Perjantai viimeinen päivä heinäkuuta valkeni kauniina ja aurinkoisena.
Itse kierin koko yön vatsa ongelmien kanssa vessassa ja Mikan herättäessä puoli 5 en ollut parhaimmillani minäkään.
Ensimmäisenä riita tuli vessasta kun kummallakin oli samalla hetkellä tarve. Pikku ärtyisyys laski kuitenkin nopeasti.
Pakotin itseni salille 6.45 ja kaupan kautta aamusaunaan.
Mikan mieliala oli ahdistunut, koska Perjantai, mulla loma, aurinko ja hällä korkki kiinni. Ymmärettävää.
Alkoi kuitenkin treenaan ja selkeesti huomasin, että mieliala parani sitä mukaa mitä enempi kehoaan rääkkäs.
Onneksi osaa purkaa siihen sen kaiken turhautumisen. Luojan kiitos
Mika ajoi nurmikkoa ja mä taas puuhasin keittiössä ja kun vihdoin olin valmis pääseen ulos aurinkoon ja siinä hetken tissisilläni oltuani kaartaa auto pihaan ja mä peittelen rintojani.
En tajunnut kuka ihme sieltä uskaltaa tulla kutsumatta pihaan.
No Pökähän se siellä, siis sama mies jonka tulon meille olin onnistuneesti saanut torpattua, että meillä ei alkoa tänä kesänä.
Oli myös eilen soittanut Mikalle, että ajelee Perjantaina näillä nurkilla ja voisi poiketa samalla.
Mika oli sanonut, että nyt ei ole hyvä hetki ym.
No Pökä sitten kuitenkin kielloista huolimatta päätti poiketa, koska oli ollut Hauhon keskustassa tapaamassa kaukaista sukulaista, joka oli löytynyt työkavereistani.
Hän siis tuli, eikä siinä mitään ihan kiva. Mutta pelkäsin Mikan reaktioita, koska juuri eilen oli puhuttu, että kaikki mahdolliset kiusaukset on nyt blogattu, joista juominen voisi saada alkunsa.
Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja kuitattiin utelut Mikan sekoiluista vain yleisesti sen kummempia avaamatta.
Huomasin, että Mikalla oli vaikeaa ja kävelikin hetken puun alla keräten hermojaan.
Sai kuitenkin itsensä jonkinlaiseen balanssiin ja siistivät mun autosta jonkun rikkasäiliön johon menee neulasia ja lehtiä ja jotka tukkivat ilmastoinnin. Olin siitä hyvin kiitollinen.
Sitten minulle tuli noin 15 minuttia jatkuva ajatus, kun miehet oli auton kimpussa.
Että peruutan huomisen menoni ja kysyn Pökältä onko sillä menoa huomenna ja voidaanko sittenkin viettää iltaa?
Ja sitten kysyn Mikan mielipidettä asiaan todeten, että kyllähän voidaan "ikäänkuin harjoitella" kotosalla, kuinka se nyt menisi.
Että otetaan juomia kylmään nyt on kesä ja aurinko paistaa ja viimeisiä mahdollisuuksia istua terdellä viettään iltaa.
Aloin hokeen itselleni, että sä olet aina toiminut samoin, nyt teet erilailla. Sä et voi pilata tätä.
Huomasin, että ajatus illan istumisesta valtasi mieleni ja sain tehdä todella töitä sen eteen, etten sanonut ajatuksiani ääneen.
Entinen Päkä olisi sen tehnyt.
Aloin ajattelmaan asiaa uudemman kerran, että mitä siitä mahdollisesti taas seuraisi ja että ihan aikuisten oikeesti mäkö nyt sitten sabotoin Mikan yritystä olla juomatta?
Eihän ole edes mennyt kuin 2 viikkoa?
Sain siis itseni vakuutettua, että pidän pääni kiinni.
Siitä hetken päästä Pökä lähti seuraavaan kylään Lammille ja olin pelastunut.
Aurinko oli sinä aikana peittynyt jostain tulleisiin isoihin pilvi lauttoihin, vaikka olisi pitänyt paistaa ainakin 3 asti.
Eli pilvet tuli pari tuntia liian aikaisin luoja kiitos, koska se himmensi tunnemuistoa siitä, että iltapäivä auringossa ei kuitenkaan onnistuisi vaan menisi sisällä istumiseksi vanhaan malliin.
Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja maastouduin sisään kirjoittaan tätä.
Kuinka lähellä mä olin taas itse pilata kaiken.
Aivan uskomatonta, mutta totta,
Nyt pää rauhalliseksi ja huomenna suunnitelmien mukaan Sannan kanssa Siuron kesäteatteriin katsoon Jäniksen vuosi.
Toivottavasti ei sada huomenna ja löydetään perille.
Onneks en pilannut kaikkea!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti