Mitä rehellisyydestä seurasi?

 Tosiaan eilen sitten kerroin, että minä olin se joka ne poliisit soitti ja sillä oli sitten seurauksensa, jotka tuli jälkijunassa.

Koko päivä meni hyvin, tein koti treenit ja kävin Tuulosen kauppakeskuksessa ja tietenkin siinä ihanassa hieromatuolissa, joka siellä on.

Kotona tein ruokaa ja juteltiin samaa mitä koko aamu alkoholismista ja katsottiin Tubesta alkoholistien lopettamis videoita, joihin Mikan tutustutin. Mika oli rauhallisella ja toiveikkaalla tuulella.

Illalla sitten alkoi ahdistus ja vihan tunteet nousi pintaan. Kyseenalaisti sitä, että minä hommasin hänet kärsimään putkaan ja sen jälkiseurauksista.

Ajattelin asiaa toisinpäin, että jos Mika olisi mulle joskus soittanut poliisit, niin sitä olisi vaikea käsitellä.

Tosin en ole ollut väkivaltainen tai uhkaava, mutta jos olisin ja niin olisi käynyt, niin kyllähän se luottamusta toiseen koettelisi.

Koskaan en ole hälle poliiseja soittanut kotioloissa 26v, vaikkakin käytös on ollut välillä todellaa kaaoottista, mutta nyt olimme toisten ihmisten luona kylässä.

Tein selväksi, että ei voi mua syyttää siitä, että itse laittoi mut siihen tilanteeseen, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa poliisit, jos asunnon omistajat pelkäsivät hänen heilumistaan ym.

Olin myös todella pahoillani ja itsekin anteeksi pyytäväinen, että joutui kokemaan moista.

Käsittelin syyllisyyden tunteita itsekin koko ehtoon.

Mun olis pitänyt olla viisaampi itse, eikä suunitella bileitä heti viikon päähän toisista.

Mun ei olis pitänyt viedä sitä salmaria tuparilahjana heille, koska mun olis pitänyt tajuta, että sitä kuitenkin tarjotaan myös Mikalle.

Mun olis kylmästi vaan pitänyt perua nuo juhlat, kun viikkoa aikaisemmin tilanne oli jo huono.

Mun pitäs tietää Mikan pää ja ettei siitä edelleenkään ole ihmisten ilmoille, kun juo.

Eli näitä kelattiin sovussa eri  huoneen vuoteissa, kumpikin omien traumojemme kanssa.

Ilta oli henkisesti vaikea, mutta yritin ajatella,että tässä on nyt menossa suremisen 5 eri vaihetta.

Ja nämäkin tunteet menevät ohi.

Kieltäminen: Alkuvaiheen suojaava reaktio, jossa ihminen ei pysty tai halua uskoa tapahtunutta todeksi. Tunteet saattavat puuttua kokonaan, tai olo on epätodellinen. 

Viha: Epätoivo ja tuska purkautuvat usein kiukkuna, katkeruutena tai syyllisyyden tunteena. Vihan kohteena voi olla itse, läheiset, tilanne tai hoitohenkilökunta.

Kaupankäynti: Vaihe, jossa yritetään löytää keinoja tapahtuneen muuttamiseksi tai lieventämiseksi. Mielessä pyörivät jatkuvat "entä jos..." tai "kunpa olisin..." -jossittelut. 

Masennus: Syvä suru ja voimattomuus siitä, että menetys on todellinen. Tähän liittyy usein vetäytymistä, väsymystä ja arjen merkityksettömyyden tunnetta. 

Hyväksyminen: Menetyksen myöntäminen osaksi omaa elämää. Asioiden ei tarvitse tuntua hyvältä, mutta elämä jatkuu ja arkeen löytyy uusi rytmi. 

On tärkeää muistaa, että suru ei ole suoraviivainen suoritus, vaan jokainen käy sen läpi omalla tavallaan. Luotettavaa tietoa ja tukea suruun tarjoavat esimerkiksi MIELI Suomen Mielenterveys ry ja Mielenterveystalo.fi. [1, 2]

Tänään heräsin 4 ja Mika oli jo kahveella, mietin, että millaisen miehen kohtaan tänään ja hieman myöhemmin selvisi, että illan tunteet oli käsitelty ainakin sillä erää ja mies oli taas positiivisempi oma itsensä ja juteltiin asiasta.

Halusi avautua mulle nuoruutensa väkivalta kokemuksista.  Niitä kuuntelin ja niitähän riitti.

Kerroin, että olen aina valmis häntä kuuntelemaan ja tukemaan, on hyvä saada  asiat ulos sisältään.

Meikä toimii tänään siis terapeuttina, koska Mikalla on nyt hirveä tarve puhua kaikki ulos.

Totesi itse, että joutui nuorena olemaan aina varuillaan, kuka hyökkää kimppuun minkäkin kulman takaa.

Ja jotenkin hän kännissä sitten taantuu näihin kokemuksiin päässään ja on kuin omassa kuplassaan. 

Ikäänkuin kaikki on häntä vastaan ja uhkaa häntä.

Aamu menee tässä mielenkiintoisesti tarinoita kuunnellen ja väliin kirjoittaen tätä.

Tänään menossa Musclefixiin hierontaan selän kanssa ja jos hieman tuota peukalon alaosaa vielä auttais, se on melkein terve. mutta vielä tarvitsee hieman apua.

Nyt oon ollut ilman kipulaastaria viikon ja ok on mennyt, kunpa selkä paranis vielä lopullisesti.