Tää vuosi on tosiaan ollut tähän asti hyvä. Ja nyt alkoi jo helmikuu.
Odotan niin inolla valoisuutta ja kevään tuloa, etten varmaan koskaan.
Fiiliksiä kuvaa varmaan se, että tänään töissä heitin, että kohtahan se on jo maaliskuu, vaikka ekaa päivää mennään helmikuussa ja ilma on ollut mitä mahdottomin tänään. lunta tulee vaakassa.
Tosiaan kaikki asiat mitkä oli päin peetä viime vuonna on nyt paremmin.
Aamulla yritti hieman flunssaa pukata, mutta suihkuttelin heti Flu Acute Zinkiä kurkkuun, huuhtelin nenähuutelukannulla sieraimia ja otin Finrexiä. Täytyypä tehdä illalla samat, kun pääsee kotiin.
Ainut asia mikä mielialaa himmentää, on hyvälle ystävälle sattunut tragedia.
Kun ei tiedä mitäs sanois tai tekis, kun tuskin mistään on apua, niin ison asian äärellä.
Mutta ystävä rakas täällä mä oon puhelimen päässä. Jos voin jotenkin tietäsi helpottaa, niin kerrothan sen minulle? Olet rakas ja tärkeä ja olen todella huolissani susta ja jaksamisestasi <3
On se kumma miten ne elämän kriisit sattuu usein peräjälkeen tai vielä yhtä aikaa.
Kai niiden on tarkoitus meitä jotenkin kehittää.
Mutta kaiken paskan keskellä ei näe ulospääsyä ja toivottomuus valtaa mielen.
joku järki tällä kaikella on kuitenkin oltava.
Kevättä kohti sanoi mummo lumessa.
jospa se aurinko tosiaan paistais sinne risukasaan vaihteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti