Eilen sen taas tulin todenneeksi, kun ajelin jäsenkorjaajalle mutkasia maalaisteitä ja yht`äkkiä lievässä ylämäessä tuli auto vastaan tuhatta ja sataa keskellä tietä.
Juuri sillä kohdalla sattui olevan tienvieressä piennarta sen verran, että sain väistöliikkeen oikealle ja äkkiä takas tielle, ennen ojaan menoa.
Painoin järkyttyneenä riikkaria pitkään, että menijä edes kuulisi ja tajuaisi, kuinka lähellä oli nokkakolari.
Mä olen todellakin käyttänyt kaikki 9 henkeäni jo. Juu uskon, ettei ole mun aika vielä lähteä, vaan jatkaa elämän opiskelemista edelleen ylityöllistetyn suojelusenkelini kanssa.
Kuulumisia; Kesä alkaa olla takana, on ollut vaiherikasta. Välillä oon suoriutunut paremmin ja välillä taas maata viistäen perä edellä, mutta täällä ollaan edelleen.
Terassille saatiin uus vedenpitävä katto. Sukulaiset kävi ja sekin meni hienosti.
Mutta mökkiloma ei ollut niin täydellinen. Pikkuvarvas on vieläkin kipeä terassiin tapppiin kompastumisen myötä.
Möksän kiukaan luukussa ei ollut pidintä ja Mika vähän lämppäs kättään siihen.
Lauteilla ei ollut tukipuuta. Radion antenni meni sisään samantien, oli siis ennestään rikki.
Imuri ei vetänyt. Takka veti heti ekalla kerralla savut sisään.
Palovarotin oli hyllyllä, ilmeisesti edellinen irroittanut kyllästyttyään sen huutoon.
Puut oli pinottu pieneen liiteriin niin, että koko pino kaatui samantien, mutta Mika oli salamanopea ja pääsi pois alta.
Terassin puulattiaan oli laitettu puutappi, ilmaisesti oven stoppariksi aiottu, mutta siinä saivat varpaat kyytiä mennen tullen. Ja koskee tosiaan vieläkin täällä duunissa talsia tukisiteet varpaiden ympärillä.
No tärkein miinus oli se, että vesi oli niin matalalla, että soutamisesta ei tullut mitään, eikä näin ollen kalastamisesta. Laituria ei ollut ja 100 metriä sai kahlata, että pääsi jotenkuten uimaan.
Kun yritti lähteä soutaan, niin airot otti pohjaan kiinni, eikä siis oikein onnistunut.
Mutta juu muuten oli mukavaa. Pelattiin mm. mölkkyä, tikkaa, jalkapalloa koira mukana. Pokeria, Biljardia, Coronaa, Tornia, Trivialia ja Aliasta, joten tylsää hetkeä ei ollut.
No nyt sitten taas aletaan rauhoittumaan syksyyn ja tekisi mieli jotain henkistä harrastusta kehittää.
Terveys: Olen varmasti saanut kiloja takas, ei kehtaa mennä vaakaan, mutta dietti tarvii alkaa. Samoin kuntoilu. Ensi kuussa on kaulan ultra.
Hampaille ei taas kuulu hyvää. 2 hampaan juurihoidot menossa samaan aikaan ja toinen puoli suusta onkin melkein hampaaton. Kääk, tää on niin syvältä.
Nyt sit mun jäsenkorjaaja huomas mun selässä jonossa punaisia ihme kraatereita puolelta toiselle.
En osaa niitä muutoin kuvailla. Näytin niitä töissä meitin saikulle ja sano, et mee näyttään lääkärille.
Mikähän ihmeen hyppykuppa muhun taas on iskenyt ?
Niinpä mulla on sit huomenna aamuvuoro ja joudun käymään kesken duunin aamupäivällä eka hamppulääkärissä ja iltapäivällä on sit normilääkäri kattoo tätä mun selkää.
Voisko tää elämä nyt oikeesti alkaa rauhoittumaan?
