Onko hyvä päivä tänään? On On On :-)

Superhypermahtava päivä sitten kuitenkin.
Vatsa toimi tosiaan vain hieman. Nautin taas 3l nesteitä ja keräsin tavaroita huomista pakkaamista varten ja kirjottelin kauppalistaa.
Nettipankissa näppäilin laskuja menemään silloin kun tilille tulee mania.
Eipä tarvitse sitten lomalla miettiä arjen asioita.
Jotain olen sentään oppinut ikääntyessä, että laskut ja velvollisuudet hoidetaan ensin ja sit vasta voi pitää hauskaakin.Työkamu haki mut ja vei Kantikseen.
Tähystystarkkailuhuone löytyi neuvojen avulla helposti.

Sinne sitten sängylle odottamaan, Olin tunnin etuajassa. Mukavat hoitsut siellä haastattelivat ja kertoivat toimenpiteestä hieman etukäteen  että ei ole mitään pelättävää, olen hyvissä käsissä.
Sain jonkun rauhoittavan pillerin ja käteen kanyylin mitä kautta laitetaan kipulääkettä, jos pyytää.
Inhoan kanyylin laittoa, mutta aika helposti se sitten meni, sattui, mutta ei kovin pahasti.
Kysyi ulostamisesta ja kerroin, ettei oikein skulannut.
En kuulemma ole ainoa, eikä tarvitse olla huolissaan, koska kyllä sitten ottavat letkulla ulostetta ja huuhtelevat suolta tarpeen mukaan.
Eli pääsin samalla suolihuuhteluun mihin olen monta kertaa ajatellut muutenkin meneväni.

Vartti kutsukirjeessä annetun ajan jälkeen jo pääsin toimenpiteeseen.
Muut vaatteet sai pitää päällänsä, paitsi housut piti ottaa pois ja sai tilalle tyylikkäät höntsyhousut, missä oli reikä perseessä.
Ensin hieman haastateltiin ja sitten kylkiasentoon ja letku peräsuoleen.
Oli kyllä hieman kuumottavaa tuntea, kun se letku meni ympäri ämpäri mahaa.
Hieman tuntui ilkeältä välillä, mutta kipulääkitystä en tarvinnut.
Eli olisin voinut tulla omalla autolla, mutta ei vara venettä kaada.

Oli mielenkiintoista katsoa kuvaruudulta kun menivät suolistossani ja kakkakikkareita suhisi siellä täällä. Oli todella ammattimaista, ystävällistä ja empaattista toimintaa ja muistinkin siitä henkilökuntaa kiittää, että meillä Suomessa kyllä homma toimii!

Lopputulos; ei löytynyt mitään epäilyttävää ja kaikki näytti hyvältä.
Koepalat otettiin ja niistä vastaus tulee myöhemmin.
Letkua kameran kera pääsen vielä varmuuden vuoksi nielemään kk päästä katsovat tuon ruokatorven, että miksi näkyi kuvissa tulehdusta. Se toimenpide onkin karsea, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kerran olen siinä aikaisemmin ollut, enkä toista kertaa haluaisi, mutta pakkohan se on?

No pepputähystys oli ohi onnistuneesti. Olin heti käsi ojossa tarkkailuhuoneessa, että ota tämä kanyyli pois, jota en sitten olisi tarvinnutkaan.
Pois päästyäni marssin suoraan kahvioon ja ekaksi ateriaksi vuorokauteen vetäsin kermamunkin kaakaon kera. Ja sain sokerihumalan saman tien.
Mutta en halunnut "tuhlata" ruokanälkääni, vaan päästä kotiin tekemään maittavan pekonitomaattimunakkaan ja käpertyä katsomaan Grayn anatomiaa kullan viereen.
Kaveri oli vielä Hämeenlinnassa kaupoilla, joten pääsin takaisin samalla kyydillä.

Olin varma, että postissa tulee tänään vastaus kohdun koepaloista ja vaistoni oli jälleen oikeassa. Postilaatikossa odotti nimittäin kirje ja sain onnekseni lukea lyhyen saatekirjeen, jossa todettiin, että myoma ennallaan, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt.

Siispä onnenpäivä tänään, tuskin mikään voi enää sotkea suunnitelmiani loman suhteen,
Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiitollinen <3

Saas nähdä

Duuniviikko loppu ja loma alkoi.
Eilen sai juoda vain mustaa kahvia ja lopettaa maitotuotteet kokonaan.
Aamulla töissä veteen keitetty puuro.
Lounaaksi Nutrilet ja 1/2 pss lämminkupista mauksi, hieman chili maustetta ja suolaa.

Sitten kotiin ja samanlaisen sekoituksen keitin kattilassa isommalla annoksella ja söin viimeisen keittolounaan ennen klo:15 sen jälkeen ei ole saanut syödä.
Nautin illan aikana yli 3 litraa mehuja ja vettä. Otin klo:17 ekan oraali liuoksen Picoprep, jotka tuli postissa sairaalakirjeen kanssa.
Vasta juotuani sen luin pakkauksesta, että oli pitänyt sekoittaa sitä ensin 1-2min. no myöhäistä, eikö se sekoitu vatsassa? Sitten piti olla 1/2 h juomatta mitään ja sit vetelin väkisin 3l nestettä illan aikana.

Koko illan odotin , että ripulointi alkaisi, mutta ei.
Paskan marjat mulla ei ole tähänkään asti toiminut muut vatsalääkkeet kuin Levolac ja sekin pitää ottaa tyhjään mahaan aamuyöstä niin aamulla vatsa toimii.
No ajattelin et otan sitäkin sit yöllä Picoprepin lisäksi.
Heräsin muutaman kerran pissalle yöllä ja klo:5 otin sit Levolacia.
Yritin väkisin nukkua uudestaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 6 aikaan luovutin ja laitoin kahvin tippumaan ja ylös.

Taas mustaa kahvia kuppi ja sitten oraali liuos tällä kertaa oikein sekoittaen, jolloin se lämpeni.
Vessassa käyty yrityksellä, mutta vatsa ei vain toimi.
Ihan oikeesti en ehkä kestä jos tämä ei nyt onnistu. Sillä sitten olen kitunut turhaan.
Sillä jos suoli ei ole tyhjä kun sinne menee, niin joutuupi uusimaan koko homman.
Please alkuräjähdys voisitko jo tulla?
Ainoastaan mulla voi käydä näin, että ulostuslääke toimiikin päinvastoin.

No äsken jo hieman lupaili, oli niin kuin pissaisi peräaukon kautta.
Ehkä mulla vaan ei ole mitään ulostettavaa? No onhan tässä aamua aikaa ihmetellä.
Kohta koiralenkille, saas nähdä yllättääkö hätä ja löydän itseni jostain pusikosta kyykkimästä.
No toivottavasti ei sentään niin. :-)
Sain työkaverini viemään mut Kantahämeen keskussairaalaan ja tuun sit takas joko hänen kyytillä tai  Kela- taxilla, nimittäin sen kipulääkkeen aion kyllä ottaa.

Soittivat mulle tosiaan takaisin sieltä sen jälkeen kun olin 2 päivää yrittänyt saada jotain ihmistä puhelimeen, joka osaisi vastata kysymyksiini. No parempi myöhään kuin....

Aikaa ei tosiaan saanut vaihdettua aamummaksi, eikä myöskään suositeltu siirtämään loman jälkeen, koska lääkäri oli laittanut lähetteen kiireisenä.

Joten huomiselle jää sitten kaikki mahdollinen ennen lomaa tehtävä pakkaamisesta lähtien.
Mut eihän siinä mitään toivottavasti nyt sit vaan tää Endoskopia onnistuu, eikä löydy mitään vakavaa.
Voisin vielä kysellä sen mun kohdun koepala tulosten perään, kun olis kiva sekin tietää, ennen matkalle lähtöä. Kattellaan....

Stressiä, stressiä ja taas lisää stressiä

Kun yhdestä asiasta selviää, niin toista pukkaa.
Kuinka monta kertaa olenkaan todennut ja toivonut, että miksi elämäni ei voisi olla tasaista ja rauhallista, ilman jatkuvaa mielialan poukkoilua ylös alas minusta riippumattomien seikkojen takia.

Nimittäin tässä ollut työn kautta stressiä ja syöpäkuvien odotusta ja lentolakkokin päättyi, joten sen puolesta pääsisi matkustamaan ensi tiistaina, niin tulikin lisää epävarmuus tekijöitä!
Ja  kun nyt ne stressinaiheet sain hoidettua ja olin juuri hyvällä mielellä vapaapäivää viettämässä, niin hain sitten postin koiralenkin jälkeen. Se oli virhe!
Oon niin usein saanut paskapostia, etten kohta uskalla hakea sitä ollenkaan.

Ja mitäpä sieltä paljastuikaan? Postia Kantahämeen keskussairaalasta.
Ajattelin et jes nyt ne koepalatulokset saapuu. Tosi hyvä homma saada ne nyt ja nähdä, että mitään ei ole vikana.
Mutta aukaistuani kuoren selvisikin, että siellä olikin kutsu Endoskopiaan ja ihan 27.3 klo:13.15 eli ed. päivänä kun matkalle lähden.

Luettuani pidemmälle kirjettä, jonka mukaan pitäisi viikko välttää juuri niitä ruokia, mitä yleensä syön ja joita ostin juuri kaapin täyteen, nousi vitutus entistä korkeammaksi.
Päästyäni siihen, että syöminen pitäisi lopettaa ed. päivänä ennen klo: 14 ja endoskopia on siitä vuorokauden päästä, niin vitutus oli jo niin korkealla, että meinasin lentää katon läpi.
Lisäksi pitäisi juoda 3l nestettä sekä illan aikana ja aamun aikana ennen sitä, sekä ottaa ulostuslääkkeitä.

Kaiken  kruunasi vielä se, että en saa ajaa takaisin himaan, jos otan tarjottavan kipulääkkeen.
Niin että pitäisi saada kyyti sinne 40km päähän ja takaisin varmaan kelataxilla.

Ja niin kun olin suunnitellut ensi viikon ma-ti täyttäväni kaapit ja tekeväni ruoat Mikalle ja eläimille viikoksi, että pärjäävät , sekä pakkaavani ym., kun en aikaisemminkaan ehdi, koska olen tämän koko loppuviikon töissä, niin vitutti jo niin, että itketti ja lopulta niin paljon, että nauratti.

Miten ihmeessä mun elämäni on aina tätä? Eikö yhtään päivää saisi viettää huoletonna?
Ja tietenkään sinne ei voi soittaa kun vasta 12.30 jos nyt läpi pääsee.

Aattelin yrittää vaihtaa aikaa, tai saada edes aamummaksi. Toi syömättömyys on mulle vaikeeta, koska Gastric By bassin jälkeen mun sokerit saattaa romahtaa, jos en syö säännöllisesti.

Hirvittää ajatus just ennen lomaa joutua tollaseen rääkkiin. Mitä se tekee mun yleiskunnolle?
Ja sit ti-ke yönä pitäs herätä 3 ja lentokoneeseen ym.
Ja kaikki asiat pitäs tehdä minuuttiaikataulussa.
Entä jos ne kuitenkin löytää sieltä jotain, enkä pääsekään lähtemään.

