Paskaa niskaan urakalla taas!

Jopas taas on sattunut, miks ihmeessä mun elämä on aina tällasta vuoristorataa, vaik en muuta haluaisi kun elää rauhassa, vailla minkäänlaisia ristiriitoja ja katastrofeja.

No alkuun hyvää. Kävin siellä kohdun ultrassa hakemassa varmistuksen, että siellä ei ole syöpää ( äiti sairasti kohtusyövän ikäisenäni)
Minut vastaanotti aivan mahtava naislääkäri, jonka tunnistin välittömästi hengenheimolaiseksi. Olin lyhyen käyntini aikana kertonut osan elämänhistoriaani ennen kuin huomasinkaan. Sain kannustavia kommenteja ja kehoituksen jakaa positiivisuuttani blogissani muutoinkin, kuin syövän tiimoilta ja näinhän aion tehdäkin.

Myooma kohdussa oli entisensä, eikä sitä tarvitse enää kuulemma tarkkailla.
Ja Indivinaa voi koittaa vuoden päästä tauottaa. Saapi nähdä uskallanko? En nimittäin halua sitä hikihelvettiä takaisin.
No juu olo oli mahtava poistuessani lääkäriltä ja päivä päivältä löysin entistä paremmin mielenrauhan ja tasapainon, jota Vaakana aina yritän saavuttaa.

Juuri kun olin parhaimmassa olotilassa sain epäreilun ryöpytyksen niskaani töiden tiimoilta.
Ja kun vaakana en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta, niin en ole siitä yli päässyt, vaikka asiasta on jo viikko aikaa. Mun mieleni märehtii asiaa edestakas ja ympyrää, eikä anna rauhaa. Itse en voi asiaa yksin selvittää, joten en tiedä miten käsitellä se.
Olisiko stressi siitä osaltaan syynä siihen, että eilen mulla alkoi ekaa kertaa elämässäni jonkinlainen asentohuimaus. Ja tänään se on vain lisääntynyt. Eikä olokaan ole kovin hyvä, voimaton.

Stressiä ei myöskään ole vähentänyt auto-ongelmat. Ensin ei saatu yhtä renkaista irti millään talvikiekkojen vaihdon yhteydessä. Ja kun la aamulla olin lähdös töihin, niin auto ei ensin lähtenyt käyntiin ja kun lähti niin akkuvalo palo koko ajan. Ajoin pelko perseessä töihin koko viikonlopun pilkkopimeässä. Eikä meillä päin ole edes katuvaloja, saati piennarta tien sivussa mihin olisi auton voinut ajaa, jos virta olisi sammunut. Olisi seuraavat ajaneet perään lähes varmasti.

No apua olen onneksi saanut hyvän työkamun mieheltä, on vaan kurjaa joutua vaivaamaan muita ongelmillaan. Mies sai sen renkaan irti ja vaihtoi sen. Ostaa työmatkallaan autooni laturin ( vika oli siis siinä) ja vielä laittaa sen paikoilleen. No tänään piti jo vaihtaa, mutta ei sekään mennyt kerralla putkeen, kun olivat myyneet väärän kokoisen tiedoista huolimatta. No huomenna uudestaan.
Eihän siinä mitään, mutta kun tää terveys nyt reistaa ja olis kiva tietää mikä nyt vaivaa??

Yritin jo tänään päästä lekulle, mutta ainut aika olis ollut 12.30 juuri silloin kun mulla oli hammaslääkäri..
USKOMATONTA!!! niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tyypillistä, mä alan pessimistiks, ne ei pety!!
No sain tulehdusarvot katottua töissä, eikä niissä ollut mitään, mikä selittäs.
Joten ei kait auta kun huomenna yrittää uusiks lääkärinaikaa ees tälle viikolle saada, jos huimaus jatkuu samaan malliin. Enhän mä pysty kohta duuniin. Onneks vielä huomenna vapaa.

Lisäksi kotirintamallakaan ei ole kivaa, kun mies on kireä kuin viulunkieli ja taistelee omia masennusoireitaan vastaan. Mun pitäs vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja hoitaa kaikki asiat.

