion ehtiä.

Siihen meni sekin aika minkä luulin olevan jäljellä.

Hieronnan jälkeen on vielä se lääkäri.

Mua stressaa urakalla. 

Mä haluun lyhemmän työajan tai eläkkeelle, mitä ihmettä mä keksin sit näihin rahahuoliin, koska nytkin mennään luotolla.

Nyt ei ole hyvät energiat taas.

Mun pitää jotenkin saada tää muuttumaan. Heippa.

17.8 Vuosipäivä, kun synnyin uudelleen kuoltuani

 Hei täytin eilen 1v.

Nimittäin tasan vuosi tuli siitä kun jouduin teholle, sain Midatsolaamia menin elottomaksi ja  mut elvytettiin.

Siitä alkoi pikkuhiljaa taisteluni takaisin elämään.

Alkuun en pystynyt edes istumaan kuin minutin kipujen  ollessa kaameat.

Käveleen opettelin rollaattorin avulla, kävely sattui joka askeleella.

Alkuaikoina lenkkini ulkona olivat kerran päivässä n, 700m pihan ympäri rollaattorilla Mikan ollessa vierelläni.

Sisällä meni pitkään niin, että liikuin vain pakolliset kuviot vessaan lähinnä. Mika passas mua sänkyyn.

Kivut olivat massiivisia.

Pikkuhiljaa laajensin liikkumista, kävin kaikenmaailman hieronnoissa ja otin jos jonkunlaista energia hoitoa.

Kävin itse maksamallani naprapaatilla ja sain jumppaohjeita, joita kotona aloin tekeen.

TT fyssarista en saanut mitään apua.

Kokeilin Tens:iä ei mitään apua.

Lenkit pitenivät ja talven kylmillä kun en pystynyt ulos meneen vaan ravasin kotona edestakas askelmittari taskussa kuunnellen You Tubesta henkisten tyyppien juttuja.

Kokeilin kaikkea mahdollista mitä eteen tuli.

Talous meni täysin kuralle ja jouduinkin ottamaan uusia laina järjestelyjä, että selvisin tästä vuodesta.

Vieroitin itseni sairaalassa annetusta Targinigista 4 päivän helvetinmoisilla viekkareilla.

Ne  pitivät sisällään jatkuvaa palelua, oksetusta, 4 paitaa litimäräksi yön aikana, kaameaa oloa ym. jonka jälkeen päätin etten ota kesukushermostoon vaikuttavia lääkkeitä enää.

Kun sitten muutin mieleni halutessani koittaa töitä vähentäen kipuja, en niitä meinannut saada.

Kokeilin Gabrionia, joka teki musta lähes liikunta kyvyttömän ja 10x kivuliaamman, lopetin ne seinään vastustuksesta huolimatta.

Sain aikani tapeltuani Norspan laastarin TT.

Myöhemmin menin yksityiselle maksaan 300e saadakseni niitä lisää ja annos noston, koska TT ei siihen suostunut.

Ne auttoivat jonkin verran. 

Nyt kesälomalla ne lopetin pikkuhiljaa annos vähennyksin.

Nyt olen periaatteessa lääkkeetön, mitä nyt Etirokoksibia olen ottanut kuureina ja joskus Panacodin.

Töitä kokeilin moneen eri otteeseen päätyen usein takaisin saikulle.

Sitten tein ensin 80% ja lopulta 3kk 60% jonka jälkeen oli 5 vkon kesäloma ja nyt olen ollut toista viikkoa 100%

Pärjään, mutta selkä rasittuu vieläkin ja pieniä lepoja tarvin.

Hirveää kipua ei enää ole.

Uskon, että siihen on auttanut homeopaattiset lääkkeet joita myös kokeilen tässä.

Eläkkeelle olisin päääsyt 7.7, mutta mun tulot ei riitä tällä hetkellä siihen. 

Ensin tarvitsisi vähintään saada tuo 1 paskalaina pois, jota vielä 2v. ja 4kk, kunpa edes sen jaksaisin.

Syksyllä on tulossa vatsan tyräleikkaus ja ylim. nahan vetäminen mahasta pois, koska laihtumisen seurauksena se on häiritsevä.

Keväällä olin Kelan kuntoutuksessa ja kk päästä on toinen jakso.

Olen toiveikas elämän suhteen, vaikka välillä mieleni valtaa ajatus jatkuvasta vanhenemisesta ja miten tulevaisuus menee.

Mika kertoi eilen, että on sopinut Arskan Tampereelta kanssa, että menee sinne kun haluaa juoda, mä saan olla rauhassa, enkä provosoidu hänen juomisestaan.

Se sopii mulle vallan hyvin. Arska oli itse tätä ehdottanut.

He tulevat toimeen, koska ovat kummatkin känniääliöitä.

Päivät on menneet vaihtelevasti. 

Muutamia päiviä sitten oli vaikeaa Mikan syyttäessä mua kaikesta, mutta nyt hänen ajatuksena tuntuvat olevan selkeämmät ja näkee omat virheensä paremmin.

Toivon seesteistä ja rauhallista syksyä.

Ai niin tilasin vihdoin ajan TT jalkapohjistani, joiden päkiät on olleet yli vuoden puutuneet ja tuntuu, että se leviää nyt varpaisiin.

Aina pitää olla villasukat jalassa, muutoin palelee varpaat ja nykyään usein jalkapohjia särkee iltaisin levossa ja pohkeista vetää.

Selviytymismoodissa

Olin 2 aamua töissä ja varsinkin ekana päivänä selkäni oli todella rasittunut työn määrästä, mutta oikeastaan se oli vaikea jo ennen töihin lähtöäkin. Henkistäkö? Ehkä osittain?

Ainoo vapaa oli eilen, jonka jälkeen taas 5 aamua, joten oli tehtävä kaikki mahdollinen.

Aamusauna, jota ennen jumppa. Pyykit koneeseen, kauppaan, ruoan laittoa. Combutshan ja mehun tekoa. Vitamiinit viikoksi valmiiksi.

Siinä vaiheessa kun tajusin, että pyykitkin on vielä koneessa olin jo ihan hajalla. 

Koin hirvittävää epäreiluutta, että mun pitää aina jaksaa ja tehdä, vaikka miespuolisella ei ole mitään pakkoa.

Sitten aloin ajatteleen, että kuka mulle ne pakot määrää?

Ei hän ainakaan. Ja mietin miksi ihmeessä mun piti taas kasata kaikenmaailman hommat juuri tähän päivään.

Mutta taas toisaalta, työpäivien jälkeen on vaikea jaksaa enää mitään.

Toki olin tyytyväinen, kun ne sain tehtyä ja ehdin vielä aurinkoonkin.

Aurinko paistoi kauniisti, mutta tunnin sisällä taivas täyttyi pilvistä, jotka tiivistyivät pilvilautaksi, joka peitti aurinkoni.

Niinpä kimpsut kasaan ja takaisin sisälle ja lepäämään loppupäiväksi, jotta jaksaa taas tänään lähteä duuniin.

Ja tänään Mikalta loppuu taas 3 päivän ruoat mitä kerralla teen, joten illalla on vielä mieltä ylentävää ruoan laittoa, ellen jätä huomis- aamulle sitäkin hommaa. Katsotaan.

Olen hieman alavireinen nyt.

 

Elossa kuitenkin

 Se mitä viimeksi sanoin tuli taas todistettua.

On hulluutta toistaa samaa asiaa ja odottaa eri tulosta.

Yritän tässä tsempata itseäni aamuvuoroon töihin, mutta hieman vaikeaa on. 

Vaihtoehtoa ei ole kuin mennä hymyilemään pirteänä paikalle.

Koko yön näin painajaisia ja heräsin vähän väliä.

Ukko nukkuu edelleen olojaan ja mä hiivin ympäri kämppää.

Juu häät meni hyvin. Kävin ensin valmisteleen siellä paikkaa.

Piti olla puolen tunnin homma, niin hommaa olis ollut noin 4 tunniks, jos kunnolla kaiken olis laittanut.

Tein parhaani siinä yli 2h mitä aikaa oli, ennenkun kävin kotona kääntymässä ja vaihtaan häämekon.

Selkä huusi hoosiannaa. Lähdin takas ja Mika otti olutta.

Olin ehkä 4h häissä ventovieraiden kanssa ja innostuin ottaan muutamat salmarit ja lonkerot.

Sanna haki mut sieltä kotiin ja jäi meille.

Kuunneltiin musiikkia ym. mutta Mika oli taas öykkäri, joten niinpä lähdettiin Sannalla kuunteleen musiikkia.

Tulin kotiin noin puolen yön aikaan ja menin nukkumaan Mikan jatkaessa omaa kivaansa olkkarissa.

Kaikki se mitä siis olin vaaleanpunaissa kuvitelmissani ajatellut, meitä clousaamassa homman sivistyneesti keskustellen meni vituiks.

Heräsin joskus 4 jälkeen isoon hätään ja lähdin vessaa kohti pudoten olkkarin lattialle. Mika heräs siihen. Mulla oli siis mennyt taju.

Löin vaan perseeni ja lasipöytä meni onneks vaan sivuun, etten lyönyt siihen itseäni.

Mika hätäpäissään haki mulle vettä ja mehua ja siripiriä ja pitkän yrityksen jälkeen pääsin vessaan.

Kun pääsin sieltä pois sänkyyn. Olo oli aivan sellainen että kuolema tulee. Mittasin verenpaineita kun Mika toi mittarin.

Oli ekalla kerralla 60/30 pulssi 90

Tekoäly kehoitti soittaan 112. No en soittanut, vaan join vaan nesteitä, vedin suolaa ja siripiriä ja lepäsin.

Todella hitaasti nousi paineet. 

Koko sunnuntai nukuttiin ja eilen vielä lepopäivä ja syöntiä.

Eli mun virhe, kun join sitä salmaria, koska se nostaa niin paljon sokereita, niin yöllä se sitten laskee varsinkin mulla hengenvaaralliselle taholle. 

Tän laihtumis geissin takia mulla on joskus liian alhaiset sokerit. Kerran mittasin 3.1 kun olin illalla syönyt suklaata ja aamulla sokerit laski.

Sit varmaan myös se, että otin lihas relantteja ja melatonia, että sain nukuttua, niin relantit voi olla vaarallisia. 

Huimaa ja aiheuttaa hengityslamaa.

En myöskään muistanut syödä mitään kuin aamupäivällä.

Mitä tästä opimme, toivottavasti jotain.

En jaksa enää vannoa sanon vaan, että jatketaan elämää ja katsotaan mihin se meidät vie.

Paska fiilis, mutta yritän kerätä itseni ajatuksella, että taas oli hengenlähtö lähellä.

Jos en olisi herännyt vessahätään, olisin vähintään koomassa ja sairaalassa taas.

Miten monta tilaisuutta mä oikein tarvitsen muuttuakseni.

So far, so good

Eilinen meni juuri suunnitelmien mukaan, paitsi naamaan meni puolet enempi rahaa, kun olin budjetoinut.

Ainetta tarvi enemmän, koska olen laihtunut, jonka johdosta se roikkuu vieläkin enemmän.

Kysyi vieläkö laihdutan ja kerroin, etten ole pitkään aikaan laihduttanut, mutta vaan laihdun.

Olin torstaina laittanut Jarzelle, mun bestikselle viestin lähtiskö hän mun kanssa viikolla 16 johonkin lämpimään ens keväänä.

Ensin sieltä tuli, että ehkä mietitään ja tietää paremmin joskus marraskuussa.

No koko to ja pe viestiteltyämme matka on nyt sit kuitenkin jo varattu.

Niin tyypillistä meitä. 

Innostutaan toisistamme ja viestit lentelee edestakaisin  ja Jarze toiminnan miehenä etsii matkat ja kaiken siihen liittyvän.

Hän kun osaa liikkua maailmalla ilman mitään ns. lomarenkaan tms. järjestettyä lomamatkaa.

Etsi erikseen lennot ja hotellin ym.

Tulee paljon halvemmaksi ja saadaan ihan mieletön lukaali.

Mun toiveet oli  hotelli aikuisille, Kummallekin oma makkari ja rauhallinen paikka aamiaisella. Ja sellainen löytyi.

Finca La Vida Loca

Paikka on Malagassa Espanjassa. Mahtavaa <3

Nyt sit vaan pitää maksella se pois.

Launantaita kohti toiveikkaana.

Se on menoo taas

Pitkään mietin kerronko koko asiaa tänne, koska arvaan, että se voi kuulostaa järjettömältä ja idioottimaiselta, jota se voi sitä tosin ollakin. 

Tuntuu isolta asialta tunnustaa tämä tänne, mutta koska olen päättänyt olla rehellinen, niin ollaan sitten.

Itsehän minä itseni tuomitsen tästä päätöksestä, jos tämä on aivan hanurista.

Tämä on kuitenkin minun ikioma elämäni.

Nimittäin olen päättänyt antaa Mikalle vielä yhden mahdollisuuden korjata kesän tilanne alkon kera.

Koitan selittää asian jotenkin teille.

Mika ei ole saanut otetta treenaamisesta, eikä ole saanut motivoitua itseään  elämään normisti.

Elää jatkuvasti ajatuksissa kuinka on mokannut.

Kesä jatkuu vielä ja mun lomaakin on.

Mika hoki koko viime talven, että viime kesä meni vituiksi kun mä sairaalassa ym. 

Halusi tämän kesän korvaavan aikaisemman.

Ja niinhän mäkin halusin, siksi siirsin leikkauksenkin syksylle.

Mutta nyt kun mä en ole mokaillut, niin sitten on vuorostaan hän.

Hänelle jäi nyt aivan hirveän masentunut ja epäonnistunut kuva kesästä. 

Nyt lauantaina kun on tulossa ne häät, mihin olen menossa tuntuu myös rassaavan häntä.

Eilen yritin saada häntä avautumaan ajatuksistaan ja sain puserrettua sen, että haluaisi yhden onnistumisen ja kesän lopetuksen juhlan kautta, joka olisi vain kahden kesken.

Häihin hän ei halua tulla kokeilemaan osaako käyttäytyä, vaan päätettiin tehdä niin, että otetaan tietty määrä juotavaa varastosta tänään, jotta juhla myös loppuisi joskus.

Eli mä käyn häissä ja tulen sitten viettään Mikan kanssa aikaa.

Toivottavasti keskustellaan ja vietetään hyvä ilta.

Tää on ikäänkuin koe, osaako ottaa hallitusti vaiko ei ja pitääkö puheet paikkansa. 

Kotioloissa ja turvassa.

Mä toivon, ettei tää mun päätös ole tällä kertaa katastrofaalinen.

Mä en usko, että kukaan välttis ymmärtää tätä, mutta tää on ikäänkuin closer tälle kesälle.

Sen jälkeen on helpompi aloittaa pitkä kuiva kausi.

Joo mäkin aattelin, kun Mika sano, että korkki kiinni, että ei se todellakaan tarkoita lopullista sulkemista, vaan väliaikaista.

Mullakin prosessi on kestänyt monta vuotta.

Kukaan ei lopeta ennenkun oma pohja tulee vastaan, niin se vain on.

Mutta tie sinne on alkanut.

Näin nyt siis tapahtuu huomenna.

Nyt kuntosalille, kauppaan, alipaine imurullaushoitoon ja hyarylonihappoa naamaan. Kotiin ja kaljat kaappiin ja lepään.

Huomisesta ei kukaan tiedä.

Koen kuitenkin, että mun on tehtävä tämä.

Annettava mahdollisuus yhteen hyvään iltaan, johon olisi mukavampi lopettaa.

Sanotaan, että on hullua toistaa samaa kaavaa ja odottaa erilaista lopputulosta. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.