Siivousta ja ansaittua lepoa

Postia oon kattellut joka päivä, mutta ei se kanna kun laskuja. Haluaisin saada ne sädehoitoajat itselleni. Kova halu on edelleen kontrolloida asioita, mut mitä se hyödyttää, ei tää syöpä ainakaan välitä siitä, että mä haluun kaiken menevän just niinkun mä haluan.

Oon liittynyt pariin syöpäryhmään facessa ja mitä enempi lukee muiden kertomuksia, niin TODELLA USEIN, nää syövät lähettää etäpesäkkeitä tai leviää/ uusii, joten realismi on hieman hiipinyt tajuntaani, että en voi todellakaan huokaista helpotuksesta, enhän tiedä kuinka pitkä tarinastani tulee ja miten se päättyy?? Vaikkakin tällä hetkellä ajattelen, että pari kolme kk ja syöpä on historiaa ja voin taas hyvin jatkaa elämääni, niin ei se välttämättä taida ihan niin mennä.

Viihdetupakoinnin oon jo päättänyt jättää ainakin melkein kokonaan.
Monella on myös ollut jos minkälaista komplikaatiota hoidoista, jotka ovat aiheuttaneet aivan uusia ongelmia. Kyllä se vanha sanonta pitää paikkansa, että TIETO LISÄÄ TUSKAA!!!



Eilen sit auto korjaamon jälkeen katsastukseen ja samantien otti katsastaja autoni tsekattavaksi, vaikka olin puol tuntia etuajassa. Kovasti siinä ootellessani yritin psyykata itseäni, et kyl se läpi menee, menee, menee. Ajatuksella, et tän on nyt mentävä läpi, kun mulla kerran on syöpäkin. En tarvii enempää stressiä kiitos…..no eihän se läpi mennyt tietenkään.

Mies selitti ja näytti piirroksesta, missä kohtaa viat on.. ja tunsin kun kuumuus nousi kaulaa pitkin koko kasvoihin. Ärsytti ja ketutti niin maan perusteellisesti. Totesi vielä, että tätä on taidettu hiljan jo laitellakin, johon rääkäisin, että juu juuri korjaamolta tulossa.
Yritin sitten kuitenkin mumista jotain kiitosta ja laitoin saman tien tekstaria korjaajalle, et mitä kaikkee oli vikana jarruletku, ruostetta, ym...kele, tana, e!!!!

No pääsen ens viikolla taas korjaamolle, kunhan hommaan eka jarruletkun, jonka äsken sain tilattua varaosa korjaamolta. Ainakin mä opin nyt käyttään varaosaliikettä tän ansiosta :-) Saan osan ti 8:30 ja 11 on korjaaja. Rahan menoohan tää taas tietää lisää, mut elämä on.



Sit lähdin kiukuspäissäni kotiin kaupan kautta, oli pakko hakee donitsia ketutukseen.
Meinas matkalla käydä vielä TODELLA HUONOSTI, kun suojatietä ylittäessä olin vasemmalla jo kääntymässä, kun oikealta huomasin, et suhahti jotain ja meikä jarrut pohjaan. Teinpoika jarrutti pyöräänsä ja melkein kaatui mun auton alle, ja samantien jatko matkaansa.
Tärisevin käsin jatkoin mä matkaani sättien itseäni, että kohta olis ollut AIKUISTEN OIKEESTI, kaikki vituillaan, jos se teini ois osunu mun auton alle. Luojan kiitos siitä selvittiin ja päätinkin taas olla valittamatta yhtään mistään mitään, koska nää auto hommat on aivan pikkujuttuja kuitenkin.



Sitä vaan taas mietin tänään koiralenkillä, et on se jännä, et kun tällanen syöpä tulee, niin ainakin mä aattelen et ois oikeudenmukasta, kun sit muut asiat edes menis kivuttomasti, mut eihän se niin mee!!!
Vaikeuksilla on tapana kasaantua, mulla on siitä kokemusta et ne tulee kaikki samassa nipussa, joten odotettavissa on vähintään mielenkiintoinen vuosi, ja, että miten siitä selviän. Aion ottaa sen vastaan haasteena ja koetella kestokykyni rajoja.

Äiteeni sanoin; Katotaan kumpi voittaa meirän poika vai Jumala? Koin sen sanonnan aina niin, et siis katottiin ollaanko sitä vahvempia, kuin edessä olevat vaikeudet.



Tänään minä en tarvitse mitään muuta kun tämän sängyn, missä on juuri vaihdetut puhtaat lakanat ja tietokoneen, jotta voin tänne kertoa mitä mielessäni liikkuu.

