Voi itun itun ittu miten mä oon kärsinyt ton auton takia.
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.
Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.
Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?
Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...
Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.
Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.
Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.
Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)
Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti