Tahmelassa oli ihanaa asua lapsuus.
Aina paistoi aurinko ja kesät olivat pitkiä ja valoisia ja pihat täynnä naapureitten lapsia.
Urheiltiin, kilpailtiin, uitiin ja keksittiin kaikenlaista tekemistä.
Ei ollut kännyköitä ja vapaasti kuljettiin milloin missäkin.
Äitiä huudettiin ikkunaan useissa pihoissa, kun oli asiaa.
Muistan huutaneeni äiteeee tuu ikkunaan täällä huutaa PÄivi.
Asuttiin kuin lintukodossa ja leikin nukeilla vielä 14v, kunnes tuli elämänmuutos. Talot meni purku-uhan alle ja muutettiin Tammelaan.
Siitä alkoi karu kasvaminen.
Isä ja äitee tappelivat aina vaan useammin ja isä makasi viikonloput kännissä aika pitkälle vuoteessa, eli juominen oli mennyt sosiaalisesta jo yksinkin juomiseen.
Tuli avioero uhkailut ja isän ylilyönnit kännissä.
Muistan, että roikuttiin parvekkeella kiinni isän paidassa, ettei hyppäisi alas sieltä,
Olin aina isän ja äidin välissä ikäänkuin sovittelijana.
Avioeron tultua jäin isälle vapaaehtoisesti.
Sen talven oltiin kumpikin työttömiä.
Tuli itselläkin ekat alkoholikokeilut.
Varastin isältä kiljua ja pontikkaa.
Ekoja kännejä oli raakaa pontikkaa kellarissa kavereiden kanssa.
Isä löysi itseään 10v, vanhemman naisen ( Vuokko) joka käytti kunnolla alkoholia ja join heidän kanssaankin usein.
Vuokolla oli aina Minttusuklaata ja se oli hyvää.
Isä veti kunnon koomia vuoteessaan ja muistan kerran laskeneeni, että aivasti perättäin 17 kertaa nousten vuoteessa aina istumaan ja lopulta tippui sängystä ja pudotessaan vuoteesta, siirtyi kamina paikoiltaan sen kylkeen lentäessään ja meinas tulla katastrofi.
Vuokko ja isä ottivat yhteen usein. Heiluin heidänkin väleissään.
Sitten piti muuttaa pienempään asuntoon ja muutettiin isän kanssa viereiseen taloon Petsuun, missä äitee ja veljeni Jari asui.
Se oli mahtavaa aikaa. Isä ja Vuokko olivat kavereita äidin ja sen hetkisen miehen Repan kanssa ja vietettiin iltoja myös yhdessä.
Näin myös veljeäni useimmin ja saatoin heti aamulla mennä äiteelle aamukahville tai syömään myöhemmin.
Aikaa kului ja muutin omaan asuntoon muutaman talon päähän Petsussa, kunnes lähdin töihin Espooseen.
Sillä välin isä muutti Nekalaan, jossa Vuokko asui poikansa kanssa.
Äitee kuoli 95 ja sen jälkeen musta tuli taas läheisempi isän kanssa.
Oli mennyt monta vuotta, että isä oli lähinnä rahan lainaajan roolissa ja vekseleiden takaajana, ei osattu kommunikoida.
Mut tosiaan aloin sitten enempi kääntyyn isän puoleen, kun äitiä ei enää ollut.
Useat viikonloput olin käppyrällä kylässä ja pelattiin sököö ja käytiin lähikuppilassa laulaan karaokea Vuokon ollessa usein messissä.
Kerran oltiin Jarin kanssa yks joulu isällä juotiin, sekä unohdettiin kinkku yöksi uuniin ja se paloi karrelle.
Kunnes tuli sitten aika kun isällä havaittiin asbestia keuhkoissa.
Sitä ennen hällä oli ollut 2 sydämen läpi veri tulppaa, eturauhas syöpä ja kasvoista leikattu 4 kertaa ihosyöpää ja nyt tämä.
Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti