Mahalasku

 Taas tuli sitten nähtyä, että Mika ei ole turhaan sairaseläkkeellä päästään.

Nimittäin kaikista vannomisista huolimatta, että ei munaa mua työkavereiden seurassa ja ei ota väkeviä, että osaa käyttäytyä.

Niin koska herää jo 3 jälkeen, niin aikahan siinä tuli pitkäksi,vaikka kaikki rutiinit suihkuineen  aamulla touhusi.

Niin 9 aikaan narahti kaljatölkki pienestä vastustuksestani huolimatta.

Ei ottanut kuuleviin korviinsa mun varoituksia, että hällä on yli 6h aikaa  jo ennen bileitä juoda, ja et vaikka lipittää vaan kaljaa, niin  kyllä siinäkin ajassa kännit ehtii saada .

3 jälkeen Riina haki meidät miehensä Tuomon kanssa äitinsä Vuokon 60v synttäreille ja kaikki oli vielä hyvin.

Auteltiin ruokien kannossa aittaan ym.

Mika veti simona lisää kaljaa ja yhtäkkiä huomasin sen olevan kaatokännissä. 

Möläytteli suustaan mitä ihmeellisimpiä kommentteja pöydässä, missä istui mun ex työkavereita ja heidän hyvin käyttäytyviä miehiään. 

Kaatoi kaljan pöydälle. Meinas tukehtua ruokaansa yskien minuuttitolkulla ja mä hakkasin sitä selkään.

Mölys työkaverin miehelle, että toikin raivoraitis tossa, ( Vaikka oikeesti mun mielestä se on hienointa mitä on jos tajuaa olla juomatta, jos ei siitä tykkää tai ei alko sovi ja siihen tonkin pitäs pyrkiä.

Minä istuin paikallani ja itkin häpeästä. Ja aloin puhuun Mikalle, et sä lähdet kotiin takas nyt ja kello oli tosiaan vasta 5-6 välillä.

Mikalle sitten soitettiin vähintään kaksi eri taksia, eikä kumpikaan tullut, ihan perseestä, että maalle ei vaan saa taxia.

Lopulta sitä lähti heittään mun työkaverin mies je ex työkamu.

Kun mies aikansa harhaili ulkona taksia odottaen ja kiroten, mut ex työkaverin Ellun sitä rauhoitellessa. 

Sen jälkeen vasta pystyin rentoutumaan.

Join väkisin jotain likööriä ja konjakkia kahvin seassa odottaen jonkunlaista humalan tuomaa helpotusta, mutta sitä ei tullut.

Olo oli huono ja vaan oksetti pahoinvointi pillereistä huolimatta.

7 pintaa alkoi karaoke ja jaksoin yhden biisin vetää ja tuntui, että henki loppuu. 

Siellä oli todella hyviä laulajia, enkä todellakaan tuntenut itseäni mitenkään hyväksi laulajaksi heidän rinnallaan, vaikka se ei mikään kilpailu olekkaan, mutta mun energiat oli kertakaikkiaan tiessään ja aloin myös huhuileen kyytiä takaisin päin.

Koko ehtoon olin ottanut selkälepoja sohvalla joka oli mua varten seinän vieressä ja tuntui siitä huolimatta etten jaksa enää yhtään.

No Elisa hommasi mulle kyydin, joka vihdoin viimein tuli ja pääsin kotiin, vain kuunnellakseni Mikan sekopäistä raivoamista ja musiikin soittoa täysillä.

Mua vaan oksetti, enkä saanut enää huikkaakaan alas, joten nukuin korvatulpat korvissa ovi lukossa makkariin.

Ja eilen sitten nöyrä ukko pyyteli anteeksi ja jatkoi korjaus sarjan ottoa koko päivän, kuitenkin käyttäytyen ja antaen mun olla rauhassa.

Mulla oli aamuyöstä vaikeaa ja vielä aamupäivään, kunnes olo parani.

Siitäkin olen kiitollinen, ettei mulla ollut minkäänlaista ajatustakaan ottaa korjaus sarjaa, se on vaan loppu osaltani.

Tässä nyt sitten tänään pähkäilen jälleen kerran, että mitähän sitä tekisi elämällään. Ja mitä tästä tulee.

Laitoin pitkän viestin Jyrille liittyen hänen tuleviin häihin ja kerroin tilanteen, että josko vaan nelistään juhlitaan heidän häitään heillä ensi viikolla, niinkuin oli tarkoituskin nähdä ja jätettäs virallinen juhla väliin elokuussa  Hauhon Kievarissa, en nimittäin halua tätä kokea enää uudelleen, Päätös jäi heille.

Kyseenalaistan taas kaikki suunnitellut Tallinan matkat Ronzun ja Arin kaa Marraskuussa ja Jyrin ja Päivin kaa kevällä, mutta katsellaan.  En mä osaa edelleenkään tota jättää ja arki on hyvää.

Nää ylilyönnit on vaan liikaa. Semmosia tänään.

Nyt kohti uutta viikkoa.