keskiviikko 5. elokuuta 2026

3.8.2026 Kahdeksas Hääpäivä

 Ilma oli ihan aurinkoinen ja mielialatkin ok.

Kävin aamulla kuntosalilla ja 10 lähdettiin kohti Tamperetta ajatuksena viettää kiva hääpäivä, hieman erilainen.

No siitä tuli vieläkin erilaisempi mitä ajattelin, ei hyvällä tavalla.

Särkän niemi oli pettymys. 

Ensinnäkin jo alkuun aateltiin, että olis haluttu mennä jo aamu 9, koska herätään niin aikaisin ja vireystaso ei enää iltapäivällä ole niin hyvä, mut keleen huvipuisto aukesi vasta 12, vaikka viimeks oli lukenut että aukeaa11.

Oli siis pakko mennä ensin Koiramäen eläinpuistoon, vaikka toisinpäin oli ajatus.

Puisto oli pettymys, siellä ei näkynyt kuin pari kanaa, pari lammasta ja yksi makaava lehmä.

Kaikki tallit oli tyhjiä ja kävelymatkaa vaan sikapaljon.

Yli 5km tuli siitäkin lyhyestä reissusta jatkuvia mäkiä ylös alas.

Oltiin ajateltu, et maanantai olisi hiljaisempi, mutta ei väkeä oli vähintään miljoona ja niitä lapsia ja sitä meteliä.

Mentiin huvipuistoon, kävin yhdessä laitteessa, mutta sitten paikka täyttyi niin, että esim, se vuoristorata mihin niin halusin oli jono tunnin.

Ai että jonotan tunnin tällä selällä, ei tule mitään.

Kaikenlisäks Mika ahdistui vielä enemmän siitä väenpaljoudesta, eikä halunnut minnekään laitteeseen lopulta.

Ja mä ahdistuin siitä, että se ahdistui.

Se yritti jaksaa mun takia, mutta luovutin ja sanoin, että mulle riittää ja lähdetään kotiin. 

Ostettiin pehmikset ja käveltiin taas jumalaton matka parkkipaikalle.

Kaikenlisäks se fucking parkkimaksu oli 18e.

Olin kuvitellut, että tää olis ollut Mikan juttu, mutta aika nopeasti tajusin olleeni väärässä.

Mika sanoi, että olisi menty vaikka vaan syömään ravintolaan ja sovimmekin ensi vuonna niin tekevämme.

Tarinan opetus oli se, että ei ihmispaljouksia meille.

Eikä varsinkaan paikkoja mikä on täynnä lapsia.

Toivoisinkin että olisi huvipuistossa aikuisille vaik 8-10 oma aika, eikä jonoja, niin pääsis nauttiin laitteista, eikä jonottamisesta.

Pettynyt fiilis jäi vähän käteen, mutta ei Mikan takia.

Vaan sen, että mun harkinta peittyi taas siihen, että en ajatellut asiaa relistisesti. Mun olis pitänyt tietää tää.

Se siitä. Kotona oli sitten hyvä ilta sen jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti