Korkki kiinni

Kymmeneen asti aamulla kyttäsin puhelinta onko Mika käynyt WA ja ei aina se sama 17:15, jolloin joutui poliisin hoteisiin.

Pitkät oli aamun tunnit mullakin koko ajan miettiessäni Mikaa ja mitenkähän sillä menee. Mitä pidemmäs aamu kulki, sitä anteeksi antavaisempi musta tuli ja olin vaan huolissani ajatusten kääntyessä siihen suuntaan, että en ole mikään Jumala tuomitsemaan sen tekoja, joista se ei toden näköisesti muista mitään.

Juuri kun sain uunimakkaraa itselleni valmiiksi uunissa, niin puhelin soi, jossa oli nöyrä mies, joka oli kävellyt vesisateessa ilman takkia noin 5km kävellen ensin väärään suuntaan taxi tolppaa etsiessään.

Yhtäkään taxia ei kuulemma ollut missään ja mulla oli edessä helppo päätös, jonka olin tehnyt jo aikaisemmin, että sanoin saman tien, että tulen hakeen sut.

Nappasin ulkobaarista hänelle sinne jättämäni takin, vichyä ja tupakat mukaan, sekä sammutin uunin makkaroiden jäädessä sinne syöntikuntoon, Kaahasin menemään Hamptoniin K Cittarin pihaan.

Sieltä mies löntysteli autolle ja oli todella kiitollinen. 

Annoin sille heti takin, jonka laittoi kiitollisena päälleen ollen aivan jäässä. 

Tupakat käteen ja sanoin polta ennen autoon tuloa ja sitten vihcyä naamaan.

Oli kylmissään, nestevajavainen, sekä kolhiintunut mies, jolla oli oikea käsi niin kipeä, että hädin tuskin sai sitä liikkumaan.

Istui autoon kiitollisena ja matkattiin Hauholle ja pyysin ensin hänen versiotaan asioista. 

Selkenikin, että hän ei tosiaan muistanut mitään muuta, kuin alun illasta juuri siihen ekaan snapsiin saakka, jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Sitten oli herännyt putkasta hirveeltä keltaselta lavetilta, jonka nahka tarttui ihoon oli kylmä ja epämukava.

 Juotavaksi sai vettä  kun painoi jostain napista.

Oli ollut kuulemma hirvittävät aamun tunnit lavetilla ilman peittoa ja tyynyä tuijottaa kattoon ja miettiä mitä ihmettä on tapahtunut?

Aamulla hänet oli sitten päästetty ulos antaen käteen mun antamat 70e , sekä kännykkä. 

Jostain syystä ei saanut mun WA lähettämiä viestejä auki ja päätti etsiä vain taxitolppaa ikuisuuksiin ennen mulle soittoa. 

Onneks sillä oli puhelin ja akkuakin vielä.

No kerroin sitten oman versioni kaatuiluista ja tönimisistä näyttäen videon jonka olin ottanut todistus aineistoksi hänelle  käyttäytymisestään, jotta näkee itse itsensä ja se naula veti.

Ennen kun ehdin sanoa mitään uhkailuja juomisen suhteen mies itse ehti ilmoittaa, että tämä oli nyt tässä. Nyt menee korkki kiinni.

Totesi, että hänen päänsä ei enää näköjään kestä alkoholia.

Nyt löytyi hänen pohjakosketuksensa.

Olin onnesta soikea noista sanoista, joita ei ollut lausunut koskaan ennen. 

Joten kokemusta sanojen pitävyydestä ei vielä ole, enkä ole varma tarkoittaako hän loppuelämää, ehkä ei mutta ainakin pitkää aikaa ja niinhän se mullakin alkoi.

Juomisten välit vaan pitenivät ja mitä harvemmin otin ja aina kovin seurauksin  todeten kerta toisensa jälkeen, etten saa juomisesta enää sitä mitä haen iloa ja sosiaalisuutta, sekä kanuunat ovat kohtuuttomia hyötyyn nähden, sitä harvemmin alkoa halusin ja lopulta halusin lopettaa sen kokonaan.

Ja näin uskon Mikankin kohdalla tapahtuvan. En tosiaan kylmiltään usko ihmeparannukseen, et vaikka onkin sitä mieltä nyt, että loppu tuli, niin elämä näyttää kuinka tosissaan on ja kuinka kauan jaksaa olla samaa mieltä.

Koska elämässä tulee niin paljon niitä juhlia ym. joita ei vaan muka osaa ottaa vastaan selvinpäin.

 Sanotaan nyt esim. synttärit ym. kissan ristiäiset.

Tänä vuonna täyttää 49v, eli ensi vuonna 50v, eli ei sitten varata isoa mökkiä poreammeineen.

Nimittäin jos ollaan selvinpäin, niin vaan tod. näköisesti ollaan kotona tai keksitään jotain muuta spessua.

Kaikkeen kuuluu alkoholi nykyään, ja meidät on kasvatettu siihen, että juhliessa on aina alkoholia. 

Miten käy ihmisen jolle se ei vaan sovi? 

No mä nyt sit meen niihin häihin yksin selvinpäin ja viihdyn siellä varmaan häävalssiin asti, syön ja lähen kotiin, kun jos joisin voisin olla tappiin saakka, eli 4 niin kauan kuin on ravintola auki, paitsi etten kyllä enää jaksa sitä vaikka joisinkin.

Mulle tässä asiassa on tullut niin selkeä muutos, kuin voi olla.

No matka jatkui kotiin ja Mikan kysyessä, että mistä ne poliisit tuli? Sepitin, että naapurit soitti, kun kaaduit niitten aidan päälle ja uhosit vielä. Pieni valkoinen valhe, mutta tarpeellinen.

En halua, että katkeroituu jossain vaiheessa syyttämään jotakin meitä poliisin kutsumisesta, sekä pieni lisäsekoilu auttaa siinä, että ymmärtää kuinka holtiton oli. Ja toi olis ollut aivan mahdollista, koska talot olivat siellä vierekkäin ja naapurit lähellä.

Mika ei sitä sen kummemmin ihmetellyt.

Päästiin kotiin ja luetutin sillä kirjeeni, jossa halusin eron ja kerroin, että aioin jättää hänet ulos miettimään asioita ja ehkä saada hänet lähtemään siskoilleen Espooseen, että tarvitsen tauon.

Sanoin myös, että minä tai alkoholi. Mutta se olit tällä hetkellä turhaa, koska oli jo valinnut laittaa korkin kiinni.

Ilta meni halatessa toisiamme ja hieman itkien ja Mika nukkui tunnin torkkuja ja väliin syötiin ja katsottiin Housea.

Minun olo oli hyvä rakastava ja jopa ihmeen onnellinen.

Niin paljon tuota miestä kuitenkin rakastan.

Tänään heräsin jo ennen klo:4 Mika jatkaa vielä nukkumistaan.

Morkkis on kuulemma edelleen ja vituttaa oma käytös.

Kyllä se tästä <3 Niin myötä, kuin vastamäessä.

Ihmiset eroaa nykyään liian helposti.

Mä katon loppuun asti, niin kauan kun on toivoa on elämää.