Juhannusta kohti juu. Taitaa tulla rauhallinen Jussi, kun osa kavereista sairastaa ja osa ei vaan pääse tuleen tällä kertaa, joten voipi käydä niin, että ollaan kahdestaan tällä kertaa. Itse asiassa se voi olla hyväkin. On helpompi ottaa rauhallisemmin tää Jussi kun ei oo kanssa örveltäjiä kuin 1 rakas siippani :-)
Oikeudenpäätöskin tuli sit tähän samaan syssyyn. Sain kunnian maksaa 17.000e johon olin jo ehtinyt varautuun lainoilla onneks. Mut sitä myöten kaikki vararahasto on taas nollilla ja lainanlyhennykset joka kk on saatava maksettua.
Niin että ei tarvitse ihmetellä miksi tässä yritetään vääntää ylitöitä joka kk.
Nimittäin normipalkka ei vaan riitä.
Tottakai oikeuden päätös otti pannuun ja tuntuu erittäin epäreilulta, mutta nyt oon jo siinä vaiheessa, etten enää jaksa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Vaan halusin sitten äkkiä eroon koko shitistä ja maksoin kaiken saman tien pois, kun kerran päätös oli tämä.
Korkeimpaan oikeuteen ois kait vielä voinut valittaa, mut se maksaa, eikä ole voimia.
Se siitä maksettu on, ompahan takana.
Kuinka oikeesti kaikki paska voi tulla aina yhtä aikaa?
Astrologian mukaan oon käynyt historiallisen jakson läpi, jolloin kentällä kaikki sairaus, raha-asiat ym...ja nyt pitäs alkaa tasottuun ja pahin olla takana! Kiitos odotan sitä todellakin!!!
Kurkkua kahistaa edelleen aina välillä. Sinne tarttuu esim.tomaatin, kurkun ja hedelmien kuoret ym. sellainen. Varsinkin nukkuessa suu kuivuu ihan sikana, vaik käytän noita suun kostukkeita. Olen näes suuhengittäjä, jolloin suu on auki nukkuessa ja kuivuu senkin takia enempi hengittäessä kuin niillä jotka hengittää nenän kautta.
Joo suu kuivuilee edelleen myös päivällä. Pastillia ja kostutusta tarvitaan aina lähelle.
Makuaisti on edelleen heikko, mutta parempaan päin kuitenkin.
Nyt sentään pystyy syömään eri asioita, vaikka niistä ei iloa saakkaan.
Usein eka haarukallinen maistuu hyvältä ja aattelee, että ihanaa tää maistuu, mut seuraavat haarukalliset ovatkin sitten pettymys.
Niin kävi eilenkin kun mun suurin herkku kesällä grillijuusto tuotti pettymyksen.
Muutoin mulla ei nyt olekaan terveys ongelmia, kuin tuo suu.
Kävin eilen Tallinnassa, enkä tuonut vihreetä röökiä. Aion nyt pyhästi olla polttamatta Juhannuksena. Original lonkeroo aion kokeilla ja kirkkaita juomia erittäin pitkällä lantrinkilla, joihin sitruunaa, puolukkaa ja karpaloa. Mycostatin pullosta muutama huikka.
Saas nyt nähdä tuleeko sieni takaisin? Se on nyt mun suurin pelkoni.
Sen näkee sitten Jussin jälkeen.
Paino on pyörinyt nyt tässä samassa -15/ -16kg
Jos olisin normi ihminen niin paino ois tippunut 10kg enempi näillä safkoilla, niin vähän saan alas meneen.
Mut mun painonpudotus on aina ollut todella vaikeeta. Kunpa pysyis ees tässä.
Nälkää en oikeastaan tunne vieläkään, mutta tulee heikko ja tyhjä olo kun huomaa 16 aikaan ehtoolla, ettei ole syönyt mitään koko päivänä.
Hups näin on päässyt käymään pari kertaa.
Juu mutta tällä hetkellä kaikki tulevat ongelmat ovat vielä iloisesti edessä ja hankalimmat takana. Niin että eipä murehdita yhtään etukäteen. 2 viikkoa lomaa ja duunin voi unohtaa siksi aikaa.
Lähenpä valmisteleen Päkän baaria Jussikuntoon ja ei muuta kun kannat kattoon ja itketään sitten taas kun sen aika on! Hyvää Juhannusta kaikille <3
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
torstai 2. kesäkuuta 2016
Superkiitokset TAYS
1.6.2016 = 7 eli numerologisesti kun kaikki lasketaan yhteen, niin eilisen päivän numero oli 7, joka on siis onnen numeroni ja kaikki meni putkeen. Supermahtava päivä.
Tays korvasi moninkertaisesti viimeisen pettymyksen aivan mahtavilla persoonilla, joita eilen tapasin.
Aamusta ajelin eka Jonnalle ja vein sädehoitonaamarini tuunattavaksi, et saan sen joskus baarin seinään. Kummityttö kun on taiteellista sorttia. Jonna kertoili myös Englannin matkastaan, jota innoissani kuuntelin, oli mukava aamuhetki.
Sitten suunnistin sairaalaan. odottamaan korvapolille. Ilmottautumis automaatti ei antanut kuitteja. Pientä härdelliä sen johdosta, mutta muistin ulkoa numeroni.
Ensin syöpähoitajan vastaanotto. Siellä viihdyin melkein tunnin. Oli suurta sielujen sympatiaa. Vuodatin kaikki huolenaiheeni ja olin täysin rehellinen vaivoissani ja murheissani, toki myös kiitollinen.
Hoitaja oli mielettömän myötätuntoinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen asioistani.
Sain suunnattoman paljon voimaantumista ja hyvää mieltä tästä kohtaamisesta.
Sain kuulla olevani vähintäänkin harvinainen tapaus. Mentyäni hoidot läpi viikon saikulla, tehden jopa hieman ylitöitä. Ja vaikka olen laihtunut 15kg, niin yleiskuntoni on silti pitänyt.
Kaulan iho on myös ihan ok, vaikka en sitä auringossa ole suojannut, vaan laittanut Baby oilia, niin kuin muuallekin. Välillä kyllä suojaavaa aurinkorasvaa.
Kyseli multa haluanko johonkin tukiryhmään, johon vastasin, että ei kiitos.
Johon hoitaja naurahti, että näin hän arvelikin minun vastaavan.
Kyselin syksyn tulevasta PT kuvauksesta, että mites toi kulmalävistys pitääkö ottaa pois?
Saan siitä tietoa myöhemmin.
Riippuu siitä otetaanko kuvat päästä varpaisiin, vai silmien alapuolelta alas.
Toivoin kuvausta Syyskuun alkupuolelle, koska elokuun loppu on lomaa enkä aio lomaani pilata sillä.
Eiköhän se onnistu.
Juteltiin syömisistä ja juomisista. Ei kannattaisi kuulemma laihtua enempää, ja makuaistia kannattaa ärsyttää, niin kuin olen olettanutkin. Tarviipa sitkeästi yrittää.
Kysyi paljonko käytän alkoholia? Ja kerroin, että harvoin, mutta viikkoannos meneekin sitten kerralla.
Kerroin sitä yrittäväni hillitä, koska toleranssikin on laskenut.
Lähtiessäni pois kerroin hoitajalle, että hän on aivan mahtava, ja sain vastauksen, että niin sinäkin. Lämmitti mieltä, suorastaan leijuin sieltä pois käytävälle odottamaan pääsyä lääkärille, jonka näin hoitojen alussakin.
Tämä minun ihana lääkärini, sanotaan häntä Namuksi. Sympaattinen mies pilke silmäkulmassa. Katsoo oikeasti silmiin, pieni virne taka- alalla.