Ja mun kun piti niin nautiskella näistä vapaista ja relata, niin tää on kaikkea muuta!
Saapi nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Aivokasvaimen mahdollisuuttahan mä en todellakaan mieti..Niin ja muuten verenpaineet on loistavat, niissä vika ei voi olla.

Hammastelua, Ultraa ja Papaa

Ihana kaunis aurinkoinen ja kuulakas syksy, kohta synttäripäivä. Varmaan liittyy siihen, että tämä aika on jotenkin niin kotoinen ja ihana.
Elämä on ollut mahtavaa ja ihanaa joka päivä ja hyviä ja vähemmän hyviä uutisia on tullut.

Papa koe oli puhdas jes. Sitten alkoi hampaat oireileen. Ensin vihloi yksi takahammas ja sain perjantaina tilattua ajan maanantaille, mutta viikonlopun aikana lähti  pala etu alahampaasta, joka oli juuri keväällä paikattu.
Olin arvannut, että se lähtee irti, koska Virolainen hammaslääkäri jätti siihen valtavan raon, jonne meni kaikki heinäseipäästä lähtien.
Niinpä sitten ma lekulle marssiessani mulla olikin kaksi paikattavaa hammasta.
Etuhammas ohitti vihlovan ja sain vihlojalle ajan seuraavalle viikolle.
No kuinka ollakaan, ennen kun pääsin seuraavaan aikaan, niin nyt lähti ylä etuhampaasta pala ja taas olin kahden hampaan loukussa.
No  hoidettin vihlova hammas ja eilen kävin sitten hoitamassa ylä etuhampaan, niin kuinka ollakaan mulla on taas uusi vihlova hammas, jolle sain ajan ensi viikolle.
Että voi hyvää päivää!!!
No pääasia, että saadaan hoidettua, mut hieman rassaa.

Hampaiden hoito on nyt vieläkin tärkeämpää kuin ennen, koska nyt on vieläkin kuivempi suu, kuin ennen.
Eikä sädehoito varmaan hyvää tehnyt hampaillekaan, jotka olivat jo ennestään huonokuntoiset.
Mulle annettiin oikein reseptillä erittäin fluoripitoinen hammastahna, jolla pitäs pestä 3 kertaa päivässä vähintään 3 minuttia, joka on musta sikapitkä aika.
No olen petrannut paljon, eli ainakin sen 2x 3min. mut päivällä ei useinkaan muista.

Tänään sain sit vihdoin tilattua yksityiseltä kohdun ultran, jotta saan mieltäni vaivaamasta vielä sen. 2013 siellä oli hieman edellisestä pienentynyt Myoma. Haluan tietää mikä on sen tilanne ja miten hormonilääkitys on kohdallaan.
Olen syönyt Indivinaa jo monta vuotta vaihdevuosiin, jotka mua häiritsi lähinnä niinä järkyttävinä hikoiluaaltoina.
Saatoin 30 asteen pakkasella mennä seisoon ulos alasti, kun niin hehkutti sisältäpäin.
Mika yritti lämmittää kämppää ja meikä auko ovet ja ikkunat. Ei ollut helppoa miehelläkään.
Kokeilin kaiken maailman luontaislääkkeet, mutta ei niistä ollut mihinkään. Maksoivat vaan maltaita. Hormonilääkitystä mietin pitkään, kunnes en enää kestänyt joskus monta kertaa tunnissakin tulevia hikoilukohtauksia.
Yölläkin heräilin ja unenlaatu huononi.
Indivina lääkitys oli yksi parhaita asioita, joka on auttanut elämänlaadussa vaikealla hetkellä.
Tosin en nyt sitten tiedä kuinka kauan niitä saa/ suositellaan syötävän, joten tahdon vähän selvitystä siihen. Mutta voin kertoa, että vapaaehtoisesti en niistä luovu, jos oireet palaavat.

Tänään vapaapäivä ja kuinka ollakaan sauna ja Netflix, sekä hyvä ruoka kutsuvat.

Ai niin ja matka Puerto Ricoon on tilattu Maaliskuun lopussa lähetään Merjan kaa oli sitten syöpää tai ei.