Käynti oli osin antoisa ja taas toisaalta mietin, että mitä täältä taas hain, kun tiesin tuon kaiken jo entuudestaan. No ehkä vahvistusta omille ajatuksille.
Sit hain tilaamani mango juustokakun, jota syödään monta päivää Mikan kanssa. Vieraita tää tänään taas enempi intovertti ei kaipaa.
Mulla on koko tää viikko lomaa ja oon tehnyt kaikkee mitä haluan, ei ALKOA!
Kävin kattoon mansessa Veljeni lapsia Jonnaa hänen siippaansa Joonasta. Jonna teki mulle poketatskan ufon pään nilkkaan. Oli kiva nähdä.
Sitä ennen kävin Myös veljeni Jarin pojan Lassin luona, jossa näin hänen kesäkuussa syntyneen poikansa Oliverin ja tulevan vaimokkeensa Jassun. Pallopää istui hetken sylissäni. Ihan oko muksu, ei itkenyt yhtään.
Mietin ääneen onko se jälleen syntynyt isäni, ja Lassi kertoi miettineensä samaa. Olin itsestäni ylpeä, että vihdoin sain tän kyläreissun tehtyä ja näin kummankin puolisot ekaa kertaa ja mielestäni annoin itsestäni ihan ok vaikutelman toivottavasti :-)
Sit oon vaan touhunnut kotona ja nauttinut vapaa ajasta, ilman painetta, että soitetaan töihin. Maanantaina tulee takkasydämen laittaja muurari. Sain vihdoin aikaiseksi teettää takasta varaavan, koska sähkön hinta tulee nousemaan sikalukemiin ja sähkäkatkot ovat mahdollisia. Niin, että varauduttu on tältäkin osiolta, ettei ihan heti jäädytä. Toivottavasti kaikki menee hyvin sen suhteen.
Se sydän painaa 100kg, enkä tajua miten se sen tonne takkaan saa nostettua? Mutta kaippa ammattimies osaa asiansa. Jää nähtäväks.
Tänään jo lauantai ja siivouspäivää aateltiin.
Loma menee sikanopeeta ja jo tiistaina pitkään päivään taas. En oo " ehtinyt tekeen" kaikkee mitä aattelin, mutta suuren osan. Itseasiassa ehtis, muttei jaksa ja laiskottaa. Kun sekin oli tärkeetä, että lepään paljon ja kerään voimia tulevaan. Meillekin tulee sitten niitä filippiiniäläisiä sairaanhoitajia, jotka aloittaa hoiva-avustajina. Huolettaa lähinnä kielitaidon puute ja kulttuurierot.
Jää nähtäväks miten homma menee. Oon tottakai vähintään neutraali/ ystävällinen heille, mutten kyllä millään hyväksy tätä, etteikö suomalaisia löytyisi hoitohommiin, jos palkkaus, olot olisi kunnossa ja pakot poistettaisin. Nyt saatiin joku palkkasopimus, josta kukaan ei oikeen saa selkoa onko se hyvä vai huono. Itse vähän kallistun siihen vaihtoehtoon, ettei paljon vaikuta tulotasoon, koska inflaatio, ja kaikki nousee suhteessa. Ja monilta tahoilta lukenut, että sopimus, on huijaus.
Kävin tossa katsoon yhtä bestiksistäni Jarzee Hesasta, oli niin kiva reissu, että kyselin häntä mun kanssa etelään? Olisin halunnut jo ensi kk, mutta lopulta olemme päättyneet maaliskuun alkuun, ilmeisesti Teneriffalle. Olen innoissani matkasta. On jo liian kauan edellisestä, joka päättyi ikävästi.
On aika uusia muistoja etelän auringosta ja selvin päin.
Tahtoo vaan rauhaa, aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa, sekä välimatkaa Mikasta.
Oon hirveesti pohtinut avioliittoani, että saanko siitä mitä tarvitsen? Ja onko tässä mahdollisuutta kasvaa ihmisenä?
Ja kestänkö loputtomiin Mikan masennusta ja tunnekylmyyttä. Paljon on hyvää.
Suhteessa saan olla oma itseni ja tehdä mitä haluan, mutta usein joudun myös supistamaan itseäni ja puremaan kieleeni, kun en jaksa väitellä, sanoa asioista, jotka saa toisen välittömästi puolustuskannalle ja kiihdyksiin.
Niinpä nielen usein pettymykseni ja toivon toisen muuttuvan, jota tosin ei koskaan taida tapahtua.
En osaa tästä suhteesta lähteäkään ja jättää toista " heitteille"
Enkä edes tiedä olisinko sitten tyytyväinen jos sen ratkaisun tekisin, joten jatkan vaan päivä kerrallaan ja toivon,että maailmankaikkeus ohjaa sitten väkisin mua johonkin suuntaan, jos ei tämä ole oikea, niinkuin maallemuuton kanssa tapahtui.
Uskon, että meidän suhteemme on karmallinen ja monet elämät on takuttu yhdessä.
Mutta nyt oon sit jumissa, enkä osaa päättää pitääkö tätä jatkaa hamaan loppuun vai pistää peli poikki. Toisaalta maailmantilannekin on nyt juuri sellainen, ettei tässä isoja peliliikkeitä uskalla tehdä ilman taloudellista pääomaa. Sit toi alkon käyttö, kun itse olisin aika valmis sen lopettaan kokonaan, niin Mikapa ei ole. Tää asia repii mua myös.
Kait se pitää hänen synttäreillään taas jotain järjestää ja sit pelkään taas oman mopon lähtevän käsistä. Yritän toki kaikkeni, ettei niin käy. Ei väkeviä himaan.
Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen elämääni ja elän varsin tasapainoista elämää aina niinkauan, kunnes sotken itseni alkoholiin. Jolloin taas olen kuilun pohjalla ja joudun käyttään kaikki voimani päästäkseni takaisin pinnalle. Viimeksi sotkin vielä unirytmini totaalisesti ja oli todella rankkaa saada se takaisin.
Niinhän sitä sanotaan, että on hulluutta tehdä samat asia yhä uudelleen ja odottaa erilaista lopputulosta.
TERVEYS: Asentohuimaus vaivaa aina ajoittain enemmän, nyt hyvä tilanne. Alapäästä otettiin koepaloja 2vko sitten, enkä ole saanut vielä niistä vastausta, joten ei varmaan ollut mitään vakavaa, eiköhän se ens viikolla selviä.
Allien leikkaushaavat on parantuneet hyvin ja nyt keskityn arpien häivyttämiseen, kalliilla aineilla, sekä Bemerillä, joka minulla on ollut jo monta vuotta.
Samalla tsekkausreissulla minut hyväksyttiin reisien roikkoleikkaukseen. Niille ei ole tehty mitään sen jälkeen kun olen yli 100kg laihtunut, joten roikot on massiiviset ja haittaa elämää. Olen tästä hyvin iloinen, jospa se leikkaus olisi mun etelän reissun jälkeen, muutoin menee hankalaks. Unirytmi ja unensaanti on tällä hetkellä hyvässä mallissa, näin lomalla nukkuun joka ilta 20-21 ja herään aamu 4-4.30 melko virkeenä.
Rautaa oon tankannut, sekä D vitamiini, kun arvot olleet alhaiset. Oikean polven oirehtimiseen on auttanut töistä vp, sekä Bemer laite. Ei ole nyt särkenyt. Siitäpä tulikin mieleen, että yritän päästä hierojalle tänään. Se olis vielä näin lomaviikolle extra buustaus
