Elämäni isoin ja haastavin tragedia on ehkä kuitenkin veljeni Jari,
Se millä itselleni pystyn meidän välejämme jotenkin positiivisesti selittämään on se, että sieluina olemme mitä läheisimpiä ja parhaimpia ystäviä.
Uskon, että olemme suunnitelleet tämän elämän isot tapahtumat, ennen tänne syntymistä,
Jari on ottanut roolikseen tässä elämässä ns. "pahiksen" viitan opettaakseen minulle esim, syyllisyyttä, hylkäämisen tuomaa kokemusta, epäoikeudenmukaisuutta ja vaikka mitä.
En ole saanut selville mitä minä opetan hänelle.
Lähdetään kertaamaan eloamme:
Mä synnyin v.61 ja Jari v.65 eli ikäeroa oli 4,5v
Minä sovitteleva Vaaka ja veljeni erittäin itsepäinen Härkä
Lapsuudesta muistan muutamia asioita.
Aina kun riitelimme tms. niin äiti syytti aina minua, koska olen vanhempi. Jari oli lellilapsi.
Meillä oli ihan ok välit ja varsinkin myöhemmin katsoin aina ihailevasti pitkää komeaa veljeäni odottaen häneltä enemmän tukea, kuin mitä hän pystyi antamaan.
Joskus Jarin ollessa alakoulussa muistan, että hän useita päiviä kieri kivuissaan ja ulostetta ei tullut ulos ja mä rukoilin Jumalalta, että antaisi sen kivun minulle.
Sain myöhemmin yli 25v jälkeen vinkkejä siitä, että veljelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa kait koulussa? Työnnetty jotain sinne?
Se on ilmeisesti hajoittanut hänen päänsä.
Muistan, että Jari sai kaiken kotoa ajokortista autoon, jotka minä hommasin itse.
Jarille äiti kuori perunatkin vielä kun se oli yli 20v.
Eli sai kaiken helpolla, eikä joutunut tekemään asioiden eteen mitään
Jari lopetti kaiken aina kesken armeijasta urasuunnitelmiin asti.
Häpeäkseni täytyy kertoa, että opetin veljeni ja myöhemmin äitinikin juomaan alkoholia.
Veljeni juotin kilju humalaan hänen ollessaan noin 12v ja raahasin hänet mukanani kaupungille, jota kartsaksi sanottiin ja jätin sinne humalassa pyörimään yksinään. Itseni kadotessa ties mihin.
Hän taas opetti mut polttaan pilveä lähempänä 25- 30 vuotiaana.
Pilveen en ikinä koukuttautunut, mutta meitä oli iso jengi.
Petsamon PLO= Poliisia lyödään otsaan.
Suurin osa opetteli pilven polton ja aina kun olin Mansessa, niin porukka tuli mun luo ja siellä sitten juotiin ja vedettiin.
Mulla oli työsuhde asunto Espoossa ja Tampereen Petsussa kaupungin vuokra-asunto, todella vaatimaton.
Yksi iso huone, jossa parvisänky ja itse rakennettu baaritiski, yhteinen vessa naapurin kanssa eteisessä.
Sinne tuli vain kylmää vettä. Vieläkin pesen aamulla kasvot kylmällä vedellä, koska olen siihen niin tottunut.
Viereissä asunnossa asui Lasolin juojia ja se haju tuli seinistäkin läpi
Jari löysi jossain vaiheessa tulevan vaimonsa Sirpan, jonka kanssa myös juotiin ja rällättiin.
Aikansa heillä meni jollain lailla ja saivat 2 lasta Jonnan ja Lassin.
Kunnes ilmeisesti jotain tapahtui, ehkä pettämistä ja Jarin pää hajosi lopullisesti.
Muistan olleeni Pinokkiossa töissä viimeistä aamua, ennen kesälomaa kun tuli puhelinsoitto, jossa Jari puhui aivan sekavia ja uhkaili itsarilla. Järkytyin.
Olin järjestänyt kaiken niin, että seuraavana päivänä vien koiran hoitoon ja lähden Manseen isälle ( käppyrän äijä) juhlimaan kesäloman alkua.
Ei auttanut muu kuin lähteä samantien Manseen koira Englannin seefferi ( ei mikään pieni siis) mukana.
Ajoin suoraan Jarille ja menin avaimille sisään ja hän istui lattialla hakaten päätään jollain pahviputkella.
Jos olisin tällä järjellä varustettu, niin olisin soittanut hälle ambulanssin, jonkinlaisessa psykoosissa kait oli.
Mutta mulla ei ollut mielessä muu kuin juominen.
Sain Jariin puheyhteyden ja jonkunlaista selvyyttä hänen luvatessaan, ettei tee itselleen mitään.
Niinpä hain käppyrän lomille sairaalasta, jossa oli ollut keuhkoista löytyneen Asbestin takia.
Oli saanut lääkkeistä sivuoireena diabeteksen ja häntä sitten piikitin juhlimisen ohessa. Mukana oli myös happipullo.
Juotiin 5 päivää, käytiin kapakoissa ym.
Sekoilin Nekalan tyyppien kanssa mm hypäten päälleni metrin veteen, jossa oli mutapohja ym.
Heräsin 5 juomispäivän aamuna maton alta vieraasta asunnosta koiran ollessa mukana siihen, että Sirpa Jarin nykyinen ex vaimo soitti, että soita Jarille, on seonnut, tappaa itsensä.
Jatkuu.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti