perjantai 23. lokakuuta 2026

Mukava päivä

 Mikäs tässä ollessa, Päivä meni kivasti. Lepäilin ja ruokin itseni.

Mikalla oli vielä eilen tekemääni ruokaa. Tänään täytyykin tehdä uutta.

Pikkupuuhaa vois olla myös taikajuoman teko ja vitamiinien laitto.

klo:14 olis dreenien poisto, mutta katson 7 ensin paljonko nestettä on kertynyt. Pahoin pelkään, että joudun siirtään ajan maanantaille, sillä tyhjäsin eilen ilta 7 ne ja tuli itseasiassa jo se 30ml joka saisi täyttyä vuorokaudessa ja täyttyi jo 15h, joten nyt ei periaatteessa saisi olla mitään nestettä niissä. Elän vielä hetken toivossa, jospa sittenkin.

Hieman hankalaa jatkuvasti kuskata niitä mukanaan, vaikkakin laitoin ne olkalaukkuun saadakseni käteni vapaaksi, mutta silti.

Elen tuli uusi allakka ja seinäkalenteri Positiivareilta, joilta ne tilasin jo kesällä. Mutta lasku oli jopa 40e, joten oli kyllä viimeinen kerta kun tilaan, sitäpaitsi en pidä kalenterista niin paljon kuin edellisestä, jonka ostin ihan Tokmannilta.

No kait se käyttöön kuitenkin pitää ottaa, kun niin paljon maksoikin. Eli siinä on tekemistä, kun taas kaikki tärkeät asiat sinne siirrän.

Tänään ajattelin kuitenkin rohkaistua suihkuttaan noita haavakohtia, ja vaihtaa fake napaan lapun, jonka sain mukaan. Mielenkiintoista minkä näköinen se mahtaa olla.

Ihanaa olla kotona <3

torstai 22. lokakuuta 2026

Kotona jälleen

 Täällä ollaan kotona jonne saavuin jo eilen kelataxilla, jota odottelin 1.5h Assissa. Uskomattoman vaikeaa saada taxia edes arkipäivänä.

Kyytijä oli kuitenkin miellyttävä Suomalainen mies, joka ymmärsi, että haluan olla puhelematta. Matkalla nousi nimittäin hetkeksi tosi huono ja hikinen olo.

Mulla oli ollut alhaiset verenpaineet kokoajan sairaalaassa tyyliin 80/60, joten varmaan matalat siinä matkallakin kun olin pystyasenossa yhtäkkiä.

Kotiin oli ihana saapua Mikan tullessa vastaan. Katsottiin Sykettä loppuehtoo ja ajoissa nukkumaan.

Oli outoo nukkua vaan selällään, mutta onnistui kuitenkin relanttien voimalla, joista olin pyörryksissä vielä koko tän aamun ja väsytti.

Käytiin äsken apteekissa hakemassa napapiikit ja särkylääkkeitä.

En halua Panacodia ottaa jos ei ole pakko, sillä vatsa on jo jumissa entisistäkin. Pallea on ilmaa täynnä ja hankala olla.

Eilinen leikkaus meni ihan ok. Imeskelin pastillia viimeseen asti ja sylkäsin sen pois, juuri ennen leikkuriin menoa.

Nukkumatti tuli pian ja klo: 13 heräsin ja oli ihan ok.

Ruokaa sain vasta klo:17 ja ahnehdin pinaattikeittoa ja illalla jogurttia.

Sain yksityishuoneen omalla vessalla ja tv:llä, joka oli kiva.

Hoitajat oli ihania, mutta niin kiireisiä, ja siihenhän osasin varautua.

Reppu oli vieressäni sängyllä, josta join Trippiä ja mehukeittoa, kun eivät ehtineet tuomaan juotavaa sitä mukaa, kun janotti.

Illalla kävin jo ekan kerran jalkeilla ja aamu 4 olin vaatimassa, että ottavat pissapussin ja kanyylin pois ja näin tapahtui.

Kanyyli nimittäin sattui kokoajan käsitaipeessa ja pissapussi rajoitti liikkumistani kahden dreenin lisäksi.

Pääsin omin voimin kakkoselle, jota oli panikoinut, että jos se tulee sänkyyn enkä pääse vessaan, niin se on alkuräjähdystä muistuttava tapahtuma. Mutta onneksi se meni hyvin.

Lääkärinkierrolla olin kovasti lähdössä kotiin ja niinpä sitten lounaan jälkeen sieltä pääsin taxin odottelun jälkeen.

Mulla on sellaiset dreenipussit, mihin tulee verinestettä ja ne saa käydä poistaan, jos ei vuorokaudessa tule yli 30ml.

Varasin huomiseks ajan, mut voi olla, että joudun sen peruun ja siirtään maanantaihin, jos tulee enemmän.

Haluaisin vain niin näistä eroon. Joudun jatkuvasti kuskaan näitä mukanani.

Kipuja oli eilen alueella enempi, tänään helpompi toistaiseksi.

Jos meen huomenna tk;hon, niin suihkuttelen vasta lauantaina.

Mulla on sellainen tukivyö/korsetti, jota joutuu pitään kk yötä päivää ja sitten toisen kk vain päivisin. 2vkon saunakielto, sulavat tikit.

Kk saikku ja katsotaan sit haenko lisää, tai ainakin kevennettyä alkuun. Saa nähdä.

Nyt tässä vain chillaan tän päivän ja yritän alkaa liikkuun enempi huomenna. Treenata en saa ainakaan vatsaan vaikuttavia liikkeitä.

Ai niin ja mahassa ei ollutkaan kuulemma tyrää, vaan arpikudosta, joten taitaa olla niin, että en sitten pääsekään turvotuksesta eroon.

Tikit on ankkurin muotoinen keskeltä auki, napa lähti, tekivät jonkun fake navan ja kohdun yläpuolella pitkä viiva lantiolle asti

Saas nähdä mikä on lopputulos, kun kaikki teipit saan joskus pois.

tiistai 20. lokakuuta 2026

Se on menoo nyt

Eilen treenit, Mikan ruoka ja aamusauna, jossa itseäni pestessäni suihkussa sadattelin, kuinka vaikea on pestä takapuolta kun kummankin käden peukalossa on ongelmia.
Sattuu eri asennot ym. 

Kunnes jostain välähti heti perään, että saan kuitenkin olla onnellinen, että mulla yleensä on kädet ja jalat, sekä se että kipu kertoo, että on elossa.

Nimittäin kuuntelin jälleen uudelleen Puolinaisen kirjaa, missä hän kertoo elämästään, kun ikävä sattuma johti siihen, että sai sairaalabakteerin ja lopputuloksena jalat ja kädet amputoitiin.
On kyllä silmiä avaava kertomus sitkeästä upeasta ihmisestä.

Leikkaus aika pamahti jo aamu 9 puhelimeen, joka on siis tänään 6:45, joten lähtö 5:50 Elsa kaveri vie.
Heräsin jo ennen 4 ja tässä nyt yritän olla juomatta paljoa nestettä.
Mä vaan tarviin nestettä tosi paljon, joten tää on mulle hankalin osio ja suu kuivuu, eikä saisi edes pastillia tai purkkaa käyttää.

Muistan kyllä salaa imeskelleeni joka leikkausta ennen pastillia ja niin aion nytkin  tehdä, mulla pastilli kestää todella kauan kun pidän sitä vaan kitalaessa ja auttaa suun kuivumiseen.

Mukaan lähtee myös repullinen Trip mehuja, muistan, että aina on ollut ongelma saada niin paljon juotavaa, kun olen halunnut.

Mietin tietokoneen mukaan ottoa, mutta päädyin siihen, että kännykkä saa riittää.
Löysät vaatteet on jo tsekattu eilen.
Nyt vaan kulutan vielä 1h 20minuttia ja sitten on lähtö.

Toivon vaan, että kaikki menee hyvin ja pääsen sairaalasta mahdollisimman pian kotiin.
Heippa ensi kertaan <3

maanantai 19. lokakuuta 2026

Huomenna se on edessä

 Eilenkin oli ihan hyvä päivä, vaikkakin sain itselleni rysiksen järjestettyä heti aamutuimaan.

Armahdin itseni treenaamisesta, mutta päätin käydä viimeisen kerran kaupassa, ettei tänään tarvitsisi, sillä vielä oli hakemista.

Tein jo ennen lähtöä kodin pikku askareita ja otin mukaan muovit, lasipurkit ja pahvilootat kierrätykseen.

Hain työkaverin mulle kutomat Irwin sukat töistä, ennen heidän taukoaan, ettei tarvitse nähdä ketään ja siinä tuli se kiire ehtiä.

Vein kierrätykseen jutut, että saan siemen säkin mahtuun renkaitten kanssa taakse. Ostin myös talipalloja ja järkytyin hinnasta 42e.          Siemen säkki oli kallistunut 10e järkyttävää.

Huomasin, että oli vähän pakko hakea bensaa ja luotolla mentiin taas

Siitä kauppaan ja lisää välttämättömyyksiä ja sitä kessua :-(

Kotona tein ekaa kertaa elämässäni Nachopeltiä, joka oli menestys tarina, syötiin koko pelti päivän aikana. Mika 2/3 osaa

Auto kävi fiksattavana ja palautui viestin kera, että etupolttimo vaihdettu, renkaat ilmattu ja siis vaihdettu, öljyt ja nesteet tsekattu ja täyttöaukon ruoste, jonka huomasin tankatessani oli putsattu, joten huippua.

Oli muuten jännä, että kun  kaikki nämä sain tehtyä ja kaupassa maksoin viimeistä laskua, niin meni niin täpärälle, että mulle jäi 2 euroa tilille 15.10 saamastani tilistä ja olin joutunut käyttään kaikki 300e, joilla olin lyhentänyt luottoani, niin uudelleen.

Sellasta sitten. Tänään treenit. Mikalle ruoka 3 päiväks.

Sauna, miettimistä mitä mukaan sairaalaan ja chillausta.

Eilen tein myös viinimarjamehua ja uunissa pilasin 2 lasipulloa niitä lämmittäessäni liikaa ja korkit suli pilalle.

Nyt pullot on ulkojääkaapissa, joka ei tietty ole enää päällä ja ulkona on tarpeeks viileä, jotta eivät happane, kunhan eivät jäädykään.

Nyt laittaan riisit uuniin kellon ollessa 4;53

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Yksi asia kerrallaan

Eilis aamusta sitten treenasin isomman treenin ja lepotauoilla nostelin enkelikortteja yms. 

Tuli niin osuva kortti, että  huolet ja monta hoidettavaa asiaa vaivaavat mieltäsi.

Nyt vaan pitää tehdä yksi asia kerrallaan pois.

Priorisoida, keskittyä hoitaan ne tärkeimmät ensin, kaikki kyllä järjestyy.

No toden totta näin. 

Eilinen oli taas osoitus, kuinka kaikki vaan sujuu Flowssa, kunhan keskityn hoitaan yhden asian kerrallaan suunnitellen toki etukäteen miten päiväni menee suurinpiirtein.

Aamulla liiteriin kirjekuori puiden tuojalle, siitä automaatille, jonka lasiseinää vasten kun ajoin, niin näin, että kuskin puolen etuvalo on palanut.

Kirjekuoreen rahaa ja viesti, että kamu katsoo  renkaat, valot ja yleensäkin nesteet ja öljyt, että auto kestää taas talven yli. 

Mika nosti renkaat autoon valmiiksi vaihtoa varten, kun tulin kotiin.

Siitä hammaslekuun, joka ensin sanoi, että takahammas mikä mureni, niin pitää varmaan poistaa, mutta onneksi kuvista selvis, että siihen voi kuitenkin rakentaa hampaan.

Samalla rakensi uudelleen toisen hampaan, joka oli vaivannut jo pitkään. 

Varattiin uusi aika takahampaan rakentamiseen ja muutoinkin tsekkaukseen 3 viikon päähän. 

Maksoin ja jatkoin matkaa kiitellen parhaasta palvelusta.

Aikaa jäi viedä käydä Lidlessä hyödyntäen kaikki mahdollisia alennuksia ostaen jälleen kaikkea tarvittavaa tuleviin viikkoihin.

Siitä imurullaushoitoon, jonka tekijä oli ajanut töihin ainoastaan mun takia, sillä muita varauksia ei ollut.

Sanoin, että jos tällainen tilanne tulee, niin mulle voi kyllä sanoa, että siirretään varausta, ettei mun takia tarvii maksaa kalliita bensoja. 

Hän halus kuitenkin tulla, koska tää hoito auttaa mun leikkausta ennen sekä jälkeen. Kiitin tietty kovasti.

Siitä kirpparin kautta kotiin, jossa kävin vain nopsasti ettiin palapeliä, mutta niitä ei ollut ollenkaan :-(

Kotiin ja ruoan laittoa, pyykit Mika oli laittanut kuivuun, jotka jo aamulla sinne laitoin pyöriin.

Siinä sitten relattiin loppupäivää, puut menivät liiteriin tuojien kantamana, joka kuuluu puiden hintaan tutunkauppaa.

Tänään pidän relapäivän treenamisen suhteen käyn vain lähikaupassa hakeen maidot, kissanraksut ja Mikalle kessua ym.

Juhan kaupasta vielä linnunsiemeniä, niin sit pitäs pärjätä toista viikkoo ilman kauppaan menoa, enhän yhtään tiedä missä kunnossa olen tiistain jälkeen.

Aika se kultaa muistot, enkä muista miten olen edellisistä leikkauksista toipunut. Sen muistan, että nukkuminen on ollut hankalaa selällään tukiliivit päällä. Saas nähä.

Positiivisin mielin tähän päivään, tänään vaihtuu renkaat.

Asia kerrallaan <3

lauantai 17. lokakuuta 2026

Vihdoin aikaa ja jotain kerrottavaa....

Tänään ensimmäinen vapaa työputken jälkeen ja nyt saattaa mennä ehkä kk ennen seuraavaa työvuoroa.

Tilanne terveyden suhteen.

Selkä menee kokoajan parempaan suuntaan ja selviydyn työpäivistä entistä paremmin, kuitenkin edelleen selkälepoja hyödyntäen ja oon saanut tehdä vielä pelkkiä aamuvuoroja.

Vasemman peukalon alaosa ranteen kohdalta on ollut taas erityisen kipeä ja olinkin varannut viime maanantaiksi ajan Musclefixiin, joka on ennenkin auttanut siinä, mutta varaus oli mennyt pieleen ja ajoin Hämeenlinnaan turhaan sen takia, toki kävin sitten Lidlessä ja hierontatuolissa Goodmannissa.

Oikean peukalon kynsi painaa edelleen lihaa ja sattuu aina kun tökkään sen johonkin, on ollut hieman rauhallisempi nyt.

Kynsi kuitenkin kasvaa kokoajan lihan sisään ja tulee taas hetki, kun pitää jalkahoitaja kaveriani Matleenaa vaivata se sieltä irti repimään.

Päkiät on edelleen puutuneet, eikä aikaa niihin ole todellakaan tullut.

Mieli on ollut parempi ja positiivisempi.

Mutta sitten eilen ruokaa syödessäni olikin jotain kovaa kanan seassa ja myöhemmin selvisi se, että jauhoin kulmahammastani, jonka paikka tippui kokonaan.

Mun hampaat on muutenkin vaivannut nyt vuoroin eri puolilta, mutta ei tämä hammas, joka nyt tippui.

Koska leikkaukseen olen menossa piti sitten samantien saada hammasleku aika ja sainkin sen huomiseksi, ja oli hirvee hässäkkä sen johdosta, koska aika jonka otin oli tietty samaan aikaan, kuin mun huominen aika imurullaushoitoon.

Tää on vit...niin tyypillistä mun elämää, että aina kaikki samaan aikaan ja aina tulee jotain vielä viime metreillä johonkin asiaan mitä kohti olen menossa, jotta kaikki menisi vaikeimman kautta. Todellakaan mulla ei olisi varaa vielä hammaslekuunkin.

Tää on vaan niin syvältä. Edelleen tää rahanpaska ei riitä yhtään mihinkään ja näillä näkymin mulla ei ole ikinä varaa jäädä eläkkeelle

Lämmötkin sitten jouduttiin laittaan päälle ja senkin kanssa oli ongelmia ja putkimies kävi meillä.

Onneks kuitenkin tekee meille halvalla, mutta sekin ylittää budjetin.

Öljyä ei ole kuin joku 500l ja se riittää maksimissaan joulun tienoille, jolloin on pakko tilata helvetin kallista öljyä.

Puut tulee tänään ja niihin piti jättää rahaa.

Talvirenkaat vaihdetaan sunnuntaina, joka maksaa myös.

Ensi kuussa pitäsisi tyhjentää taas likakaivot.

Ruokaa, tupakkaa, kissanruokaa, linnunsiemeniä, bensaa ym. pitää ostaa kokoajan.

Valitan tänne, kun onhan se hyvä katsoa jälkeenpäin taas, että olipa tilanne taas, mutta tuostakin selvisin.

Tosiaan vatsan monimutkainen leikkaus on tiistaina.

Toivon vaan, että kaikki menee hyvin, eikä tule lisää ongelmia.


keskiviikko 7. lokakuuta 2026

7.10

 Hyvä fiilis heti aamusta. Lauloin itselleni hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain jo ennen ylösnousua tuntien kiitollisuutta siitä, että olen elossa ja näinkin hyvinvoivana.

Töissä on mennyt mukavimmissa tunnelmissa. 

Olen yrittänyt olla enempi oma positiivinen itseni ja lakata vellomasta ikävissä fiiliksissä työn raskauden suhteen ja jotenkin se uusi asenteeni vaan on auttanut.

Olin myös toisessa pesässä sunnuntaina, joka oli hyvä irtiotto oman pesän raskaudesta antaen uutta näkökulmaa.

Tänään olen myös menossa toiseen raskaaseen pesään, kun työkaveri tarvitsi sinne lääkeluvallisen, niin ehdotin itseäni, joka on todella suuri nykäisy irti jumittamisestani vain omassa pesässä.

Aattelin, että mun täytyy avartaa näkemyksiäni tässä vaiheessa, eikä ole oikein, että kaikki muut pomppivat pesien välillä ja yksi ei.

Siinä on jo tarpeeksi pureskeltavaa työkamuille, etten ole joutunut tekeen iltavuoroja yli vuoteen, koska monikaan ei niitä mielellään tee

Niitä yritän kyllä välttää viimeiseen asti, saa nähdä kaunko menee, ennenkun niihin joudun. 

Ihan jo unirytminkin takia pelkkä aamuvuoro on mulle paras.

Yritän tässä edelleen oppia hyväksyyn ikäni myös numeroina, mutta en ole siihen vielä kyennyt.

Suurin pelkoni onkin tänään, että joku kysyy paljonko täytin ja enkö pääse jo eläkkeelle. Koska en ole valmis siihen vastaamaan.

Saas nähdä onko joku niin uskalias tai hölmö, sillä vastaukseni laatua en vielä osaa sanoa.

Ei täs sen ihmeempiä. Töihin ja ilta lepoa, Huomenna 1 vapaa.

8 työpäivää vielä ennen leikkausta.