Hyvähän se on et näköjään syöpäpotilaat saa tosi nopeeta ajat, jos on pientäkin häikkää, kun mullahan näky jotain tulehdusta peräsuoles ja ruokatorves, mutta nyt vaan ketuttaa.
Kohta soitan sinne.
Soitin sinne, ei oikein ollut ajanvaihdon kannalla, koska lääkäri on laittanut tämän kiireisenä.
Kyselin kysymyksiä ruoista ym.joihin ei osannut vastata. Hoitaja soittaa minulle tänään.
Näihin tunnelmiin, palataan...

Puhdas tulos

Kevät tulee aurinko paistelee, räystäät tippuu. Lähden kohta etelän lämpöön ja olen SYÖPÄVAPAA
ainakin toistaiseksi, mutta siitä niiiiiiiin hirmu onnellinen.


Olin taas Ti PT- TT kuvissa ja yritin olla fiksu ja kuluttaa aikaan Netflixiä puhelimesta katsomalla siinä selälläni maatessa. Olivat aika huvittuneita toiminnastani, mutta eivät antaneet lupaa katsoa sitäkään, kuin sen aikaa, kunnes varjoaine laitetaan.
 Ja senkin aikaa piti olla äänettömällä. Ei auttanut vaikka sanoin, että eihän mulla liiku kuin silmät kun sitä katson. Minkä ihmeen takia pitää olla hiiren hiljaa siinä? Miksei voisi olla tv:itä jota voisi katsella tai edes radio mitä voisi kuunnella?
Todella tympeää. Aika kuluu sikahitaasti.


Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja To ajelin jälleen Manseen kuulemaan tuloksia, vaikkakin olin yrittänyt anoa , että enkö voisi saada puhelimessa tuloksia, kun en olisi taas jaksanut/ ehtinyt lähteen ajeleen edestakas ennen iltavuoroa, mutta ei !Paikalle oli mentävä.
Namu ei ollut taaskaan paikalla vaan joku nuori mies lääkäri, ihan mukava sellainen.
No kokemus oli kuitenkin positiivinen.
Verikokeet loistavat, kaikki arvot ok, ei mitään häikkää.
Ei mitään syöpään viittaavaa kuvissa.Ruokatorvessa  ja peräsuolessa pientä tulehdusta.
Kysyi, että onko närästänyt, kerroin että hieman viimekertaisen juominkien jälkeen, mutta ohi meni pian. saattoi olla sitä.
Kerroin myös käyttäväni joka aamu Levolacia, joka löysyttää mahaa, joten suoli on voinut siitä ärtyä.
Miettivät nyt laittavatko niistä eri tutkimuksia.


Kuulin myös, että keuhkossani on arpi? Mikä se on? En saanut selvyyttä.
Ehkä vuoden päästä se kuulemma kuvataan.


Kyseli onko peräaukosta tullut verta, minä siihen, että ei, mutta peräaukon suulla on joku kohouma.
Sitä jouduin siellä sitten näyttämään, jotenkin noloa, mutta oli niin ammattitaitoinen lääkäri, että pieni hävetys meni äkkiä ohi. Ihan kuulemma peräpukamaa pukkaa.


Kerroin myös, että multa otettiin koepala kohdusta, kun verta tuli emättimestä, kirjasi sen sinne.
Koepalavastausta odotellessa. Onhan sekin puhdas onhan? No tottakai, tulis ny pian sekin vastaus.


Vähän päälle viikko matkaan, ja lakko senkunjatkuu..voi kele tana e, jos ei päästäkkään...
Jää nähtäväks. Palataan....Mä rakastan elämäääääää<3

Koepalaa ja supistuksia

No niin Ultrassa käyty. Myooma pienentynyt 5cm -3cm eli nyt noin 2cm.
Kohdun limakalvo ohentunut niin kuin asiaan kuuluu. Ei mitään huomattavissa olevia syitä verenvuotoon. Epäilys, että myoma jotenkin painaa jotain, joka aiheuttaa verenvuotoa tms..

