Hammastelua, Ultraa ja Papaa

Ihana kaunis aurinkoinen ja kuulakas syksy, kohta synttäripäivä. Varmaan liittyy siihen, että tämä aika on jotenkin niin kotoinen ja ihana.
Elämä on ollut mahtavaa ja ihanaa joka päivä ja hyviä ja vähemmän hyviä uutisia on tullut.

Papa koe oli puhdas jes. Sitten alkoi hampaat oireileen. Ensin vihloi yksi takahammas ja sain perjantaina tilattua ajan maanantaille, mutta viikonlopun aikana lähti  pala etu alahampaasta, joka oli juuri keväällä paikattu.
Olin arvannut, että se lähtee irti, koska Virolainen hammaslääkäri jätti siihen valtavan raon, jonne meni kaikki heinäseipäästä lähtien.
Niinpä sitten ma lekulle marssiessani mulla olikin kaksi paikattavaa hammasta.
Etuhammas ohitti vihlovan ja sain vihlojalle ajan seuraavalle viikolle.
No kuinka ollakaan, ennen kun pääsin seuraavaan aikaan, niin nyt lähti ylä etuhampaasta pala ja taas olin kahden hampaan loukussa.
No  hoidettin vihlova hammas ja eilen kävin sitten hoitamassa ylä etuhampaan, niin kuinka ollakaan mulla on taas uusi vihlova hammas, jolle sain ajan ensi viikolle.
Että voi hyvää päivää!!!
No pääasia, että saadaan hoidettua, mut hieman rassaa.

Hampaiden hoito on nyt vieläkin tärkeämpää kuin ennen, koska nyt on vieläkin kuivempi suu, kuin ennen.
Eikä sädehoito varmaan hyvää tehnyt hampaillekaan, jotka olivat jo ennestään huonokuntoiset.
Mulle annettiin oikein reseptillä erittäin fluoripitoinen hammastahna, jolla pitäs pestä 3 kertaa päivässä vähintään 3 minuttia, joka on musta sikapitkä aika.
No olen petrannut paljon, eli ainakin sen 2x 3min. mut päivällä ei useinkaan muista.

Tänään sain sit vihdoin tilattua yksityiseltä kohdun ultran, jotta saan mieltäni vaivaamasta vielä sen. 2013 siellä oli hieman edellisestä pienentynyt Myoma. Haluan tietää mikä on sen tilanne ja miten hormonilääkitys on kohdallaan.
Olen syönyt Indivinaa jo monta vuotta vaihdevuosiin, jotka mua häiritsi lähinnä niinä järkyttävinä hikoiluaaltoina.
Saatoin 30 asteen pakkasella mennä seisoon ulos alasti, kun niin hehkutti sisältäpäin.
Mika yritti lämmittää kämppää ja meikä auko ovet ja ikkunat. Ei ollut helppoa miehelläkään.
Kokeilin kaiken maailman luontaislääkkeet, mutta ei niistä ollut mihinkään. Maksoivat vaan maltaita. Hormonilääkitystä mietin pitkään, kunnes en enää kestänyt joskus monta kertaa tunnissakin tulevia hikoilukohtauksia.
Yölläkin heräilin ja unenlaatu huononi.
Indivina lääkitys oli yksi parhaita asioita, joka on auttanut elämänlaadussa vaikealla hetkellä.
Tosin en nyt sitten tiedä kuinka kauan niitä saa/ suositellaan syötävän, joten tahdon vähän selvitystä siihen. Mutta voin kertoa, että vapaaehtoisesti en niistä luovu, jos oireet palaavat.

Tänään vapaapäivä ja kuinka ollakaan sauna ja Netflix, sekä hyvä ruoka kutsuvat.

Ai niin ja matka Puerto Ricoon on tilattu Maaliskuun lopussa lähetään Merjan kaa oli sitten syöpää tai ei.