Mies nukkui koko päivän ja yöksi oli ottanut rauhoittavan pillerin, että kesti itseään. Illalla keskusteltiin hieman ja tänä aamuna lisää hänen käytöksestään, juomisestaan ja mokailuistaan.
Oli vastaanottavainen ja pahoillaan, rikki ja valmis jutteleen yläkerran kanssa ja pyytään apua sieltä.
Ukko tärisee kuin haavanlehti juo kahvia aamu 5 ja yrittää alkaa taas elämään. Pari kaljaa kuulemma täytyy kuitenkin ottaa, koska tärinä ei lopu, eikä oloa saa tasaisemmaksi millään muulla ja kyllä ymmärrän tämän täysin.
Niin paljon juoppoja katselleena tiedän, että niin sanottu viinakramppi tai delirium ovat vaarallisia tiloja, jotka voivat viedä hengen ja Mika on päässyt ennenkin pinnalle normielämään parin kaljan avulla.
Vaikka eilen ei juonut , eikä syönyt kuin yhden makkaran koko päivänä, niin nyt alkoholi on laskenut niin alas, että tarvii jotain selvitäkseen. Tiedän, että nyt se ei mene juomisen puolelle.
Itse eilen tosiaan lähettelin kaikille anteeksipyyntöjä Mikan puolesta ja kaikilta tuli armahdus sen suhteen.
Jyrille ja Päiville kerroin suoraan kaiken ja olivat todella ymmärtäväisiä. Päivillä oli samanlaiset kokemukset edellisen ukkonsa kanssa ja niin muuten oli kaikilla muillakin kolmella ex työkamulla, joiden kanssa Mikan sekoilua juhlissa katsottiin.
Joten kaikilla oli omakohtainen kokemus kännissä huonosti käyttäytyvistä ukoistaan. He kaikki tosin ovat jättäneet edellisen ja löytäneet uuden paremman. Ja minä vaan olen lukkiutunut tähän.
Pistää miettimään. Sen tajusin eilen, että koska olen itse nyt vähentänyt minimiin alkon, niin näen nyt selvemmin Mikan käytöksen kännissä, kun taas ennen kun en enää kestänyt sitä katsella vedin itse vielä isommat kännit, jonka jälkeen siedin sitä.
Eli tavallaan Mika on siinäkin ollut osallisena, että olen vetänyt överit usein, mutta olen mä kyllä alkoholistikin ollut koko elämäni, aina siitä 16v, joka otti ekat kännit ja joka joukkoraiskattiin sen kunniaksi.
Siitä lähtien olen itseäni hävennyt ja sitä yrittänyt kännillä peittää aiheuttaen vaan lisää ongelmia itselleni.
Ja kun ajatellaan asiaa vielä lähemmin, niin lähes kaikki ongelmat ja onnettomuudet johtuvat elämässäni alkoholista, aivan kaikki.
Mutta tämä on ilmeisesti ollut tämän elämän tehtävä.
Oppia selättään ensin syömishäiriöt -130kg, lopettaa tupakanpoltto, muuttaa tuurijuoppous, (ehkä lopetan kokonaan vielä) ja nyt vielä päästä irti häpeästä.
Niin ja kestää hylkääminen, jonka veljeni on tehnyt minulle jo 2 kertaa elämässäni, selättää syöpä, käydä roikkoleikkaukset läpi 2 kertaan,
Kestää kummankin vanhempani menetys aivan liian aikaisin, olla aina se vahva ja voimakas, joka ottaa kantaakseen kaiken niin parisuhteessa, kuin aina muutoinkin.
Kyllä tässä on ollut yhteen elämään aika lailla kestämistä.
Nyt vielä kun tämä selkä paranisi kunnolla ja vasemman käden peukalon alusta. Ja päkiät, sekä varpaat, niin olisi ihan kiva.
Eilen sain aikaiseksi sen verran, että pesin pyykkiä, tein ruokaa, treenasin, lämmitin saunan ja saunoin.
Sitten vaan nautin Katsomoon tulleesta lempi sarjastani, MAF Astralia. Huippu sarja katsoin 8 jaksoa ja söin ja söin, ruokahaluni ollessa eilen loputon.
Tänään menen Musclefixiin hoidattamaan kättäni ja sen jälkeen alipaine imurullaushoitoon Hirsimäen kauneushuoneelle ja käyn kaupoilla hakemassa ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti