Löysin veljeni jälleen..

 Noin 7v päästä olin siis jo muuttanut Espoosta Mikan kanssa Torvoilaan ja olin töissä Mäntykodossa.

Puhelin soi töissä ollessani ja jostain teholta soitettiin, että veljenne pääsee kohta täältä pois.

Joku hoitaja oli soittanut mulle vahingossa, vaikka tiedoissa oli ilmeisesti joku kielto.

Sain Jarin sydän pamppaillen puhelimeen ja sanoin heti, että älä vaan katkaise, haluan suhun yhteyden.

Jari oli suostuvainen alkuun meilaamaan, myöhemmin sitten näkemäänkin. Kertoi olevansa tunteeton.

Myöhemmin sain tietää, että oli teholla, koska oli hypännyt asuntonsa 3 kerroksen ikkunasta alas asfaltille.

En tänäkään päivänä tajua miten siitä oli selvinnyt, mutta oli kuulemma harhaillut metsissä muutaman vrk sen jälkeen, ennen teholle joutumistaan.

Käsittääkseni oli nähnyt jonkun pirun, mennyt ilmeisesti huumeista psykoosiin ja hypännyt.

Hänellä oli ruuvin jäljet päässään kehikosta joka oli ollut pään ympärillä.

Jarihan siis katkaisi välit kaikkiin silloin, eikä antanut mitään tietoa olinpaikastaan, lapsiinkaan ei ottanut yhteyttä.

Sain häneltä sitten osoitteen Länsimäkeen missä asui ja se päivä kun sinne ekaa kertaa ajelin oli todella kuumottava.

Itkin varmaan mennen tullen koko matkat.

Otin mukaan valokuvia hänen lapsistaan.

Kun pääsin sisään ja halasin Jaria, niin hän ei tosiaankaan näyttänyt minkäänlaisia tunteita, ja en yhtään muista mitä kaikkea siinä sopersin, mutta sain kuitenkin jonkunlaisen yhteyden avattua.

Näytin lasten valokuviakin sen ihmeempiä tunteita en nähnyt.

Mies oli kuin tyhjäkuori ja ventovieras, kovetin sydämeni.

En ollut kauaa, etten rasita liikaa ja sovittiin meilaamisesta .

Pikkuhiljaa sain yhteyden siihen malliin, että muutamia vuosia meni niin, että hain ensin Jarin Vantaalta meille ja sitten hain lapset Tampereelta ja sunnuntaina sama toisinpäin.

Sain järkättyä isän siis edes jollain tavalla lasten elämään, vaikka kaikki tämä jättikin syvät jälkensä meihin kaikkiin.

Käytiin Mikankin kanssa Jarilla pari kertaa ja juhlittiin Suomen miesten MM jäkis kultaa 2011 kapakassa.

Senkin reissun aikana Jari oli vähintäänkin omituinen.

Hän oli aina verhot tiukasti ikkunassa ja kun sinne mentiin ja kun läväytin ne auki sinne päästyäni sai sellasen raivarin, että piisaa.

Pikkuhiljaa ajan kuluessa Jari alkoi vähentään ensin näkemisiä 3 kerrasta vuodessa 2 kertaan. Halusi myös avaimensa takaisin ym.

Jatkuu...