Johan oli päivä maanantaina, jonka tarina alkoi jo Sunnuntaina, kun pääsin töistä 21:00
Mika oli toinen puoli naamaa aivan turvoksissa ja vetänyt kuulemma puoli purkkia särkypillereitä.
Hammas kele tana e. Ja Tottakai viikonloppuna taas. Oli oirehtinut jo Pe ekan kerran.
Ei ollut raasu kuitenkaan laittanut edes viestiä mulle duuniin, kun ei halunnut häiritä, mut en olis päässyt auttaankaan, kun olin 7-21 töissä.
Noh aikani pärrättyä, miks ainaaaaaaa jotain..ja just taas nyt, kun mulla on aamu 9 letkun nieleminen. Ja pitäs saada keskittyä tähän omaan vaikeaan hommaan, niin eiköhän mun tarvii hoitaa Mikalle hammaslekukin jossain välissä ja viedä se sinne.
Enkä mä saa aamulla edes aamukahvia, kun ei saa taas mitään laittaa suuhunsa 12 jälkeen yöllä.
No ei auta aamulla ylös ja viestiä tutulle hl, et soittas jos pääsis pian. Varasin myös netistä ajan, mut vasta 15:00 sain.
Olisin ottanut Mikan mukaan sairaalaan, jos oisin saanut aikaisemman ajan, mut ei.
No tietenkin, kun oon jo melkein sairaalassa, niin HL soittaa, et tulkaa vaan heti, ja mä siihen et eipäs enään ehdikkään, kun käyn eka itse sairaalassa nielemäs letkua.
No niinhän siinä sit kävi, et toimenpide itselle, tuhatta ja sataa 40km takas himaan ja aamukahvi kupponen huiviin, banaani mukaan evääks, Mika kyytiin ja taas takas Hämeenlinnaan.
Mikalla porattiin reikä hampuun ja mätää ulos, sai myös Kefexin kuurin. Uusi aika ensi viikolle.
Ehdinpä vielä sitten kuitenkin aurinkoon, saunaan ja jopa tekeen ruokaakin, kun kaupan kautta vielä piti tulla kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Itse Gastroskopia oli juuri niin kauheaa, kun muistin sen olevankin. Paksu puutarhaletku työnnettiin kurkusta ja kameramötin kohdalla piti niellä, siinä kaottiin ja kuola valui suusta ja vesi silmistä.
Sattui vatsalaukkuun, kun letku siellä liikkui, ja ottivat vielä koepalojakin.
Endoskopia oli lasten leikkiä tähän verrattuna. Miksei tähän ole voitu keksiä jotain helpotusta, esim. sitä humautusta mitä tarjoavat Endoskopiassa, jota en kyllä siinäkään saanut.
En halua ikinä enään tähän toimenpiteeseen!!!
Aattelin siinä letku mahassa ollessa, että jos aina tuntuis tältä, niin ei haluaisi elää.
Luojan kiitos se kuitenkin loppui joskus 10min, tuntui ikuisuudelta.
Sain kuitenkin kuulla ilokseni, että kaikki näytti silmämääräisesti hyvältä, mutta koepaloista tulee sitten kirje.
Tällä reissulla sain myös Endoskopian koepalojen tulokset. Kuulemma normaalia sielläkin.
Kaikki hyvin ihanaaaaaa, elämä on. <3
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
torstai 18. toukokuuta 2017
Pohdintaa Alkoholin käytöstä
MM- kisa kesälomaa vietelty tässä jo 2 viikkoa ja vielä viikko jäljellä.
Alkuloman ollut lähinnä jääkausi ja huomiseksi lupaavat vihdoin yli 20 lämmintä, joten jokohan vihdoin uskaltaisi alkaa laittaan pihakalusteita ja suunnitella grillaamista huomiselle.
Loman alussa otettiin hieman hapanta, kun saapui ystäviä Mansesta kylään ja tietty kohelsin itseni terassin betonirappusissa nurin kyljelleni, jonka seurauksena selkä vieläkin kipeä.
Alussa selkä oli niin kipeä, että ei saanut edes kylkeä sängyssä käännettyä, mutta pikkuhiljaa mennyt parempaan.
Särkylääkkeitä on mennyt yötä päivää ja eilen kävin jäsenkorjaajalla, joka auttoi todella paljon. Lääkärissä tuli käytyä myös särkylääke reseptiä hakemassa.
Saikkuakin olisi antanut, jolloin loma olis mennyt eteenpäin, mutta en kokenut tarpeelliseksi ottaa. Jospa tää olis kunnossa ensi viikkoon. Ensimmäinen työpäivä olis Torstai- iltana.
Terveys muuten hyvällä tolalla ja mieli aurinkoinen. Mammografiasta tuli puhdas tulos. Ja jos en ole muistanut kertoa, niin kaikki muutkin tulokset on olleet tähän asti puhtaita.
Letkun nieleminen on sitten loppukuusta ja syöpälekun tapaaminen Juhannusviikolla.
Olen toiveikas ja luottavainen, että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoitus.
Tuntuu ihanalta herätä aamulla lintujen lauluun nyt, kun on taas parempi olo ja mieli, niin, että osaa nauttia aamuista, jotka on mun lempi vuorokauden aikaani.
Alkulomasta piti taas purkaa kertyneitä paineita ainoalla osaamallani tavalla, eli juhlimalla.
Mutta enää loppulomasta en koe siihen tarvetta, vaikka MM- kisat on juuri jännimmässä vaiheessa. Tänään tiputuspelit ja joko Usa tai Suomi lähtee kotiin.
Nyt haluan katsoa maailmaa taas kirkkain silmin ja aivot valppaana.
Haluan voida päivä päivältä paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja silloin mukaan ei mahdu alkoholi, joka vetää yhdenkin illan iloittelun jälkeen moneksi päiväksi alamaihin.
Se ei ole sen arvoista. Kunpa osaisi päästää mokomasta kokonaan irti.
Mutta veikkaan, että Juhannuksena iloliemi taas maistuu ja hulluus valtaa pään taas hetkeksi.
Oon kovasti miettinyt tätä alkoholin käyttöäni ja sen seurauksia ja työstän asiaa.
Se onkin ainut asia, mitä en ole vielä oppinut hallitsemaan, niin kun haluaisin.
Onneksi olen edes oppinut ottamaan harvoin ja järjestään asiat aina niin, ettei ilottelun seuraukset haittaisi velvollisuuksia, eli jätän aikaa toipumiseen.
Mutta se, että onko se sen arvoista, että aina sattuu jotain tyhmää tai ikävää, tai sitten muuten vaan mieli masentuu hetkeksi ja menee aikaa nousta taas pinnalla, niin en sitten tiedä.
Voi olla, että jonain päivänä musta tulee absolutisti, tai paukkaan uskoon, niin, etten tarvitse enää ilolientä. Toivottavasti kehityn tässä vuosien varrella vielä tämän asian kanssa parempaan suuntaa, eikä villi teini pääse esiin minussa joka kerta, kun korkin aukaisen.
Sen olen havainnnut, että vaadin itseltäni todella paljon ja suoritan ja teen töitä.
Ja ehkä on niin, että elämä ja arki muuttuu aina pitemmän päälle suorittamiseksi ja sen päässä ikään kuin odottaa palkinto, jolloin saa relata ja nollata kaiken. Ja taas kun siitä nollaamisesta selviää, niin menee pitkään niin, että osaa arvostaa ja nauttia arkirutiineista.
Eli se tasainen ja rauhallinen elämä, mitä tässä olen etsinyt ja peräänkuuluttanut, niin itsehän sen pilaan joka kerta, eli ravisutan venettä, kun arki olisi juuri sitä tylsää normia.
Eli ei tää elämä muutu ikinä tasaiseksi, ellen itse muutu. Huh mikä havainto :-)
Mutta juu tällaisia pohdintoja tänään, valmiina ryntäämään tähän päivään selvänä ja onnellisena ihan vaan tulevan päivän normaaleista arkirutiineista ja tulevaa peliä oottaen.. Kattellaan taas :-)
Alkuloman ollut lähinnä jääkausi ja huomiseksi lupaavat vihdoin yli 20 lämmintä, joten jokohan vihdoin uskaltaisi alkaa laittaan pihakalusteita ja suunnitella grillaamista huomiselle.
Loman alussa otettiin hieman hapanta, kun saapui ystäviä Mansesta kylään ja tietty kohelsin itseni terassin betonirappusissa nurin kyljelleni, jonka seurauksena selkä vieläkin kipeä.