Tutkiva katse, eikä komeuskaan ole haitaksi. Huumorintajuakin löytyy. Kaiken kaikkiaan paras lääkärikokemus ikinä!
Tuntui tutulta ja turvaliselta kertoa kaikki samat huolet hänelle alkoholinkäytöstä lähtien.
Oli sitä mieltä, että kyllä tilanne suussa paranee vähitellen.
Makuaistikin kyllä sieltä vielä tulee takaisin. Ja että hiivakin liittyisi lähinnä sädetykseen ja kun kudokset paranee, niin eiköhän sekin vaiva väisty. Tosin oli sitä mieltä, että Juhannus kannattaisi ottaa iisisti ja antaa aikaa suun parantumiselle.
Noooooo katsotaan en mene lupaan mitään. Yritän kyllä kaikkeni. Nauroinkin sitä Namulle, että jos otan toiseen käteen siiderin ja toiseen Mycostatini pullon, niin toimisikohan se?
Namu katsoi kurkun, tunnusteli kaulaa ym. ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Kurkku hieman punoitti, mutta hiivakate oli poissa.
Syksyn PT kuvissa jos ei näy mitään, niin on hyvä. Jos näkyy jotain, niin sitä pitää sitten tutkia lisää, ei ole välttis syöpää.
Oli aivan mahtava tapaaminen tämäkin ja toivotimme toisillemme hyvää kesää.
Sain muuten Caphosoliakin, joka on jo nyt auttanut suunnattomasti.
Matkalla parkkikselle pääsin myös halaamaan yhtä lempihoitsuistani.
Kaikenkaikkiaan kymppireissu. Ja päivä sen kun parani. Marssin parkkipaikalle, ekan parkkiautomaatin edessä jono, jotain tomintahäiriöitä. No kävelin parkkiksen toiseen päähään, missä olikin sama juttu. Kortit ei toimineet, piti olla käteistä. Mulla oli onneksi 5e lompakossa, jota aloin sovittaan automaattiin.
Vieressäni oli nuori mies, joka oli epätoivoinen ja manaili, että mitä hän tekee, että lapset on kuumassa autossa ja mistä hän nyt käteistä saa?
Minä siihen, että mitäpäs jos minä maksan sun parkin, jos vaan tää loppuraha riittää.
Mies ei meinannut uskoa korviaan ja oli aivan onnesta sykkyrällä. 2e oli hänen maksunsa, riitti onneks rahani.
Hän olisi halunnut tilitiedon tai jotain. En halunnut vaivaisen parin egen takia.
Sanoin vaan, että laita hyvä kiertään. Leijailin tulikuumaan autooni ja mieleni valtasi suuri kiitollisuus, että sain kokea tämänkin hetken. Miten hyvä mieli tulikaan pienestä teosta.
(Olin juuri 2 viikkoa sitten täyttänyt ilmastointi aineen korjaamolla, mutta se ei kestänyt kun päivän, eli on jotenkin hajalla, mutta auto on niin vanha, etten sitä rupee korjaan enään. Jospa ensi vuonna olisi varaa vaihtaa tms..)
Niinpä ajelin kuumuudessa takaikkunat raollaan Hauholle päin, kunnes hetken päästä liftari.
Olin jossain ihme tilassa, sillä en ehtinyt miettimäänkään, kun olin jo itseni parkkeerannut tien sivuun ja viereeni asteli partainen pikku-ukko, joka kertoi nimekseen Sergei.
Hän asuu Tampereella oli joku tutkija entinen luonto aktivisti.
Menossa liftillä synnyinpaikoilleen Venäjälle. Matkalla sitten Englantia väännettiin ja hän jäi Hauhon kupeessa kyytistä pois.
Meikäläisen eka liftarikokemus näin päin. Itse oon nuorempana liftannut usein ympäri Suomea.
Toinen päivän hyvää työ tehty. Kyllä se takaisin päinkin virtaa.
Kotona heti uimaan ja aurinkoon oottaan saunan lämpiämistä. Ja eiköhän posti tuonut vielä iloisen raha yllätyksen, joka auttaa taas hieman eteenpäin. Täydellinen päivä kerta kaikkiaan.
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta hyvästä mitä tielleni taas olet tuonut.
Näihin tunnelmiin :-)
Tays korvasi moninkertaisesti viimeisen pettymyksen aivan mahtavilla persoonilla, joita eilen tapasin.
Aamusta ajelin eka Jonnalle ja vein sädehoitonaamarini tuunattavaksi, et saan sen joskus baarin seinään. Kummityttö kun on taiteellista sorttia. Jonna kertoili myös Englannin matkastaan, jota innoissani kuuntelin, oli mukava aamuhetki.
Sitten suunnistin sairaalaan. odottamaan korvapolille. Ilmottautumis automaatti ei antanut kuitteja. Pientä härdelliä sen johdosta, mutta muistin ulkoa numeroni.
Ensin syöpähoitajan vastaanotto. Siellä viihdyin melkein tunnin. Oli suurta sielujen sympatiaa. Vuodatin kaikki huolenaiheeni ja olin täysin rehellinen vaivoissani ja murheissani, toki myös kiitollinen.
Hoitaja oli mielettömän myötätuntoinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen asioistani.
Sain suunnattoman paljon voimaantumista ja hyvää mieltä tästä kohtaamisesta.
Sain kuulla olevani vähintäänkin harvinainen tapaus. Mentyäni hoidot läpi viikon saikulla, tehden jopa hieman ylitöitä. Ja vaikka olen laihtunut 15kg, niin yleiskuntoni on silti pitänyt.
Kaulan iho on myös ihan ok, vaikka en sitä auringossa ole suojannut, vaan laittanut Baby oilia, niin kuin muuallekin. Välillä kyllä suojaavaa aurinkorasvaa.
Kyseli multa haluanko johonkin tukiryhmään, johon vastasin, että ei kiitos.
Johon hoitaja naurahti, että näin hän arvelikin minun vastaavan.
Kyselin syksyn tulevasta PT kuvauksesta, että mites toi kulmalävistys pitääkö ottaa pois?
Saan siitä tietoa myöhemmin.
Riippuu siitä otetaanko kuvat päästä varpaisiin, vai silmien alapuolelta alas.
Toivoin kuvausta Syyskuun alkupuolelle, koska elokuun loppu on lomaa enkä aio lomaani pilata sillä.
Eiköhän se onnistu.
Juteltiin syömisistä ja juomisista. Ei kannattaisi kuulemma laihtua enempää, ja makuaistia kannattaa ärsyttää, niin kuin olen olettanutkin. Tarviipa sitkeästi yrittää.
Kysyi paljonko käytän alkoholia? Ja kerroin, että harvoin, mutta viikkoannos meneekin sitten kerralla.
Kerroin sitä yrittäväni hillitä, koska toleranssikin on laskenut.
Lähtiessäni pois kerroin hoitajalle, että hän on aivan mahtava, ja sain vastauksen, että niin sinäkin. Lämmitti mieltä, suorastaan leijuin sieltä pois käytävälle odottamaan pääsyä lääkärille, jonka näin hoitojen alussakin.
Tämä minun ihana lääkärini, sanotaan häntä Namuksi. Sympaattinen mies pilke silmäkulmassa. Katsoo oikeasti silmiin, pieni virne taka- alalla.
Tutkiva katse, eikä komeuskaan ole haitaksi. Huumorintajuakin löytyy. Kaiken kaikkiaan paras lääkärikokemus ikinä!
Tuntui tutulta ja turvaliselta kertoa kaikki samat huolet hänelle alkoholinkäytöstä lähtien.
Oli sitä mieltä, että kyllä tilanne suussa paranee vähitellen.
