Tökkii

Syyskuu ei ole alkanut mitenkään helposti myöskään. Kaikenlaista harmia ja ylimääräistä rahanmenoa jatkuvasti.
Lääkärissä tosiaan näytin selkääni ja sain siihen kuurin Fucidinia (märkärupeen) vaikka eivät kyllä olleet vakuuttuneita ,että mitä se on. Mutta kuuri auttoi.
Huomasin valittaa samalla unettomuuttani ja sain siihen Melatoninia, joka on myös ollut hyvä juttu.
Mutta auta armias,kun pääsin lekusta vessaan, niin eiköhän taas uusi tai itseasiassa vanha vaiva ilmoittanut itsestään. Alakerrasta tuli jälleen verta kestäen muutamia päiviä.
Otinkin sitten yhteyttä Kanta Hämeeseen ja olen menossa tiistaina taas kohdun ultraan :-(, juurihan se tehtiin keväällä....ei jaksaisi millään..

Vanhoja toimimattomia ystävyys/ kaveri suhteita on kanssa kartalla.
Ei ole kait tarkoituskaan, että kaikki suhteet kestävät läpi koko elämän, vaan sen aikaa, kun niiden on tarkoitus opettaa, kasvattaa ja yleensä antaa jotain positiivista kummallekin.
Väkisin on turha yrittää pysyä samanlaisina kamuina, kuin ennen, jos hienosti sanottuna olemme kasvaneet erillemme. Ja yhteistä näkemystä ei löydetä.
En myöskään kestä ihmisiä, jotka ei näe itsessään mitään vikaa, eivätkä osaa pyytää anteeksi.
Haluan pitää elämässäni vain minua tukevat, rakastavat ja kannustavat ihmis- suhteet. <3

No nyt sitten koirus on vienyt kaiken huomion. Jalassa oleva patti oli tulehtunut ja vuosi verta. Nyt se leikattiin pois ja näyte lähtee patologilla. Toivon, ettei syöpää. Robi on jo 11v
On ollut rankkaa pitää sillä kauluria yöt. Päivät yritetään vaan vahtia, ettei se nuole tikkejä.
Ulkona tietty sataa joka päivä ja haavat ei saisi likaantua. Niinpä ostin kirpparilta pienen tuulitakin, jonka taiteilen sen päälle, kun viedään lenkille. Särkylääkkeet ja antibiotit menee aamuin ja illoin.

Sitä vaan edelleen toivoisi, että joskus olisi tasaista ja kaikki olisi hyvin, sekä rahat riittäisi, mutta sitä päivää oottaessa. Tarvii taas yrittää kahmia jostain ylitöitä, vaik haluiskin vaan olla kotona rauhassa.