Ei kai vaan....

Ala taas alamäki? En sitä suostu uskomaan, kun muutoin hyvä fiilis ja tuntuu, että elämä on ihan mallillaan.
Mutta siis ensin hajos pesukone ja tilasin uuden, kun ajattelin et on muutama satku siihen pistää.
Niin kun sen sain tehtyä hajos öljynpolttimen joku iso osa tietysti pakkasilla.
Pelkäsin, että putket jäätyy ja sitä kautta tulee vielä isompi katastrofi, mutta saatiin apua asiantuntijalta, joka osas laittaa vesikiertosen öljylämmittimen käyttämään sähköä sen aikaa, että saadaan osa siihen.
Osa tilattu ja sitä ootellaan. Rahaa siis menee taas urakalla, mutta minkäs teet.
Kaikesta näistä selviää kyllä, onneksi saa tehdä taas ylitöitä duunissaan, kun viimevuonna tuli jo tuntiraja vastaan.


Ylihuomenna on jännä päivä. yritän saada lainojen yhdistämistä, jotta kk erät pienenis n. 4-600e
Se auttaisi niin paljon, ettei tarvitsisi haalia ylitöitä kokoajan veitsi kurkulla.
Eli jospa se onni taas hymyilisi keskiviikkona.


Hoitoalan palkkaneuvotteluista ei tullut myöskään hyvä mieli. Tuntuu, että odotukset luotiin ylimitoitetuksi ja pettymys oli valtava, kun tulos tuli.Muutama kymppi kk lisää ei tosiaan ole lähelläkään sitä mitä hoitajien olisi kuulunut saada.
En tiedä kuka meitä tulevaisuudessa jaksaa hoitaa.
Rankka työ niin henkisesti, kuin fyysisestikin ja palkka niin huono, että pitää tehdä ylitöitä jatkuvasti, että saa laskut maksettua. Kun ei ole sitä rikasta ukkoa.


Kaikki hinnat nousee kokoajan ja palkka vaan pysyy ennallaan. Työtunnit lisääntyi samalla palkalla. Lomarahat vietiin osittain ja työ on entistä raskaampaa.
Vanhukset pidetään kotona viimeiseen asti ja meille tulee kaikista huonokuntoisimmat ja siis eniten apua tarvitsevat , mutta sitä ei huomioida henkilökunnan mitoituksessa.
Aina tulee jotain uutta vaatimusta johdon taholta mitä taas pitäs tehdä ja kaikkiin pitäisi löytyä aikaa. Henkilökuntaa vähennetään, sairaslomia on paljon. ihmiset eivät jaksa.
Tulipa vähän vuodatusta tähän...niin potuttaa tää meininki.
Köyhät kyykkyyn, sitähän se hallituskin ajaa!!!


Mut hei periks ei anneta!

Hyvin menee mutta menköön.

Tää vuosi on tosiaan ollut tähän asti hyvä. Ja nyt alkoi jo helmikuu.
Odotan niin inolla valoisuutta ja kevään tuloa, etten varmaan koskaan.
Fiiliksiä kuvaa varmaan se, että tänään töissä heitin, että kohtahan se on jo maaliskuu, vaikka ekaa päivää mennään helmikuussa ja ilma on ollut mitä mahdottomin tänään. lunta tulee vaakassa.


Tosiaan kaikki asiat mitkä oli päin peetä viime vuonna on nyt paremmin.
Aamulla yritti hieman flunssaa pukata, mutta suihkuttelin heti Flu Acute Zinkiä kurkkuun, huuhtelin nenähuutelukannulla sieraimia ja otin Finrexiä. Täytyypä tehdä illalla samat, kun pääsee kotiin.


Ainut asia mikä mielialaa himmentää, on hyvälle ystävälle sattunut tragedia.
Kun ei tiedä mitäs sanois tai tekis, kun tuskin mistään on apua, niin ison asian äärellä.
Mutta ystävä rakas täällä mä oon puhelimen päässä. Jos voin jotenkin tietäsi helpottaa, niin kerrothan sen minulle? Olet rakas ja tärkeä ja olen todella huolissani susta ja jaksamisestasi <3


On se kumma miten ne elämän kriisit sattuu usein peräjälkeen tai vielä yhtä aikaa.
Kai niiden on tarkoitus meitä jotenkin kehittää.
Mutta kaiken paskan keskellä ei näe ulospääsyä ja toivottomuus valtaa mielen.
joku järki tällä kaikella on kuitenkin oltava.


Kevättä kohti sanoi mummo lumessa.
jospa se aurinko tosiaan paistais sinne risukasaan vaihteeks.