No eihän se auton temppuilu loppunut vieläkään. Otin kotihoidosta pari työvuoroa vapaapäivilleni, niin eiköhän autosta hävinneet nesteet taas ed. päivänä.
Koitin perua vuoroni, että en pääse, mutta soittivat mulle takaisin, että joku hakee mut töihin ja tuo takasin, niin tulenko sitten? Niin lupasin, vaikka mieli oli maassa, enkä olis halunnut muuta kun mennä peiton alle itkemään ja säälimään itseään.
Auto taas korjattavaksi. Tällä kertaa vesipumppu piti vaihtaa. Nyt kyttään joka päivä taas, ettei nesteet vajene. ja toivon, että auto kestäisi.
Tekis mieli ajaa Rintajouppiin ja vaihtaa auto, kun maksavat vaihdossa 1500-2000e vanhasta ja jos sais osarilla vähän uudemman. Mut kun ei nyt millään vois ottaa mitään osareita lisää.
Jos toi auto nyt kestäs, niin kattos mikä on tilanne ensi vuonna.
Robi voi hyvin se on parasta.
Itsellä on kädet alkaneet puutua yötä päivää ja herään 10 kertaa yössä niitten takia. Ei ole ollut varaa jäsenkorjaajalle menoon, mutta nyt menen ylihuomenna tai en ole kohta työkuntoinen.
Hammaslääkärissä koko syksyn käytyäni, voin sanoa ainakin hetkellisesti, että reikiä nolla!
Olen saanut myös raha-asiat jotenkin taas järjestykseen, ainakin toistaiseksi.
TV:stä lupasivat ihan 325e vakuutuksesta. Ensin meinasivat vaatia, että pitää saada korjausarvio, johon vastasin, että millä mä täällä maalla sitä mihkään saan vietyä arvioitavaksi.
Ei mahdu edes autooni, enkä jaksa kantaa ja auto rikki.Niin että maksakaa nyt vaan sitä rahaa, että saan tilata uuden tv.n, níin päättivät sitten maksaa ton verta.
Ensi viikolla sitten polyyppien poisto torstaina ja Mikan yllätys synttäriristeily La- Su
Voi kun tää olis nyt käänne parempaan, sillä asiat on nyt taas jotenkuten reilassa <3
maanantai 20. marraskuuta 2017
maanantai 13. marraskuuta 2017
Toiveikas
Tähän asti hyvä ja energinen aamupäivä. Nousin jo puol 6, vaikka töihin meno vasta 12
Aamulla jo treenasin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, kävin Robin kanssa lenkillä.
Sain myös puhdistavaa energiahoitoa. Oon myös paljon keskustellut yläkerran kanssa ja pyytänyt, että koettelemukset riittäisivät edes hetkeksi, että saisi hengittää ja kerätä voimia seuraavaan iskuun.
Tuntuu että tää syksy on vienyt musta mehut kokonaan ja uskon tulevaan. On tullut itkettyä melkein päivittäin vaikeimmilla hetkillä ja tupakkaankin on tullut turvauduttua.
Paineet on olleet niin kovat, että tuntuu, että järki lähtee,,,mut jospa tää nyt vähitellen kääntyisi.
Kuivailin taas auton lattiaa, johon ne jäähdytysnesteet tuli. Sanomalehti vaihdetaan päivittäin lattiaan.
Säiliö oli taas vajennut sentin verran..voi kun nyt asettus.
Eilen näin nettipankista paljonko on tulossa tiliä ja on toiveita, et saa maksettua suurimmaksi osaksi niitä mitä pitää. Öljylaskua sain siirrettyä ensi kuulle. tulin siitä hyvin iloiseksi.
Tällä viikolla ei ole yhtään vp, koska oli pakko ottaa lisätöitä vapaapäiville kotihoidosta.
Mutta kyl mä jaksan mitä vaan, kunhan asiat sais järjestykseen.
Mikan yllätys synttäriristeily olis parin viikon päästä ja siihen pitäs kans mania kehittää jostain, mut onpa jotain mukavaakin odotettavaa, eikä vaan töitä ja töitä...ja velv.ollisuuksia
Hyvillä fiiliksillä tänään, toivottavasti tää fiilis kestää pidempään, kuin tunnin :-)
Aamulla jo treenasin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, kävin Robin kanssa lenkillä.
Sain myös puhdistavaa energiahoitoa. Oon myös paljon keskustellut yläkerran kanssa ja pyytänyt, että koettelemukset riittäisivät edes hetkeksi, että saisi hengittää ja kerätä voimia seuraavaan iskuun.
Tuntuu että tää syksy on vienyt musta mehut kokonaan ja uskon tulevaan. On tullut itkettyä melkein päivittäin vaikeimmilla hetkillä ja tupakkaankin on tullut turvauduttua.
Paineet on olleet niin kovat, että tuntuu, että järki lähtee,,,mut jospa tää nyt vähitellen kääntyisi.
Kuivailin taas auton lattiaa, johon ne jäähdytysnesteet tuli. Sanomalehti vaihdetaan päivittäin lattiaan.
Säiliö oli taas vajennut sentin verran..voi kun nyt asettus.
Eilen näin nettipankista paljonko on tulossa tiliä ja on toiveita, et saa maksettua suurimmaksi osaksi niitä mitä pitää. Öljylaskua sain siirrettyä ensi kuulle. tulin siitä hyvin iloiseksi.
Tällä viikolla ei ole yhtään vp, koska oli pakko ottaa lisätöitä vapaapäiville kotihoidosta.
Mutta kyl mä jaksan mitä vaan, kunhan asiat sais järjestykseen.
Mikan yllätys synttäriristeily olis parin viikon päästä ja siihen pitäs kans mania kehittää jostain, mut onpa jotain mukavaakin odotettavaa, eikä vaan töitä ja töitä...ja velv.ollisuuksia
Hyvillä fiiliksillä tänään, toivottavasti tää fiilis kestää pidempään, kuin tunnin :-)
lauantai 11. marraskuuta 2017
Auto Kele Tana E :-(
Voi itun itun ittu miten mä oon kärsinyt ton auton takia.
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.
Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.
Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?
Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...
Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.
Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.
Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.
Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)
Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.
Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.
Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?
Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...
Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.
Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.
Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.
Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)
Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )
Joku on kironnut mut?
Pyöritys sen kun jatkuu...On sattunut taas niin paljon, ettei tiedä mistä alottas.
No jos vaikka Robista ja autosta. Olin pitkässä päivässä kun Mika soitti mulle, että Robin kunto oli romahtanut. Oksensi, tärisi ei jaksanut kävellä ym. Eikä koskenutkaan ruokiin/ juomiin.
No pääsin lähteen tuntia ennen vuoron päättymistä töistä ja tulin kotiin ja annoin Robille särkylääkettä jauhettuna ruiskulla suuhun.
Laitettiin Robille paikka lattialle tyyny pään alle ja peitto päälle.
Ennen nukkumaanmenoa meinasin vielä mennä silitteleen Robia ja laskeuduin sen taakse lattialle niin, että se pelästyi ja puras mua vahingossa käteen, kun oli niin sekaisin.
Sattui ihan hirveesti ja itkin ja huusin sitä siinä sitten aikani, otin särkylääkettä ja kättä hanan alle ja puhdistus. Pariin kohtaan hampaat teki pienen haavan.
Aamu 7 töihin soittelin samalla eläinlekua, aika saatiin 10. Olin melko varma, et voi olla, että piikille mennään. Ehdin siis oleen 2h töissä ja otin loppupäivän vapaata ja lähdin kotiin viemään Robia Mikan kaa lääkäriin. Päästiin autoon, eikä pihasta vielä minnekään kun yht äkkiä auto täyteen savua.
Siis mitäääääää? Taas itkupotkuraivareita, peruuttaan aika, saatiin uus huomisaamuksi. Soitto työkamulle, joka taas lupas kertoa miehelleen, et jos ehtis töitten jälkeen katsoon.
Juu tuli..autosta jäähdytysnesteet valuneet jonnekin? Täytti ne ja oletus oli, että huomenna sitten pääsee eläinlekuun.
No aamu koitti ja mulla purtu sormi tulehtunut ja turvoksissa. Jouduin sit soittaan itellenikin ajan lekuun. Olis ollut iltavuoro, joten ilmotin töihin, etten ainakaan tänään tule.
Lähdetään sitten taas yrittään eläinlekuun ja päästään 5km, kun auto alko taas savuaan.
U käännös just ennen isoa tietä ja takas työmaan pihaan kiroileen. Repsikan puolen jalkaosasto oli täynnä jäähdytysnestettä, eli vuoto oli jossain.
Taas soitto eläinlekuun, ei päästä taaskaan ja Robi onkin nyt yllättäen parempi.
Taas soitto työkamun miehelle, joka tuli ja ajettiin sen perässä auto savuten niitten pihaan n. 3km päähän. Auto jäi sinne ja hän heitti meidät koiran kanssa takaisin himaan.
Sitten metsästin kyytiä itselleni lääkäriin ja takaisin ja onneksi toinen ihana työkamu, mua siinä auttoi. 2pv saikkua ja antibiottikuuri.
Oltiin pitkään myös ihmetelty, kun Robi on alkanut köhiin, ja nokka vuotaa ja sitä selviteltiin Googlen avulla ja lopulta tajuttiin, että sillä on Kennelyskä. Oli varmaan saanut sen sen sieltä eläinlääkäristä. Ja nyt on pidetty sitä sisällä enempi ja annettu särkylääkettä ja onkin enää vain vähän köhinyt ja riehuu ulkona lenkillä entiseen malliin, joten koira on parempi.
Ei sitten koskaan päästy eläinlääkäriin asti, mutta ei nyt sitten ole enää tarvettakaan, toivottavasti.
Onneksi edes 1 asia on hyvin, koska tätä paskan mättöö ei näköjään pysäytä mikään.
Jatkuuuuuu......
No jos vaikka Robista ja autosta. Olin pitkässä päivässä kun Mika soitti mulle, että Robin kunto oli romahtanut. Oksensi, tärisi ei jaksanut kävellä ym. Eikä koskenutkaan ruokiin/ juomiin.
No pääsin lähteen tuntia ennen vuoron päättymistä töistä ja tulin kotiin ja annoin Robille särkylääkettä jauhettuna ruiskulla suuhun.
Laitettiin Robille paikka lattialle tyyny pään alle ja peitto päälle.
Ennen nukkumaanmenoa meinasin vielä mennä silitteleen Robia ja laskeuduin sen taakse lattialle niin, että se pelästyi ja puras mua vahingossa käteen, kun oli niin sekaisin.
Sattui ihan hirveesti ja itkin ja huusin sitä siinä sitten aikani, otin särkylääkettä ja kättä hanan alle ja puhdistus. Pariin kohtaan hampaat teki pienen haavan.
Aamu 7 töihin soittelin samalla eläinlekua, aika saatiin 10. Olin melko varma, et voi olla, että piikille mennään. Ehdin siis oleen 2h töissä ja otin loppupäivän vapaata ja lähdin kotiin viemään Robia Mikan kaa lääkäriin. Päästiin autoon, eikä pihasta vielä minnekään kun yht äkkiä auto täyteen savua.
Siis mitäääääää? Taas itkupotkuraivareita, peruuttaan aika, saatiin uus huomisaamuksi. Soitto työkamulle, joka taas lupas kertoa miehelleen, et jos ehtis töitten jälkeen katsoon.
Juu tuli..autosta jäähdytysnesteet valuneet jonnekin? Täytti ne ja oletus oli, että huomenna sitten pääsee eläinlekuun.
No aamu koitti ja mulla purtu sormi tulehtunut ja turvoksissa. Jouduin sit soittaan itellenikin ajan lekuun. Olis ollut iltavuoro, joten ilmotin töihin, etten ainakaan tänään tule.
Lähdetään sitten taas yrittään eläinlekuun ja päästään 5km, kun auto alko taas savuaan.
U käännös just ennen isoa tietä ja takas työmaan pihaan kiroileen. Repsikan puolen jalkaosasto oli täynnä jäähdytysnestettä, eli vuoto oli jossain.
Taas soitto eläinlekuun, ei päästä taaskaan ja Robi onkin nyt yllättäen parempi.
Taas soitto työkamun miehelle, joka tuli ja ajettiin sen perässä auto savuten niitten pihaan n. 3km päähän. Auto jäi sinne ja hän heitti meidät koiran kanssa takaisin himaan.
Sitten metsästin kyytiä itselleni lääkäriin ja takaisin ja onneksi toinen ihana työkamu, mua siinä auttoi. 2pv saikkua ja antibiottikuuri.
Oltiin pitkään myös ihmetelty, kun Robi on alkanut köhiin, ja nokka vuotaa ja sitä selviteltiin Googlen avulla ja lopulta tajuttiin, että sillä on Kennelyskä. Oli varmaan saanut sen sen sieltä eläinlääkäristä. Ja nyt on pidetty sitä sisällä enempi ja annettu särkylääkettä ja onkin enää vain vähän köhinyt ja riehuu ulkona lenkillä entiseen malliin, joten koira on parempi.
Ei sitten koskaan päästy eläinlääkäriin asti, mutta ei nyt sitten ole enää tarvettakaan, toivottavasti.
Onneksi edes 1 asia on hyvin, koska tätä paskan mättöö ei näköjään pysäytä mikään.
Jatkuuuuuu......
Tilaa:
Kommentit (Atom)