Makuaistikin kyllä sieltä vielä tulee takaisin. Ja että hiivakin liittyisi lähinnä sädetykseen ja kun kudokset paranee, niin eiköhän sekin vaiva väisty. Tosin oli sitä mieltä, että Juhannus kannattaisi ottaa iisisti ja antaa aikaa suun parantumiselle.
Noooooo katsotaan en mene lupaan mitään. Yritän kyllä kaikkeni. Nauroinkin sitä Namulle, että jos otan toiseen käteen siiderin ja toiseen Mycostatini pullon, niin toimisikohan se?
Namu katsoi kurkun, tunnusteli kaulaa ym. ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Kurkku hieman punoitti, mutta hiivakate oli poissa.
Syksyn PT kuvissa jos ei näy mitään, niin on hyvä. Jos näkyy jotain, niin sitä pitää sitten tutkia lisää, ei ole välttis syöpää.
Oli aivan mahtava tapaaminen tämäkin ja toivotimme toisillemme hyvää kesää.
Sain muuten Caphosoliakin, joka on jo nyt auttanut suunnattomasti.
Matkalla parkkikselle pääsin myös halaamaan yhtä lempihoitsuistani.
Kaikenkaikkiaan kymppireissu. Ja päivä sen kun parani. Marssin parkkipaikalle, ekan parkkiautomaatin edessä jono, jotain tomintahäiriöitä. No kävelin parkkiksen toiseen päähään, missä olikin sama juttu. Kortit ei toimineet, piti olla käteistä. Mulla oli onneksi 5e lompakossa, jota aloin sovittaan automaattiin.
Vieressäni oli nuori mies, joka oli epätoivoinen ja manaili, että mitä hän tekee, että lapset on kuumassa autossa ja mistä hän nyt käteistä saa?
Minä siihen, että mitäpäs jos minä maksan sun parkin, jos vaan tää loppuraha riittää.
Mies ei meinannut uskoa korviaan ja oli aivan onnesta sykkyrällä. 2e oli hänen maksunsa, riitti onneks rahani.
Hän olisi halunnut tilitiedon tai jotain. En halunnut vaivaisen parin egen takia.
Sanoin vaan, että laita hyvä kiertään. Leijailin tulikuumaan autooni ja mieleni valtasi suuri kiitollisuus, että sain kokea tämänkin hetken. Miten hyvä mieli tulikaan pienestä teosta.
(Olin juuri 2 viikkoa sitten täyttänyt ilmastointi aineen korjaamolla, mutta se ei kestänyt kun päivän, eli on jotenkin hajalla, mutta auto on niin vanha, etten sitä rupee korjaan enään. Jospa ensi vuonna olisi varaa vaihtaa tms..)
Niinpä ajelin kuumuudessa takaikkunat raollaan Hauholle päin, kunnes hetken päästä liftari.
Olin jossain ihme tilassa, sillä en ehtinyt miettimäänkään, kun olin jo itseni parkkeerannut tien sivuun ja viereeni asteli partainen pikku-ukko, joka kertoi nimekseen Sergei.
Hän asuu Tampereella oli joku tutkija entinen luonto aktivisti.
Menossa liftillä synnyinpaikoilleen Venäjälle. Matkalla sitten Englantia väännettiin ja hän jäi Hauhon kupeessa kyytistä pois.
Meikäläisen eka liftarikokemus näin päin. Itse oon nuorempana liftannut usein ympäri Suomea.
Toinen päivän hyvää työ tehty. Kyllä se takaisin päinkin virtaa.
Kotona heti uimaan ja aurinkoon oottaan saunan lämpiämistä. Ja eiköhän posti tuonut vielä iloisen raha yllätyksen, joka auttaa taas hieman eteenpäin. Täydellinen päivä kerta kaikkiaan.
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta hyvästä mitä tielleni taas olet tuonut.
Näihin tunnelmiin :-)
Tilaa:
Kommentit (Atom)