Tuolla taustalla on mies, joka imuroi kotiamme puhtaaksi, antaa minun olla se mikä olen arvostaen sitä. Minulla on hyvä olla kotona, tämä on paras paikka maailmassa, kaipaan paljon yksinoloa. Tämän viikon loma tuli hyvään paikkaan sitä varten, jotta voin koota ajatuksiani ja kerätä voimia tulevaa varten. Tosin nyt piti olla siellä Afrikan lämmössä. Sen lämmön tähän nyt mielellään ottaisin, mutta muutoin on hyvä, onhan mulla sauna, johon taas huomenna ajattelin rantautua. Laitanpa tähän yhden lempirunoistani:



Tarvitsemattomuus on suurin vapaus.
Se vapauttaa sinut ensin pelosta:
että olisi jotain jota et saisi;
pelosta että menetät jotain, mitä sinulla on;
pelosta että ilman jotain tiettyä asiaa et olisi onnellinen.
Toiseksi tarvitsemattomuus vapauttaa sinut suuttumuksesta. Suuttuminen on viha julistettuna.
Sinä et suutu, kun et saa mitä haluat,
koska haluaminen oli yksinkertaisesti mieltymys, ei välttämättömyys.
Sinä et ole vihainen, jos näet toisten tekevän jotain, jota et haluaisi heidän tekevän,
koska sinä et tarvitse heitä tekemään tai olemaan tekemättä mitään määrättyä asiaa.
Et ole vihainen kun jotkut ovat epäystävällisiä koska sinä et tarvitse heitä olemaan ystävällisiä.
Et ole vihainen kun joku on rakkaudeton koska sinä et tarvitse hänen rakkauttaan

Lekureita ja aatteita

Alku askeleet jatkui, kun heti parin päivän päästä oli nettipostiin tullut Tays lekulta viesti, että 1 hammas pitää poistaa.. Jippiiiiiiii vaan yksi hammas upeeta mahtavaa..ja tiedän et se hammas ois muutenkin poistettu maaliskuussa, kun sitä on vuosi yritetty pelastaa, mut ei vaan toivu :-(

No sit kohta soittivatkin mulle ajan hampaanpoistoon 12.2 (nopeeta toimintaa)
Samana aamuna mulla oli aika tk:n lekulle menin näyttään olkapäätäni, joka oli vaivannut jo joulukuusta lähtien, olin vaan sitkeesti töissä sen kans
No kiertäjäkalvon oireyhtymähän se siellä ilmoitteli itsestään ja sai kylkeensä kortsonia, sekä Burana kuurin viikoksi. Tarjos saikkua..sanoin etten ota, koska kohta loma ja sit varmaan muutaman kk saikku tulos et ei o varaa.
No sano et tule viikon päästä ottaan uus piikki jos ei auta. No tänään hain toisen piikin.
Nyt on viikko aikaa levätä. No ainakin yritän  käyttää oikeaa kättä mahdollisimman vähän, mutta tätä hommaa kun on kuiteskin kaikenlaista muutakin kuin duunia.
Nooo sitten hampaanpoistoon erittäin monta puudutuspiikkiä, jotka toimivatkin niin hienosti, ettei tuntunut yhtään.. Särkylääkkeitä, antibiotteja ja kurlausohjeet ja himaan jeeee..
Sitten taas viikko töitä..paljon töitä ja kutsu Tays:siin ma 22.2 ja ke 24.2 toinen aika.
Soitin sinne, et eikö ne ajat vois olla samana päivänä? Ei sitä saanut siinä sovitettua, mutta kehoitti kysymään ma paikan päällä.


No Mika lähti taas mukaan reissuun eilen ja löydettiin tällä kertaa melko helposti perille, tosin meinattiin jättää auto eka invapaikalle, mut onneks kysyttiin yheltä rouvalta ja kiireen vilkkaa vaihtaan parkkipaikkaa, joka olikin sitten oikein puomin takana ja maksullinen.
Niinpä tietysti..jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei tod, näk ole sitä! Niin kuin se melko tyhjä parkkipaikka sairaalan vieressä, joka olikin sitten invalideille.



Oltiin taas reilusti etuajassa, joten kahville Dallaspullan kera, vaikka olinkin juuri aamulla kironnut, et oon lihonu 2kg viikossa..painan enempi kun 5 vuoteen kääk...se on pakko olla tää stressi, jota en siis tunnusta, särkylääkkeet ja kortisoni.
Kahvin jälkeen sitten jonottaan ja totta kai ei huomattu päämme yläpuolella olevaa tv: tä joka kertoo vuoronumerot ja huoneen mihin kukin menee, vaan seurasin labrajonon numeroita.
Onneks vaihdettiin paikkaa mistä näki sen tv:n ennenkun mun vuoronumero välkky siinä :)
Sit olikin ehdottomasti paras lekukäynti siihen mennessä. Rouva joka osas vihdoin vakuuttaa ja
selittää mulle miks terveitä kudoksia vaurioitetaan, ja että eikö pärjäis ilman sädehoitoa?
Kertoi, että he eivät kuvissa näe sitä jos sinne on jäänyt niitä syöpäsoluja, että sen takia...no miksei kukaan ole osannut kertoa tätä mulle tähän asti, näin yksinkertaisesti?
Johon sitten totesin, että en sitten kait niitä uskalla olla ottamatta, vaikka haluaisinkin jättää hoidot kokonaan ja luottaa tuuriini. (Tai oikeastaan siihen, että en usko et on mun aikani vielä ja luulen, että mulla on vielä joku niin suuri tehtävä täällä maan päällä, mihin tarvitaan JUURI MINUA!!! :-))
No siis plääni on, että etenemme niitä kohti. Sitten kysyin että please please eihän mulle tarvitse antaa sitä kemoa ja leku siihen, että olen rajatapaus..ja ei sitä sitten varmaan tarvita jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Sit puhu siitä Peg letkusta, että se voidaan tarvittaessa laittaa sitten hoitojen aikanakin, mut mä siihen heti, että EI LAITETA!! Ja hän hymyili, miettien ties mitä?
Sain ainakin tonnin arvosen paketin kurlausaineita, jotka pitäs auttaa siihen suun kuivuuteen ym
Ja lisää saa sitten tarvittaessa kuulemma. Antoi myös kasan esitteitä, lippuja ja lappuja ym. yhteystietoja, sekä kertoi matkojen korvattavuudesta.
Sairaslomasta puhuttiin ja sovittiin, että alustavasti yritän olla ainakin pari ekaa viikkoa töissä, ennen kun sivuoireet alkavat vaivata kunnolla, eli väsymys, ja suun ongelmat kait lähinnä.
Pyysin aamuaikoja sädehoitoon, et voin mennä illaks töihin..tarkotus tehä jotkut la su pitkät päivät 7-21 töitä ja sit jokunen pelkkä iltavuoro siihen..niin et tunnit riittää ja pyydän sit heti saikkua jos en jaksa.
Tarkotus myös ajaa omalla autolla matkat ja sit kun ei jaksa niin Kela taxi 50e edestakas niin 6 päiväs tulee 300e omavastuu täyteen, jonka jälkeen matkat on ilmasia. No saapa nyt nähdä miten sitä jaksaa.
Pyysin lääkäriltä jospa pääsisin siihen varjoaine kuvakseen ja päänmuotin tekoon tän jälkeen, vaik aika oli keskiviikolle suunniteltu. Hän lupas et saikku yrittää järjestää tää saikku itseasias anto noi kaavakkeet ja neuvoja ym..ja sai mut järjestettyä tunnin päästä jatkoihin.


Mentiin taas kahville ja voileipäkakulle tällä kertaa. Hyvää pitää saada se lohduttaa, viis kiloista. Kuulemma laihdun hoitojen aikana väkisin kun en saa syötyä..joten..

No sit alkokin kauhukokemus.. Yrittivät laittaa mulle sitä varjoainekanyyliä 5 eri paikkaan 3 eri laittajaa ja kukaan ei onnistunut. Välillä jo laskivat sitä varjoainettakin ja se meni kudoksiin ja sattui ihan sikana. Yritin piipittää, että kuuluuko tämä näin sattua? Kuulemma ei, soittivat lekulle joka antoi luvan, ettei tarvitse ottaa, koska Kantahämeessä just sen sillon ottivat.
No miks piti ees yrittää PRKLE!!! No olin kuitenkin oma kohtelias itseni ja kiitin yrityksestä kädet täynnä laastareita. Sitten ne läiskäs märän rätin kasvoille, joka kovettui mun profiilin mukaan, sillä ne naulaa mut pöytään joka kerta, etten liiku milliäkään. Siinä ei tosiaan liiku eväkään. Mietin just et pitääks mun olla kohta ilman mun ripsipidennyksiä, kun ne menee lyttyyn siellä naamarin alla, sempä näkee sitten, Kuitenkin piristäs ittee jos ne vois olla. Kyllä sitä ihminen voi olla turhamainen.:-)

Otti muuten sormenjäljet etusormista, kuulemma aina kun sinne menee niin laitetaan sormenjälki tunnistin..niin on ainakin oikea tyyppi kyseessä saamaan annoksensa myrkystä.
Halus ottaa myös vasemman käden sormesta, johon mun piti tietty heittää, että onks tää niinku varotoimenpide, jos toinen sormi amputoidaan? Naurua :-)
 Ok, mut vihdoin pääsin sit pois sieltä ja matkattiin takas kotiin. Reissu oli taas niin rankka, että hetken päästä ruokaa ja katsoon tv:stä lempiohjelmiamme.


Tiistaille olinkin sit suunnitellut toinen piikki Kortisonia olkapäähän, jonka jälkeen lähdin autokorjaamolle näyttämään pakoputken räminää ja teettään pientä katsausta katsastusta varten.
 Juu olin niin viisas ja kaukokatseinen, että ajattelin et homma on hoidettava nyt kun olen vielä kuosissa ja jaksan, koska auton pitää olla kunnossa kun matkaan Manseen joka päivä edes takas.
 Ja vaikka katsastusaikaa olisikin huhtikuun loppuun ollut, niin en tiedä jaksanko silloin asiaa hoitaa, niin että nyt heti vaan!!!
No tietenkin oli sitten isompi juttu kyseessä, eli koko pakoputken keskiosa piti hakee varikolta ja yks tiiviste, mutta onneks tää ihana korjaaja selvitti mistä mä sen osan haen ja vielä soitti sinne, et saan sen sieltä kun näytän vaan rekkaria..ja niinpä sen eilen hommasin. Perjantaina se laitetaan kiinni ja tilasin tänään katsastuksen myös samalle päivälle ajatellen, et kaikki sujuu niissä aikatauluissa mitä on suunniteltu. Pidetään peukkuja.


Tänään 24.2 on ihan kotipäivä tein ruokaa ja kohta Mika lämmittää mulle saunan ja vähän hiuksiin pitää lisätä sinistä tohon eteen, joka on mun tavaramerkki. :-)

Olin aamulla koiralenkillä mun ihanassa mettässäni ja taas rukouspaikallani mietin seuraavia, jotka haluan teille jakaa;
Olen niiiiiiiiiin kiitollinen tästä ihmislapsesta, jossa sieluni asustaa tässä elämässä.
Hän joka on paha ja hyvä ja jossa on kaikki ihmislapsen vivahteet väreineen ja mahdollisuuksineen.
Minä niin tykkään tämän lapsen tavasta ajatella ja käsitellä asioita mielessään, en hänestä vielä halua luopua.
Vaan haluan, että tämä ihminen kasvaa, kukoistaa ja löytää parhaan mahdollisen lopputuloksen itsensä suhteen tässä elämässä.
Puhkeaa loistoonsa ja täten valaisee lähipiiriään antaen myös heille toivoa, iloa ,valoa ja rakkautta.
Paljon on vielä tekemistä, jotta hyvä lopputulos saadaan aikaiseksi, mutta toivottavasti minulla sieluna on mahdollisuus asua tässä kehossa vielä monia vuosia, koska tämä ihminen on kehityskelpoinen <3
Juu rakastan itseäni nykyään ja näen, että joka päivä on mahdollisuus pyrkiä parempaan ja aloittaa alusta <3

Lisää käytännön mietteitä;
Yritän saada kuntoni mahdollisimman hyväksi ennen hoitoja.. Nyt ei todellakaan juhlita vaan seestytään ja laitetaan asiat kuntoon. (Olin jo itse asissa ennen syöpädiagnoosia päättänyt Mikan kaa, ettei juhlita ennen kun Juhannuksena ja sitten tuli tämä, joka vahvistaa jo päätettyä!)

Syön paljon vitamiineja esim. jkpv Kalaöljyä, D- vitamiinia, Sinkkiä, Magnesiumia, Merilevä tbl ja Maitohappobakteeria sillon tällön.
Yritän juoda jkpv terveysteetäni, jossa yrttiteetä johon pilkon valkosipulia ja inkivääriä paloina mukaan ja sen juon hunajan kera.
Nyt oon löytänyt uuden ystävän Havupuu uutejuomasta, joka kuulemma on ihmeaine syöpään ja jos ei muuta, niin parantaa yleiskuntoa ja auttaa kestämään hoidot.
Sit vedän soodaa tl päivässä, et kehon happamuustasapaino pysys hyvänä.
Jo monta kymmentä vuotta oon puristanut sitruunaa jota laitan veden sekaan, jota tosin hapotan sooda streamerilla. Mun lempijuoma. Kurkuma mauste on kuulemma myös hyvä syöpään.
Opin koko ajan lisää..yritän myös liikkua edes koiralenkin päivässä.
Nyt sitten odotellaan kirjettä Tays:ista koska hoidot alkaa.

Alku askeleita

Päkän kokemuksia nielurisasyövän kanssa valssatessa.

Hei ajattelin kirjoittaa kokemuksistani syövän äärellä.
Mitä ajatuksia ja tuntemuksia se herättää ja miten se mahdollisesti muuttaa/ vai muuttaako minua ja ajattelutapaani, fyysisyyttä, henkisyyttä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mitä tähän pieneen elämään ja sieluun mahtuu.


Vähän taustoja itsestäni;
Olen 54-v Vaakatyttönen, joka ei aio koskaan kasvaa aikuiseksi, mikäli se tarkoittaa sitä, että elämän on muututtava tylsäksi ja että pitäisi jotenkin sopia muottiin, enkä uskaltaisi olla oma ainutlaatuinen erilainen itseni enää.
Minulla on ihana miesystävä kenen kanssa on kohta 16v  kuljettu yhdessä.
Talouteen kuuluu lisäksi 2 kissaa Topi ja Lumikki, sekä koirus Robroy.
Asustellaan maalla, käyn 5km päässä töissä vanhuksia hoitamassa. Olen siis lähihoitaja ammatilta ollut kohta 10v opiskeltuani oppisopimuksella uuden ammatin. Ennen sitä tein pitkän uran ravintola-alalla, lähinnä salin puolella tarjoilemassa ja baarissa.



No asiaan.. 4.12.2015 lähettiin juhliin miehen synttäreitä Espooseen, oltiin hotellissa vkonloppu, sen jälkeen kotiuduttiin ja alettiin toipuun juhlinnassa, niin kankkusen jälkeen alkoi kunnon yskä, joka oli kyllä Mikallakin (enhän saa ikinä sairastaa yksinäni, vaan miehellä on aina kaikki vielä huonommin.) Jos yritän uhrin viittaa harteilleni sovittaa, niin se kyllä multa irti kiskaistaan aika nopeaan.
Viikon yskimisen jälkeen menin tk:hon kysymään olisko tarvetta antibiooteille, vai miten? Noo ihmetteli vain mun nielurisoja (jotka on aina olleet isot) mut nyt vasen oli kasvanut kaksinkertaiseksi.
Kuureja en saanut vaan sanoi, että yskä voi kestää 6:kin vkoa..et silleen, mut anto uuden ajan tammikuulle 18.1.2016 näyttämään onko risa edelleen turvonnut, kun yskää ei ole.
Yskä loppui melkein seuraavana päivänä kun löysin apteekista uuden ihmeaineen, jota suihkimalla kurkkuun helpotti jo samana päivänä.


Niinpä sitten taas suuntasin töihin ja painoin ylitöitä ja pitkää päivää koko joulunpyhät ja oottelin et tulee uusi vuosi. Oltiin menossa juhliin Tampereelle kun oli kaverin 50v, Uus vuosi ja vielä nuorten MM- kisat samaan aikaan, joten alkoholia ja tupakkaa meni kunnolla muutama päivä.

Otetaan Mikan kanssa alkoa harvoin yleensä 2-3kk välein mut sitäkin hartaammin kun on juhlan paikka.
Ja minä, joka en nykyään muutoin polta tupakkaa, niin poltan sen aikaa kun juhlin ja sit taas loppuu kuin seinään.
No Suomi voitti kultaa (upeeta!) ja taas kankkkusen jälkeen alkoi yskä ja myös Mikalla niin kuin viimeksikin, joten en siitä osannut muuta epäillä, kuin että taas kylmetettiin itsemme roikkuessamme parvekkeella vähän väliä tupakoimassa.



18.1 menin sit lekuun ja risa oli edelleen suuri ja jopa kosketti kitalaen läppää. Leku laittoi lähetteen eteenpäin, et varmaan kannattaa risat leikata.
Seuraavana aamuna jo soittivat, että tahtoivat mut näytille jo seuraavana päivänä Kanta Hämeen Keskussairaalaan ja niinpä soitin töihin, et en tule huomenna.


19.1 olin sitten lääkärillä, joka katsoi risani ja sanoi, että ei ainakaan näytä syövältä, mutta leikataan varmuuden vuoksi pikaisesti pois. Kun kerroin vielä suunnittelevani talvilomalle matkaa Gambiaan (jossa siis nyt olisin jos asiat eivät olis menneet näin) niin hoitaja löysi minulle peruutusajan Perjantaille 22.1
Grillin kautta himaan ja Mikan kanssa katsomaan Netflixiä, kohta ei voi syödä melkein mitään, kun aikuisilla risaleikkaus on kuulemma todella kipeä. Tankkasin myös kaapit täyteen jäätelöä ja keittoruokia.


Seuraava päivä oli töissä pitkä päivä ja sit pe aamulla kaverin piti tulla viemään mut kantikseen, niin soitti et auto ei lähe käymään. No soitin taxin ja juuri kuin olin sen saanut tilattua, niin kaveri soitti, että onkin tulossa, et auto lähtikin käyntiin ja mä taas soittaan Taxille, ettei tarvitsekkaan tulla.
No kaikien sekoilujen jälkeen päästiin Kantikseen ja ensin labroihin katsoon sydänfilmit, kun halusin kun kankkusessa oli sydän vetänyt 140 vaan vessareissulla ja polvet meinas mennä alta.. huh huh... (sydänfilmeistä ei oo muuten kuulunut mitään, tajusin just...että ei kait niissä sit mitään ollut..vai pitäskö kysellä niiden perään?)
Sitten odottaan päiväkirurgiselle, jonne jo tunnin sisällä pääsin petille makaamaan. Annettiin jotain esilääkitystä jne..sit jo vietiinkin leikkuriin kaikki hösäs ympärillä.
Sit heräsin omalta paikaltani ja kurkku oli kipeä ja jano oli kova, kun ei muutenkaan ollut saanut juoda mitään ennen leikkausta.
No ensin sain kostuttaa suuta, myöhemmin mehua ja mehujäätä, olivat aivan jumalaisia..ja vielä myöhemmin kylmää keittoa ja kylmää puuroa, mutta että olikin nälkä, kaiken vetelin.
Joka välissä jaksoin muistuttaa kun kuntoa kyseltiin, että lähden tänään mielellään kotiin..Koska kotiin pääsee jos selviää ennen 18 lähtemään ja meikä leikattiin nukutuksessa joskus 13 aikaan..joten äkkiä toipuminen.
Hoitajat ottivat taxikuskilta lupauksen, että saattaa mut apteekkin matkan aikana hakeen särkylääkkeitä..ja niinpä kuski seuras mua kuin hai laivaa.. Aattelin et jos pyörryn, niin siitä jää vaan märkä läntti jos alleni jää.
Olipa mahtavaa päästä kotiin maksettuani 25e omavastuun taxikyydistä.
Siitä alkoi 2viikon piina kipuineen. Oli niin kovat kivut varsinkin yöllä, että heräs tunnin kahden välein ottaan lisää särkylääkettä, kipu säteili korviin ja piti hereillä aina ennen kuin lääke tehosi.


Vkonlopun aikana piti varata ne Gambian matkat tyttökaverin Merjan kans, mut hän oli sitä mieltä, että odotellaan maanantaihin ennen kun tilataan ja myöskin kyseli sitä, etteikö pitäisi odottaa mitä risoista löytyy? Minähän en uhrannut ajatustakaan sille, ettäkö niistä jotain löytyisi, kun lääkärikin oli sanonut, ettei näytä siltä, että niissä jotain olisi.

