Superhypermahtava päivä sitten kuitenkin.
Vatsa toimi tosiaan vain hieman. Nautin taas 3l nesteitä ja keräsin tavaroita huomista pakkaamista varten ja kirjottelin kauppalistaa.
Nettipankissa näppäilin laskuja menemään silloin kun tilille tulee mania.
Eipä tarvitse sitten lomalla miettiä arjen asioita.
Jotain olen sentään oppinut ikääntyessä, että laskut ja velvollisuudet hoidetaan ensin ja sit vasta voi pitää hauskaakin.Työkamu haki mut ja vei Kantikseen.
Tähystystarkkailuhuone löytyi neuvojen avulla helposti.
Sinne sitten sängylle odottamaan, Olin tunnin etuajassa. Mukavat hoitsut siellä haastattelivat ja kertoivat toimenpiteestä hieman etukäteen että ei ole mitään pelättävää, olen hyvissä käsissä.
Sain jonkun rauhoittavan pillerin ja käteen kanyylin mitä kautta laitetaan kipulääkettä, jos pyytää.
Inhoan kanyylin laittoa, mutta aika helposti se sitten meni, sattui, mutta ei kovin pahasti.
Kysyi ulostamisesta ja kerroin, ettei oikein skulannut.
En kuulemma ole ainoa, eikä tarvitse olla huolissaan, koska kyllä sitten ottavat letkulla ulostetta ja huuhtelevat suolta tarpeen mukaan.
Eli pääsin samalla suolihuuhteluun mihin olen monta kertaa ajatellut muutenkin meneväni.
Vartti kutsukirjeessä annetun ajan jälkeen jo pääsin toimenpiteeseen.
Muut vaatteet sai pitää päällänsä, paitsi housut piti ottaa pois ja sai tilalle tyylikkäät höntsyhousut, missä oli reikä perseessä.
Ensin hieman haastateltiin ja sitten kylkiasentoon ja letku peräsuoleen.
Oli kyllä hieman kuumottavaa tuntea, kun se letku meni ympäri ämpäri mahaa.
Hieman tuntui ilkeältä välillä, mutta kipulääkitystä en tarvinnut.
Eli olisin voinut tulla omalla autolla, mutta ei vara venettä kaada.
Oli mielenkiintoista katsoa kuvaruudulta kun menivät suolistossani ja kakkakikkareita suhisi siellä täällä. Oli todella ammattimaista, ystävällistä ja empaattista toimintaa ja muistinkin siitä henkilökuntaa kiittää, että meillä Suomessa kyllä homma toimii!
Lopputulos; ei löytynyt mitään epäilyttävää ja kaikki näytti hyvältä.
Koepalat otettiin ja niistä vastaus tulee myöhemmin.
Letkua kameran kera pääsen vielä varmuuden vuoksi nielemään kk päästä katsovat tuon ruokatorven, että miksi näkyi kuvissa tulehdusta. Se toimenpide onkin karsea, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kerran olen siinä aikaisemmin ollut, enkä toista kertaa haluaisi, mutta pakkohan se on?
No pepputähystys oli ohi onnistuneesti. Olin heti käsi ojossa tarkkailuhuoneessa, että ota tämä kanyyli pois, jota en sitten olisi tarvinnutkaan.
Pois päästyäni marssin suoraan kahvioon ja ekaksi ateriaksi vuorokauteen vetäsin kermamunkin kaakaon kera. Ja sain sokerihumalan saman tien.
Mutta en halunnut "tuhlata" ruokanälkääni, vaan päästä kotiin tekemään maittavan pekonitomaattimunakkaan ja käpertyä katsomaan Grayn anatomiaa kullan viereen.
Kaveri oli vielä Hämeenlinnassa kaupoilla, joten pääsin takaisin samalla kyydillä.
Olin varma, että postissa tulee tänään vastaus kohdun koepaloista ja vaistoni oli jälleen oikeassa. Postilaatikossa odotti nimittäin kirje ja sain onnekseni lukea lyhyen saatekirjeen, jossa todettiin, että myoma ennallaan, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt.
Siispä onnenpäivä tänään, tuskin mikään voi enää sotkea suunnitelmiani loman suhteen,
Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiitollinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti