Olin 2 aamua töissä ja varsinkin ekana päivänä selkäni oli todella rasittunut työn määrästä, mutta oikeastaan se oli vaikea jo ennen töihin lähtöäkin. Henkistäkö? Ehkä osittain?
Ainoo vapaa oli eilen, jonka jälkeen taas 5 aamua, joten oli tehtävä kaikki mahdollinen.
Aamusauna, jota ennen jumppa. Pyykit koneeseen, kauppaan, ruoan laittoa. Combutshan ja mehun tekoa. Vitamiinit viikoksi valmiiksi.
Siinä vaiheessa kun tajusin, että pyykitkin on vielä koneessa olin jo ihan hajalla.
Koin hirvittävää epäreiluutta, että mun pitää aina jaksaa ja tehdä, vaikka miespuolisella ei ole mitään pakkoa.
Sitten aloin ajatteleen, että kuka mulle ne pakot määrää?
Ei hän ainakaan. Ja mietin miksi ihmeessä mun piti taas kasata kaikenmaailman hommat juuri tähän päivään.
Mutta taas toisaalta, työpäivien jälkeen on vaikea jaksaa enää mitään.
Toki olin tyytyväinen, kun ne sain tehtyä ja ehdin vielä aurinkoonkin.
Aurinko paistoi kauniisti, mutta tunnin sisällä taivas täyttyi pilvistä, jotka tiivistyivät pilvilautaksi, joka peitti aurinkoni.
Niinpä kimpsut kasaan ja takaisin sisälle ja lepäämään loppupäiväksi, jotta jaksaa taas tänään lähteä duuniin.
Ja tänään Mikalta loppuu taas 3 päivän ruoat mitä kerralla teen, joten illalla on vielä mieltä ylentävää ruoan laittoa, ellen jätä huomis- aamulle sitäkin hommaa. Katsotaan.
Olen hieman alavireinen nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti