Rehellisyys

Aamulla kävin vessassa 3 aikaan ja Mika oli jo kahvilla, joten kiitollisena painoin vielä pään tyynyyn ja heräsin ennen 4 itsekin kahville helpottuneena, että arki alkaa taas rullamaan.

Mies oli jälleen oma itsensä maattuaan koko eilisen ja ruoskiessaan itseään ajatuksissaan.

Oli lukenut mun kommentit WA uudelleen ja kirjeeni ja käsitellyt muistojaan nähden putkasta unta.

Oli edelleen pahoillaan ja totesi, että täytyy saada pää kuntoon ja ei voi nyt juoda, ja mä siihen, että kuvittelet ilmeisesti, että kuitenkin voit vielä juoda.

Mutta niin pitkällehän sitä ei pysty ajattelemaan, ettäkö koko loppuelämänsä olisi ilman, kunhan nyt päivä kerrallaan katsotaan miten menee.

Sitten hyökkäsin blogini pariin ja sain todella rehellistä palautetta, että mun olisi pitänyt olla rehellinen ja kertoa, että mä ne poliisit soitin, koska nyt kuvittelee, että me hyväksymme hänen käytöksensä.

Ensi reaktioni, oli että kiitos palautteesta, mutta tiedän kyllä paremmin, mutta hetken asiaa miettyäni sanoin Mikalle, että mun pitää tunnustaa sulle jotain.

Minä ne poliisit soitin, koska sun käytös oli hallitsematonta ja meinasit hajottaa koko talon, enkä nähnyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa. Enkä hyväksy tätä enää.

Mika oli hetken hiljaa ja kohta sanoi, että ymmärrän, saat anteeksi.

Asia oli sillä selvä. Eli kiitos paljon palautteen antajalle pistit minut ajattelemaan ja olemaan rehellinen.

Asia olisi todellakin jäänyt painamaan mieltäni ja niinkuin sanoit, parempi niin, että tietää, että mä ne soitin, et nyt riitti!!!!

Tästä jatketaan päivä kerrallaan selvinpäin ja katsotaan miten menee.

Muuta ei voi kun yrittää ja meidän arki on ollut nykyään ihanaa, verrattuna viime talveen jolloin Mikan masennus otti vallan, kun selvisin tapaturmastani sen verran, etten tarvinnut hänen apuaan kaikkeen, niin oli hänen vuoro romahtaa.

Toivon, että treenaamisen ja laihtumisen -12kg myötä Mikan masennuskin jatkaa tietään ollen paremmalla tolalla täst eteenpäin.

Me opetellaan yhdessä tekemään asioita selvinpäin.

Kummankin elämässä alko on ollut se sosiaalinen tapahtuma.

Nyt vaan pitäisi keksiä miten tätä elämää jatketaan niin, että se on joko todella minimissä tai mun mielestä kokonaan poissa.

Mun on itsekin vaikea ajatella koko loppuelämää kerralla, joten mennään nyt tällä ajatuksella.

Sen voin sanoa, että loppuloma menee terveellisesti ja ilman ajatustakaan juomisesta. Lähdetään siitä liikkeelle.

Varasin eilen meille liput Särkän niemeen , jonne vihdoinkin tänä kesänä ollaan menossa. Joka kesä olen ollut sinne menossa, mutta juomisen kuviot on olleet tärkeämmät ja selviäminen niistä.

Lippuun kuuluu se eläinpuisto, delfiinit ja pääsy kaikkiin laitteisiin, joten odotan sitä innolla.

Mennään heti kun on ok ilma, ettei sada ja olot on hyvät.

Ei muuta kuin eteenpäin, sano mummo lumessa. 

Ja nyt mä laulan Mikalle 4 Ruusua Tie ajatuksiin tullessa tv:stä ja sanoin, että tää biisi on sulle. Kuunnelkaa sanat <3