Alussa selkä oli niin kipeä, että ei saanut edes kylkeä sängyssä käännettyä, mutta pikkuhiljaa mennyt parempaan.
Särkylääkkeitä on mennyt yötä päivää ja eilen kävin jäsenkorjaajalla, joka auttoi todella paljon. Lääkärissä tuli käytyä myös särkylääke reseptiä hakemassa.
Saikkuakin olisi antanut, jolloin loma olis mennyt eteenpäin, mutta en kokenut tarpeelliseksi ottaa. Jospa tää olis kunnossa ensi viikkoon. Ensimmäinen työpäivä olis Torstai- iltana.
Terveys muuten hyvällä tolalla ja mieli aurinkoinen. Mammografiasta tuli puhdas tulos. Ja jos en ole muistanut kertoa, niin kaikki muutkin tulokset on olleet tähän asti puhtaita.
Letkun nieleminen on sitten loppukuusta ja syöpälekun tapaaminen Juhannusviikolla.
Olen toiveikas ja luottavainen, että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoitus.
Tuntuu ihanalta herätä aamulla lintujen lauluun nyt, kun on taas parempi olo ja mieli, niin, että osaa nauttia aamuista, jotka on mun lempi vuorokauden aikaani.
Alkulomasta piti taas purkaa kertyneitä paineita ainoalla osaamallani tavalla, eli juhlimalla.
Mutta enää loppulomasta en koe siihen tarvetta, vaikka MM- kisat on juuri jännimmässä vaiheessa. Tänään tiputuspelit ja joko Usa tai Suomi lähtee kotiin.
Nyt haluan katsoa maailmaa taas kirkkain silmin ja aivot valppaana.
Haluan voida päivä päivältä paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja silloin mukaan ei mahdu alkoholi, joka vetää yhdenkin illan iloittelun jälkeen moneksi päiväksi alamaihin.
Se ei ole sen arvoista. Kunpa osaisi päästää mokomasta kokonaan irti.
Mutta veikkaan, että Juhannuksena iloliemi taas maistuu ja hulluus valtaa pään taas hetkeksi.
Oon kovasti miettinyt tätä alkoholin käyttöäni ja sen seurauksia ja työstän asiaa.
Se onkin ainut asia, mitä en ole vielä oppinut hallitsemaan, niin kun haluaisin.
Onneksi olen edes oppinut ottamaan harvoin ja järjestään asiat aina niin, ettei ilottelun seuraukset haittaisi velvollisuuksia, eli jätän aikaa toipumiseen.
Mutta se, että onko se sen arvoista, että aina sattuu jotain tyhmää tai ikävää, tai sitten muuten vaan mieli masentuu hetkeksi ja menee aikaa nousta taas pinnalla, niin en sitten tiedä.
Voi olla, että jonain päivänä musta tulee absolutisti, tai paukkaan uskoon, niin, etten tarvitse enää ilolientä. Toivottavasti kehityn tässä vuosien varrella vielä tämän asian kanssa parempaan suuntaa, eikä villi teini pääse esiin minussa joka kerta, kun korkin aukaisen.
Sen olen havainnnut, että vaadin itseltäni todella paljon ja suoritan ja teen töitä.
Ja ehkä on niin, että elämä ja arki muuttuu aina pitemmän päälle suorittamiseksi ja sen päässä ikään kuin odottaa palkinto, jolloin saa relata ja nollata kaiken. Ja taas kun siitä nollaamisesta selviää, niin menee pitkään niin, että osaa arvostaa ja nauttia arkirutiineista.
Eli se tasainen ja rauhallinen elämä, mitä tässä olen etsinyt ja peräänkuuluttanut, niin itsehän sen pilaan joka kerta, eli ravisutan venettä, kun arki olisi juuri sitä tylsää normia.
Eli ei tää elämä muutu ikinä tasaiseksi, ellen itse muutu. Huh mikä havainto :-)
Mutta juu tällaisia pohdintoja tänään, valmiina ryntäämään tähän päivään selvänä ja onnellisena ihan vaan tulevan päivän normaaleista arkirutiineista ja tulevaa peliä oottaen.. Kattellaan taas :-)
Tilaa:
Kommentit (Atom)