Se on menoo taas

Pitkään mietin kerronko koko asiaa tänne, koska arvaan, että se voi kuulostaa järjettömältä ja idioottimaiselta, jota se voi sitä tosin ollakin. 

Tuntuu isolta asialta tunnustaa tämä tänne, mutta koska olen päättänyt olla rehellinen, niin ollaan sitten.

Itsehän minä itseni tuomitsen tästä päätöksestä, jos tämä on aivan hanurista.

Tämä on kuitenkin minun ikioma elämäni.

Nimittäin olen päättänyt antaa Mikalle vielä yhden mahdollisuuden korjata kesän tilanne alkon kera.

Koitan selittää asian jotenkin teille.

Mika ei ole saanut otetta treenaamisesta, eikä ole saanut motivoitua itseään  elämään normisti.

Elää jatkuvasti ajatuksissa kuinka on mokannut.

Kesä jatkuu vielä ja mun lomaakin on.

Mika hoki koko viime talven, että viime kesä meni vituiksi kun mä sairaalassa ym. 

Halusi tämän kesän korvaavan aikaisemman.

Ja niinhän mäkin halusin, siksi siirsin leikkauksenkin syksylle.

Mutta nyt kun mä en ole mokaillut, niin sitten on vuorostaan hän.

Hänelle jäi nyt aivan hirveän masentunut ja epäonnistunut kuva kesästä. 

Nyt lauantaina kun on tulossa ne häät, mihin olen menossa tuntuu myös rassaavan häntä.

Eilen yritin saada häntä avautumaan ajatuksistaan ja sain puserrettua sen, että haluaisi yhden onnistumisen ja kesän lopetuksen juhlan kautta, joka olisi vain kahden kesken.

Häihin hän ei halua tulla kokeilemaan osaako käyttäytyä, vaan päätettiin tehdä niin, että otetaan tietty määrä juotavaa varastosta tänään, jotta juhla myös loppuisi joskus.

Eli mä käyn häissä ja tulen sitten viettään Mikan kanssa aikaa.

Toivottavasti keskustellaan ja vietetään hyvä ilta.

Tää on ikäänkuin koe, osaako ottaa hallitusti vaiko ei ja pitääkö puheet paikkansa. 

Kotioloissa ja turvassa.

Mä toivon, ettei tää mun päätös ole tällä kertaa katastrofaalinen.

Mä en usko, että kukaan välttis ymmärtää tätä, mutta tää on ikäänkuin closer tälle kesälle.

Sen jälkeen on helpompi aloittaa pitkä kuiva kausi.

Joo mäkin aattelin, kun Mika sano, että korkki kiinni, että ei se todellakaan tarkoita lopullista sulkemista, vaan väliaikaista.

Mullakin prosessi on kestänyt monta vuotta.

Kukaan ei lopeta ennenkun oma pohja tulee vastaan, niin se vain on.

Mutta tie sinne on alkanut.

Näin nyt siis tapahtuu huomenna.

Nyt kuntosalille, kauppaan, alipaine imurullaushoitoon ja hyarylonihappoa naamaan. Kotiin ja kaljat kaappiin ja lepään.

Huomisesta ei kukaan tiedä.

Koen kuitenkin, että mun on tehtävä tämä.

Annettava mahdollisuus yhteen hyvään iltaan, johon olisi mukavampi lopettaa.

Sanotaan, että on hullua toistaa samaa kaavaa ja odottaa erilaista lopputulosta. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.