Äitee

Äidin kuolema vuonna -95 on kuitenkin ollut kaikista elämäni tragedioista kovin ja jatkuu läpi elämän.

Äitee oli  elämäni ehdottomasti tärkein ihminen, ei kahta sanaa.

Äitee katseli mun isää ( äijän käppyrää siis lempinimi) monta kymmentä vuotta selvinpäin, isän juodessa käsittääkseni kaikki viikonloput.

On valokuvia kun äitee sytyttää isälle tupakkaa kireen näkösenä suussaan isän ollessa liian kännissä sitä sytyttään.

Muistan, että äiti osoitti rakkauttaan lähinnä ruoalla.

Äidillä oli 11 sisarusta, joista 4 poikaa kuoli sodassa Suomea puolustaessaan. 

Suruviestiä tuotiin Karttilaan muistaakseni parin päivän sisällä ensin kuoli 2 ja sitten 2.

Äidin sisko Elmi tapettiin Nekalassa puutarhasaksilla mun ollessa teini. Alko mukana kuvioissa.

Mun kummisetä äidin veli Tauno ampui itsensä kun avioliitto meni pieleen ja alkoholi myös syynä.

Yksi veljistä kuoli tulipalossa, alko mukana.

Yhden veljistään kanssa oli välit poikki kuolemaan saakka, ja jotenkin tuntuu, että kaava toistaa itseään mun ja veljeni kanssa.

Joku veljistä oli riisunut vaatteet kännissä ja mennyt ojaan nukkumaan, johon oli hukkunut sataessa. Alko siis mukana.

Tauno veljen ja hänen vaimonsa Arman luona käytiin kesäisin kyläilemässä. Asuivat äiteen kotitalossa Virroilla.

Ensin kuoli Tauno ja talo siirty Armalle, joka kuoltuaan lahjoitti sen omille sukulaisilleen. Äiti ei saanut kotitalostaan mitään perintöjä.

Muitten kohtaloa en muista, mutta alko taustaa tais olla kaikissa.

Äiti selvisi  lähemmäs 50 kunnes tuli avioero isän juomisen takia.

Äiti löysi uuden juopon tansseista johon häntä kannustin.

Laitoin aina paplarit äitelle, kun lähti viikonloppuisin Morkulle tanssimaan. 

Löysi sieltä Paten, joka näytti Fonzielta nahkatakkeineen. Tuli avioero. Olin murrosiässä.

Jäin isälle vapaaehtoisesti, ettei tapa itseään

Äitee muutti Jarin kanssa Kalevasta Petsuun muutaman kilometrin päähän. Pate jäi jossain vaiheessa kuvioista.

Äitee löysi Repan toisen alkoholistin, joka korjas mun autoja myöhemmin. Ja puhui ufoille, jotka häntä häiritsivät.

Olin varmaan muutaman kerran kysynyt äiteltä miksei hän juo ikinä alkoholia ja sanoi, että kalja maistuu hevosen kuselle.

Niinpä minä kaikessa viisaudessani vein äitin ravintolaan tilaten sille kaljaa ja spritea ja sekoitin ne keskenään.

Avasin äiteelle portin juomisen valtakuntaan.

Muistan jo alakouluikäisenä, että meillä haisi usein kilju ja myöhemmin pontikka, jota äiti teki isälle säästääkseen rahaa, koska isä joi joka tapauksessa.

Teininä äitee alko myymään Kalevassa pimeetä viinaa,

Kossupulloja ja myöhemmin Cherry vodkaajota oli kaapit täynnä.

Aina oli joku juoppo oven takana kysymässä viinaa.

Kerran sitten pöllin yhden kossupullon ja kun lähdin ulos äitee huusi ikkunasta perään, että takaisin kakara. Jäin heti kiinni. 

Mutta en tullut takaisin vaan lähdettiin kaverin kanssa Kaupin rantaan juomaan se.

Yöllä tulin kotiin ja äitee nosti mut 2 tuntia myöhemmin tukasta ylös jakaan aamulehtiä. Opetus tuli sitä kautta.

Äitee oli kova kurinpitäjä ja sain piiskaa ja tukkapöllyä usein pienempänä.

Sitten kun piti lyödä remmillä, niin äitee käski isän tehdä se.

Se ei ollut isälle luontaista.

Muistan kerran kun äitee taas löi Jaria remmillä ja Jari ottikin remmin äiteeltä ja huitoi takaisin, siihen loppui.

 Vihasin joskus äitiäni.

Pienenä jouduin luopumaan ensin kissastani Missestä ja myöhemmin koirastani Jepestä äidin "muka" allergian takia.

Muistan, että olisin mielummin luopunut äidistä, kuin koirasta.

Äitee siis alkoi myös juomaan ajoittain ja silläkin määrät lisääntyi.

Mun kaverit haki siltä usein pimeetä viinaa ja mä myös.

Mä jouduin päivisin kuskaan sitä eri viina kauppoihin hakeen uutta tilalle, kun silloin ei tainnut saada kun 4 pulloo kerrallaan.

Moni kavereistani istui äiteen kanssa iltaakin kun haki juotavaa.

Äitee oli toisinaan meidän bileissä mukana, Käytiin myös lähiravintolassa Saukossa.

Äitee piti kuitenkin aina langat käsissään ja hoiti kaiken.

Sen lempimotto oli Sihvoset pärjää aina!!!

Periks ei anneta, vaikka läpi harmaan kiven.

Jatkuu....