Otettiin koepala ,jonka olisi kuulemma pitänyt tuntua hetken aikaa hieman tylsältä.
Pah kaikkea kanssa, tuntui kaikkea muuta kuin tylsältä.
Tuntui, että tulee paskat housuun, sisintä kouristaa, oksettaa, ällöttää, sattuu ja tuntuu ihan perseeltä!!!
Kuulemma tuntuu hieman samalta kuin supistaminen...joo kunnioitukseni kaikkia äityleitä kohtaan nousi taas harppauksen.
Miten ihmeessä ne kestävät tuntitolkulla tuota samaa kauheaa tunnetta, jota mä jouduin hetken kokemaan.
Kysyivät vielä, että otanko särkylääkkeen??? Jaa että otanko, tuokaa kaikki mahdollinen.
No joo sain 1 Panadolin ja kotona tankkasin heti Buranaa ja vatsansuojaa lisäksi.
Koko kotimatkan supisteli edelleen, ennen kun lääkkeen vaikutus hieman auttoi.

Koepalasta tulee kuulemma postia 3 viikon päästä ja jos ei mitään syytä löydy, niin ei tehdä mitään, mutta jos taas vuotelee, niin pitää taas ottaa yhteyttä kuulemma.

Siispä vapaapäiväni jatkuu saunalla, hyvällä ruoalla ja Netflixillä, sit 3 pitkää päivää ja ens Ti 9:45 PET- TT JA To Namun vastaanotto, että miltä näyttää???

Oispa nää jo ohi. Mikakin totes, että häneen vaikuttaa heti nää mun kokeet, että masentaa ja väsyttää.

Aina Inkeri Ankeisen sanoin; Miks ainaaaaaaaaaa pitääää tehdä kokeita...mä olen niin kyllästynyt näihin iänkaikkisiin kokeisiin. Voi luojaaaaa ota minut jo pois täältäääääää

Ei vaiskaan, en mä mihkään halua viel lähteä!!! Elämä on suuri seikkailu ja arvostan joka päivää :-)

Löhöilyä ja kortisonia

Olen tässä viikon kohta pitänyt vapaapäiviä, sitä ennen teinkin töitä urakalla, jotta kehtaa sit rauhassa löhöillä. Ensin oli pari tyttöystävää kylässä vkonloppuna ja tää viikko onkin sitten otettu rennosti.

Tänään kävin piikityttämässä lisää kortisonia lonkkiin, joissa siis limapussin tulehdus.
Eka piikki auttoi jo paljon särkyihin, mutta lisää vielä kaipailin, koska kyljellä nukkuminen herättää säryn ennen pitkää ja pyörin yöt kuin viipperä heräten vähän väliä siihen.
Lääkäri oli monen vuoden takaa tuttu, sanoo mua aina päivänpaisteeksi, hänkin tuo kyllä hymyn aina huulilleni. Hyvä huumorintaju hänelläkin.
Sain piikkini ja kolmatta ei tipu sit kun vasta n. kk:den päästä.
Toivoin ettemme hetkeen jatkaisi treffailuamme, vaan saisin nyt keskittyä syöpätutkimuksiin.

Postissa tuli jo viikko sitten aika kohdun ultraukseen ja mitä muuta nyt tekevätkään 9.3, joten aika nopiaan aika tuli, hyvä niin. Ja siitä viikon päästä PT-TT kuvat. Huomenna aattelin mennä verikokeisiin niitä varten.

Ens viikolla  lähen hakeen Veikkolasta kesärenkaita, jotka Pökä mulle hankki, joten autohommat on nyt hanskassa. Samalla käyn taas kampaajalla Jarzelilla Puerto Ricon matkaa silmälläpitäen, joka on siis kuun lopussa.

Mielessä on päivittäin, että kumpa saisin pysyä terveenä. Ja että jos en saa, niin toivottavasti kestän kaiken edessä olevan ja säilyttäisin tasapainon ja mielenrauhan, sillä niillä pääsee jo pitkälle.

Eli parin viikon päästä päivityksissä voi olla mitä vaan iloa tai surua, katsellaan.....