No maanantaina menin sitten nettiin aikomuksena valita ja varata viimein se matka, niin kuinka ollakkaan, KAIKKI POTENTIAALISET MATKAT OLIVAT MENNEET!! Ai hiemanko potutti ja ketutti..(mutta tämänkin asian tarkoitus selvisi myöhemmin)
 Oon nimittäin niitä ihmisiä,jotka uskoo että asiat menee, niinkuin on tarkotus. Uskon enkeleihin, omalla tavallani korkeampaan voimaan, jota nimitän myös Jumalaksi, mutta olen muodostanut aivan oman näkemykseni siitä. Uskon jälleensyntymiseen ja siihen, että Äitee ja Äijän käppyrä (isä) suojelevat ja varjelevat mua tuolta ylhäältä tai savuverhon takaa.. Eri energioissa kun ovat. Uskon, että minulla on opas (jota voi myös ajatella intuitiona) joka kuiskaa korvaani, mitä pitäisi varsinkin vaaran hetkellä tehdä ja sitä olenkin oppinut elämän varrella kuuntelemaan yhä vain enemmän.
No matkat olivat siis menneet ja purinkin mieltäni matkakumppanilleni Merjalle ja olinpa hieman ärsyyntynytkin, kun hän halusi odottaa matkan varaamisen suhteen. Mielessäni taisin pienen hetken jopa häntä siitä syyttää, että matka meni plörinäksi.
Niinpä sitten päätettiin, että katsellaan äkkilähtöjä lomaan asti, jos jotain tulisi..mutta ei ikinä tullut.


29.2 oli sitten soittoaika, lekun piti ilmoittaa mitä risoista löytyi. Lähdin aamulla koiralenkille puhelin taskussa, juuri kun olin lähdössä eteenpäin metsässä hiljentymis/rukoilupaikaltani, niin puhelin soi. Ja siellä leku, joka kertoi, että valitettavasti hänellä on huonoja uutisia: että risoistani on löytynyt pahanlaatuista syöpää..muuta en sitten kuullutkaan, kun shokki valtasi mielen. Kyyneleet taisivat tulla ja ajatus, että tältäkö se tuntuu? Tässäkö tämä elämä oli? Tunsin itseni niin pieneksi ja niin hauraaksi, vaikka ulkonäkö todistaa toista 174cm ja elopainoa toista sata kiloo.
Hetken nieleskeltyäni soitin Merjalle ja huusin tuskaani ja totesin, että hyvä ettei sitä matkaa varattu ja Merja olikin pahaa aavistellut, että sieltä jotain löytyisi, mutta ei sitä minulle ollut ilmaissut silloin.
Puhelun jälkeen yritin horjuvin jaloin suunnistaa takaisin kotiovelle, vaikka metsästä pääsee suoraan pihaamme, niin matka tuntui vaikealta. Ajatuksia risteili jos jonkinlaista ja ehkä päällimmäisenä ajatus, entäs jos syöpä on jo niin levinnyt, että sanotaan 2 viikkoa elinaikaa.
Ja sitten taas toisaalta ajattelin, et kyl mä selviin, jos kuka ja mun kohdalla kaikki on mennyt niin upeesti ja nopeesti, et on enkeleiden johdatusta, et yleensä menin lekuun näyttään kurkkuani, ja et se leku yleensä laitto lähetteen ja kaikki jatko meni sikanopeeta...tän on vaan tarkotus taas opettaa mulle jotain ja tehdä mua nöyremmäks elämän suhteen.
Enhän mä uskonut koskaan ees mihinkään sairastuvani, niin luja luottamus mulla on yläkertaan, ehkä senkin takia, että mulla on liikenteessä ollut todella monta ihmepelastumista, joissa muutamassa hengen olisi todellakin pitänyt jo lähteä, mutta ei meikä selviää aina aivan käsittämättömän pienillä vaurioilla.
Nooo pääsin kuin pääsinkin kotiin ja mietin miten avaudun Mikalle ja kuinka se järkyttyy tästä tiedosta..ja sit keittiön pöydän ääressä sen kerroin ja sitä siinä hetki surtiin, mutta sit jo ajateltiin, et tästä kyllä selvitään.
Itse ajattelin että tämän päivän minä itken ja huomenna alkaa taistelu!!!
Ja näin se on mennyt, tosin en ole vielä tositoimiin todella joutunut.
Soitin uudestaan lääkärille, kun olin hieman rauhoittunut ja pystyin paremmin ymmärtämään mitä hän puhui. Sain ajan pään ja kaulan TT kuvauksiin seuraavalle viikolle torstaihin ja arvatkaa mitä? Tämäkin oli peruutusaika, seuraava olisi ollut 2 vkon päästä, joten taas mua auteltiin. Tämä odotus olikin vaikein tähän  asti. Tiedon saaminen siitä, että onko syöpä levinnyt..on aika ratkaiseva!!!



4.2.2016 siis tt:hen ja Mika lähti mukaan odotteleen käytävään..iso tuki sekin, et on joku joka välittää, kun ei mulla muita ole paitsi veljen lapset Tampereella ja he ovatkin mulle todella tärkeitä. <3
Veljeen on välit poikki ja vanhemmat kuolleet ja muuhun sukuun ei ole tullut yhteyttä pidettyä jo vanhempien myötä.
Joten Mika, tää mun armain on kaikki kaikessa mulle<3 ,
Yksinhän sitä ihminen lopulta on ajatuksiensa ja itsensä kanssa ja kaikki tunteet ja ahdistukset pitää itse käsitellä, ei niitä kukaan toinen voi ottaa sulta pois, mutta se, että sulla on joku kelle olet tärkeä, se on plussaa se <3


Kuvauksiin. Kaikki korut taas pois kulmakorua myöten, jonka jouduin ekaa kertaa ottaan itse pois (ollut mul jo 5v) sit kanyyli käteen ja varjoaine sisään, joka lämmitti. Kuvat onnistui, sitten lekulle, joka sanoi, että varsinainen kuvien katsoja soittaa huomenna pe niistä tai viimeistään ma. Pyysin, että jos hän nyt kuitenkin ees vilasis niitä,,ja näin tapahtui.
Ilokseni hän sanoi että hän ei ainakaan erota niissä mitään isompaa..joten sen tiedon varassa taas kotiin odottamaan.
Heti Pe aamuna kun heräsin, niin aattelin, et en kyllä jaksa odottaa tietoa maanantaille asti, vaan soitin sinne, että saanhan soiton tänään saanhan?
Ja lupasivat. Olin tällä kertaa keittiön pöydän ääressä kun puhelin soi ja mies ääni sieltä kertoi, että tilanne on lähtökohtaisesti hyvä, että levinneisyyttä ei ole löydetty ja nyt sitten oottelet kutsua Tays:siin jossa hoitopalaveri, hammasten ja kehkojen kuvaukset. Minä onnesta soikeena sitten puhelun jälkeen kerroin Mikalle ilouutisia, joita oli jo naamastani yrittänyt lukea.
Meillä tulee posti täällä maalla vasta 17 aikaan ehtoolla ja heti samana päivänä tuli kutsu saapua heti maanantaina Tays:siin, onneks oli vapaa, ettei tarvi töistä vapaata hankkia.


Tein taas viikonlopun pitkää päivää duunissa ja välillä mietin, et mitä jos ne vie multa kaikki hampaat, kun nää on niin moneen kertaan paikattu ja huonot ja jo nyt melkein puolet puuttuu,,niin kohta oon hampaaton..ja entä jos sieltä keuhkoista kuitenkin löytyy jotain, vaikka on kuulemma erittäin harvinaista, mutta koitin siirtää nää ajatukset syrjään.
Mä oon myös sellanen ihminen joka käsittelee asiaa hankkimalla kaiken mahdollisen tiedon asiasta, ja niin oon tehnyt.
Huonosti löytyy just tästä syövästä, Nielurisasyövästä, yhtään mitään, mihin omaa tilannettaan voisi verrata. Joten sekin on yksi syy miksi lähden tätä blogia kirjoittamaan.
Tämä on kait lähinnä vanhempien miesten tauti, mähän oon elämäni aikana melkein aina juonut miehet pöydän alle, (mikä ei enään mielestäni ole niin kunnioitettavaa, kuin joskus nuorempana) ollut ikäni tupakansavussa töissä baareissa ja itsekkin aina väliin tuprutellut, joten oon sit vanha mies näillä kriteereillä :-)


No Maanantaina 8.2 siis suunnistettiin Tays:siin ja siel oli niin sekavaa (kun remontoivat sitä), et onneks lähettiin ajoissa, koska etittiin ekaa paikkaa puoli tuntia kartasta huolimatta, lähdin tietty parkkikselta heti väärään suuntaan.
No eka kuvattiin hampaat, sitten etittiin seuraava paikka, jossa keuhkot, sitten taas etsittiin ja löydettiin lekun vastaanotto paikka, siellä odotus olikin sitten jo toista tuntia.
Jätin Mikan odottamaan ja menin yksin lekulle kuulemaan mitä on edessä  ja kerroin heti etten haluaisi sädehoitoa, jos ei ole pakko?
Olin niin paljon lukenut hoitojen sivu/ pysyväis vaikutuksista, jotta aattelin et oon lekua viisaampi ja sanon heti et pärjään ilman hoitoja, koska ajatus terveen kudoksen vahingoittamisesta tuntui erittäin kurjalta.
Erityisesti olin huolissani sylkirauhasistani, koska minulla on muutoinkin kuiva suu ja pidän aina juotavaa mukana.

No lääkärihän tietty palautti mut maan pinnalle saman tien ja sanoi, ettei me voida ottaa sitä riskiä, että syöpä lähettää etäpesäkkeitä..ja minä siihen vielä yritin vängätä, mutta että eikös se sitten kontrollissa näkyisi jos on levinnyt ja että jos sitten vasta sädettäisi....mutta juu ei siis ollut samaa mieltä hän:-)
Nooo sitten meikä passitettiin taas takaisin odottamaan, kunnes meidät viedään seuraavaan paikkaan missä on iso lääkäritiimi huoneessa, jonne kukin syöpäuhri vuorotellen menee kuulemaan tuomionsa ja se se olikin sitten kuumottavaa!!!
Noin tunnin päästä meidät noin parikymmentä ihmistä ohjattiin kerros ylöspäin odotustilaan odottamaan vuoroamme ja meidän vuoro oli tietysti viimeinen. Juuri kun minua haettiin tiimin eteen, puhelin yritti ilmoittaa että Easy Park palvelu loppui..ja yritin siinä epätoivoisesti saada näppäiltyä uutta aikaa autoparkkiin samalla kun tiimi odotti huoneessa (näppäilyni ei onnistunut, mutta onneksi ei tullut lappuliisaa sinä aikana, kun siitä autollemme päästiiin)
Mika tuli mukaan kuuntelemaan tuomiotani ja pääsisikin seinän viereen istumaan ja seuraamaan, oli kuulemma ahdistanut siinäkin istuminen. Minä jouduin kaikkien tuijottavien silmäparien eteen, ja yksi nais lääkäri istui vieressäni kertoen ja kysellen.
Olivat suunnitelleet siis sädehoitoa 6-7vkoa ja vielä miettivät tarvitsenko kemoa, joka tehostaa sädehoidon vaikutuksia ( ja myös niitä järkyttäviä sivuvaikutuksia, kuten hiusten ja muiden karvojen lähtö ja etominen, ym. kivaa) Keuhkokuvat olivat puhtaat jeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!
Leikata ei tarvitse uudestaan ja sädettää lähinnä vasenta puolta. Syöpää oli siis vas. risassa sisällä ja vähän myös reunoilla, siispä oletus, että voi olla syöpä soluja edelleen minussa.
Seuraavana lääkäri katsoo hammaskuvani ja tulee aika hammaslekuun mahdollisten hampaiden poistoon.


Ja onnekseni kertoi myös, että ilmeisesti minulle ei tarvitse laittaa Peg letkua, joka yleensä siis ennen hoitoja liitetään vatsalaukkuun, jotta kun ei voi niellä, niin ravintoa ladotaan sitä kautta vatsaan, mutta olettavat, että oikealla puolella pystyisin nielemään ja siihen itsekkin tahdon uskoa..en halua Peg letkun mukanaan tuomia ongelmia..sitä paitsi mulle on tehty aikoinaan vatsalaukun ohitusleikkaus, joten en tiedä mitä komplikaatioita se vois aiheuttaa kun tohon paljon pienempään pussiin sitä letkua yritettäs yhdistää...eli nielen vaikka väkisin..saattaa tosin tulla vaikeeta ja kuulemma makuaistikin kärsii pahasti.

Kerroin että olen eniten huolissani sylkirauhasistani, mutta rauhoittelivat, että nykyään hoidot kehittyneet ja pystytään enempi kohdistaan sille alueelle. No toivotaan. Totesin myös pelkääväni, että hampaani viedään ja kysyin onko mahkuja myöhemmin saada implantteja? Kertoi, että on mahdollista, mutta ensin hoidetaan sut kuntoon.


Minä ja turhamainen itseni..mitä väliä vaikka veisivät kaikki hampaani, kunhan selviän elossa. Rakastan tätä elämää, enkä halua siitä luopua.
Olen aina ollut kiitollinen elämästäni ja hyvin usein kiittelen yläkertaa kaikista asioista elämässäni, jopa niistä vaikeimmista, koska ne ovat muokanneet minusta juuri tällaisen kuin olen.
Meni kauan, että opin arvostamaan ja rakastamaan itseäni, mutta voin sanoa, että olen tällä hetkellä aika helvetin sinut itseni kanssa <3



Olen jo osannut kiittää jopa tästä syövästä ja sen mukanaan tuomista haasteista, jotka eittämättä kasvattavat mua taas piirun verran, Nää ajatukset heittäsin varmaan romukoppaan, jos tilanteeni olisi toivoton...mutta ainakin tänään minulla on varaa vielä ajatella näin. Helppohan se tässä on vielä lässyttää joo kun tilanne on näinkin hyvä :-)
Olen siis todellakin kiitollinen kaikesta<3 kiitollisuus lisää kiitollisuuden aiheita elämässäni, näin uskon myös.



Ok sitten taas kotiin odottelemaan ja tekemään töitä ja ylitöitä niin paljon kun piisaa..koska tietty pitkä saikku  ja sen mukanaan tuomat rahalliset haasteet myös stressaavat,vaikka yritän olla ottamatta stressiä mistään, koska se ei ainakaan auta tilannettani.
Onhan minulla täsä vielä 1 stressin lisäaiheuttaja mukana..olen kohta 2v taistellut oikeudessa velkajärjestelyn lisävaatimuksien suorituksista, joita mielestäni minulta epäoikeudenmukaisesti yritetään periä.
Se on sitten kokonaan taas toinen juttu, mutta 20.000e voi lätkähtää eteeni maksettavaksi millä hetkellä hyvänsä!!!
Rahahuolet eivät todellakaan auta ketään toipumaan,joten hiljaisesti toivon, että ehtisin tästä toipumaan, ennen seuraavaa iskua.
Olin tähän mennessä kertonut sairaudestani lähipiirilleni ja muutamalle työkamulle ja tuntuikin, etten halua muille kertoa, mutta maanantain jälkeen päätinkin sitten, etten pidä tätä salaisuutena, vaan kerron aina tilaisuuden tullen asiasta kahden kesken.
Se on ollut myös erittäin palkitsevaa..olen saanut niin paljon rakkautta työkamuilta ym. kamuilta ja taas vastavuoroisesti kamut on uskoutuneet mulle omista sairauksistaan ja on itketty ja naurettu töiden ja muun lomassa milloin missäkin nurkassa.
On helpompi olla kun ei salaile. Suhtautuminen on suurimmaksi osaksi ollut rakastavaa huolenpitoa ja hienotunteisuutta, toki on muutama ei niin hyvä kokemus mahtunut joukkoon, mutta meitä on moneen junaan :-)