Kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski kesken aamuhommien hetki sitten. Nyt on aika!!!
Nyt on aika lopettaa synkistely ja kieriminen negatiivisuuden suossa.
Olen yrittänyt väkisin kaivaa itsestäni elämän iloani esiin lukemalla, kuuntelemalla, rukoilemalla ja kaikella mitä ikinä keksin, että löytäisin itseni täältä pussin perältä.
On ollut taas niin synkkää ja pimeää päässäni, ettei mitään järkeä ja oon ikäänkuin jäänyt roikkumaan tähän pimeyden ja pelon valtakuntaan, kun pitäisi valita se rakkaus.
Mitään muuta kun ei tv:stä tule kun Koronaa katsottuna eri kantilta.
Asiasta on olemassa myös niin paljon erilaista tietoa dis informaatioita ns." salaliittoteorioita" ym. että pieni pää ei tahdo pysyä perässä.
Kaiken tämän lisäksi töihin meno on alkanut ahdistaan ihan valtavasti, syystä, että meille tuli maskipakko. Juu ok, suojellaan potilasta, mutta kuka suojelee meitä?
Koen, että naamarin pito on vienyt minulta lopunkin ilon tehdä työtä.
Se on aikuisten oikeesti todella kammottavaa pitää sitä 7-14h naamassa hengittäen omaa hiilidoksidia ja saada sitä kautta päänsärkyä, kurkku nenä oireita, ahdistavaa tunnetta, kuumotusta, ihottumaa, jopa pyörryttää, kun ei tule juotuakaan tarpeeksi, koska siihen ei saa koskea välillä.
Kokeilkaapa itse olla esim. suihkuttamassa ihmistä ja pestä hänet se naamalla, tahi sitten saunottamisesta puhumattakaan. Lisäksi koen, että korvantaukset tulee kipeäksi, niistä kuminauhoista.
Mutta juu tämä siis sai jo entisestään apean mieleni romahtamaan vielä enemmän, kun maskipakko tuli.
Vielä eilen ajattelin, että jos jokin ulospääsy olisi hoitotyöstä, niin sen käyttäisin.
Jos ei olisi lainoja, niin jotain keksisin millä välttäisin töihin menon. Mutta en voi sitä tehdä, lainallani on takaaja, jota en ikimaailmassa pettäisi, eli en voi taloudellisesti romahtaa, ennenkun hänen osuus lainasta on maksettu, sitä ei tosin ole enää kuin muutama tonttu.
Mutta asiaan, siis tämä asenteen muutos välähti siis päähäni juuri äsken. Tajusin, että mitä enemmän vellon näissä mietteissä sitä vaikeampaa minun on mennä töihin ja suorittaa velvollisuuksiani ja sitä vaikeampi minun on auttaa muita.
Haluan löytää taas oman positiivisen, valoisan ja työkavereitaan tukevan, kuuntelevan persoonan ja se alkaa nyt!!!
Kun olen aikani kapinoinut ja todennut, että ei mikään muu ei nyt auta, niin on sopeuduttava ja mähän aion nyt sopeutua.
Tilasin kampaajan tiistaille. Ulkonäön piristäminen auttaa ainakin. Harmaat synkät hiukset ovat vallanneet kuontaloni ja latvat on räjähtäneet. Nyt aion hoitaa itseäni, kohta treenaan käsipainpainoilla ja sitten mettälenkille sauvojen kanssa. Se on sitten jo toinen kerta. Juu sain aikaiseksi aloittaa sen. Kyllä metsästä se rauha löytyy.
Aurinko energiaakin olen jo parina päivänä ottanut ja se on kivasti myös piristänyt ilmettä rusketuksen muodossa.
Eilen oli 1 vp ja todella rentouduin saunan, ruoan, auringon ja netflixin, ukon ja kissojen seurassa.
Tänään iltavuoroon. Viikonloppu pitkää päivää. Maanantaina otin kotihoidosta ylim vuoron, meen kattoon mitä sinne kuuluu.
Nyt on sellainen tunne, että ehkä se positiivari löytyy mun sisältä.
Tosin se saattaa taas tipahtaa lattian rakoon, kun astun työmaan ovesta sisään ja saan naamarin päähäni, mutta yritän, ettei näin kävisi.
Ei muuta kun jaksamista kaikille. Kunpa tää loppuisi joskus. <3
