Superkiitokset TAYS

1.6.2016 = 7 eli numerologisesti kun kaikki lasketaan yhteen, niin eilisen päivän numero oli 7, joka on siis onnen numeroni ja kaikki meni putkeen. Supermahtava päivä.

Tays korvasi moninkertaisesti viimeisen pettymyksen aivan mahtavilla persoonilla, joita eilen tapasin.
Aamusta ajelin eka Jonnalle ja vein sädehoitonaamarini tuunattavaksi, et saan sen joskus baarin seinään. Kummityttö kun on taiteellista sorttia. Jonna kertoili myös Englannin matkastaan, jota innoissani kuuntelin, oli mukava aamuhetki.
Sitten suunnistin sairaalaan. odottamaan korvapolille. Ilmottautumis automaatti ei antanut kuitteja. Pientä härdelliä sen johdosta, mutta muistin ulkoa numeroni.
Ensin syöpähoitajan vastaanotto. Siellä viihdyin melkein tunnin. Oli suurta sielujen sympatiaa. Vuodatin kaikki huolenaiheeni ja olin täysin rehellinen vaivoissani ja murheissani, toki myös kiitollinen.
Hoitaja oli mielettömän myötätuntoinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen asioistani.
Sain suunnattoman paljon voimaantumista ja hyvää mieltä tästä kohtaamisesta.
Sain kuulla olevani vähintäänkin harvinainen tapaus. Mentyäni hoidot läpi viikon saikulla, tehden jopa hieman ylitöitä. Ja vaikka olen laihtunut 15kg, niin yleiskuntoni on silti pitänyt.
Kaulan iho on myös ihan ok, vaikka en sitä auringossa ole suojannut, vaan laittanut Baby oilia, niin kuin muuallekin. Välillä kyllä suojaavaa aurinkorasvaa.
Kyseli multa haluanko johonkin tukiryhmään, johon vastasin, että ei kiitos.
Johon hoitaja naurahti, että näin hän arvelikin minun vastaavan.
Kyselin syksyn tulevasta PT kuvauksesta, että mites toi kulmalävistys pitääkö ottaa pois?
Saan siitä tietoa myöhemmin.
Riippuu siitä otetaanko kuvat päästä varpaisiin, vai silmien alapuolelta alas.
Toivoin kuvausta Syyskuun alkupuolelle, koska elokuun loppu on lomaa enkä aio lomaani pilata sillä.
Eiköhän se onnistu.
Juteltiin syömisistä ja juomisista. Ei kannattaisi kuulemma laihtua enempää, ja makuaistia kannattaa ärsyttää, niin kuin olen olettanutkin. Tarviipa sitkeästi yrittää.
Kysyi paljonko käytän alkoholia? Ja kerroin, että harvoin, mutta viikkoannos meneekin sitten kerralla.
Kerroin sitä yrittäväni hillitä, koska toleranssikin on laskenut.
Lähtiessäni pois kerroin hoitajalle, että hän on aivan mahtava, ja sain vastauksen, että niin sinäkin. Lämmitti mieltä, suorastaan leijuin sieltä pois käytävälle odottamaan pääsyä lääkärille, jonka näin hoitojen alussakin.
Tämä minun ihana lääkärini, sanotaan häntä Namuksi. Sympaattinen mies pilke silmäkulmassa. Katsoo oikeasti silmiin, pieni virne taka- alalla.
Tutkiva katse, eikä komeuskaan ole haitaksi. Huumorintajuakin löytyy. Kaiken kaikkiaan paras lääkärikokemus ikinä!
Tuntui tutulta ja turvaliselta kertoa kaikki samat huolet hänelle alkoholinkäytöstä lähtien.
Oli sitä mieltä, että kyllä tilanne suussa paranee vähitellen.
Makuaistikin kyllä sieltä vielä tulee takaisin. Ja että hiivakin liittyisi lähinnä sädetykseen ja kun kudokset paranee, niin eiköhän sekin vaiva väisty. Tosin oli sitä mieltä, että Juhannus kannattaisi ottaa iisisti ja antaa aikaa suun parantumiselle.
Noooooo katsotaan en mene lupaan mitään. Yritän kyllä kaikkeni. Nauroinkin sitä Namulle, että jos otan toiseen käteen siiderin ja toiseen Mycostatini pullon, niin toimisikohan se?
Namu katsoi kurkun, tunnusteli kaulaa ym. ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Kurkku hieman punoitti, mutta hiivakate oli poissa.
Syksyn PT kuvissa jos ei näy mitään, niin on hyvä. Jos näkyy jotain, niin sitä pitää sitten tutkia lisää, ei ole välttis syöpää.
Oli aivan mahtava tapaaminen tämäkin ja toivotimme toisillemme hyvää kesää.
Sain muuten Caphosoliakin, joka on jo nyt auttanut suunnattomasti.
Matkalla parkkikselle pääsin myös halaamaan yhtä lempihoitsuistani.

Kaikenkaikkiaan kymppireissu. Ja päivä sen kun parani. Marssin parkkipaikalle, ekan parkkiautomaatin edessä jono, jotain tomintahäiriöitä. No kävelin parkkiksen toiseen päähään, missä olikin sama juttu. Kortit ei toimineet, piti olla käteistä. Mulla oli onneksi 5e lompakossa, jota aloin sovittaan automaattiin.
Vieressäni oli nuori mies, joka oli epätoivoinen ja manaili, että mitä hän tekee, että lapset on kuumassa autossa ja mistä hän nyt käteistä saa?
Minä siihen, että mitäpäs jos minä maksan sun parkin, jos vaan tää loppuraha riittää.
Mies ei meinannut uskoa korviaan ja oli aivan onnesta sykkyrällä. 2e oli hänen maksunsa, riitti onneks rahani. 
Hän olisi halunnut tilitiedon tai jotain. En halunnut vaivaisen parin egen takia.
Sanoin vaan, että laita hyvä kiertään. Leijailin tulikuumaan autooni ja mieleni valtasi suuri kiitollisuus, että sain kokea tämänkin hetken. Miten hyvä mieli tulikaan pienestä teosta.
(Olin juuri 2 viikkoa sitten täyttänyt ilmastointi aineen korjaamolla, mutta se ei kestänyt kun päivän, eli on jotenkin hajalla, mutta auto on niin vanha, etten sitä rupee korjaan enään. Jospa ensi vuonna olisi varaa vaihtaa tms..)
 Niinpä ajelin kuumuudessa takaikkunat raollaan Hauholle päin, kunnes hetken päästä liftari.
Olin jossain ihme tilassa, sillä en ehtinyt miettimäänkään, kun olin jo itseni parkkeerannut tien sivuun ja viereeni asteli partainen pikku-ukko, joka kertoi nimekseen Sergei.
Hän asuu Tampereella oli joku  tutkija entinen luonto aktivisti.
Menossa liftillä synnyinpaikoilleen Venäjälle. Matkalla sitten Englantia väännettiin ja hän jäi Hauhon kupeessa kyytistä pois.
Meikäläisen eka liftarikokemus näin päin. Itse oon nuorempana liftannut usein ympäri Suomea.

Toinen päivän hyvää työ tehty. Kyllä se takaisin päinkin virtaa.
Kotona heti uimaan ja aurinkoon oottaan saunan lämpiämistä. Ja eiköhän posti tuonut vielä iloisen raha yllätyksen, joka auttaa taas hieman eteenpäin. Täydellinen päivä kerta kaikkiaan.
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta hyvästä mitä tielleni taas olet tuonut.
Näihin tunnelmiin :-)