Johan oli vapaapäivät taas...

Viimeviikko oli niin urakalla töitä, ettei paljon muuta, kuin töitä ehtinyt miettiin,
Mikalla alko tietysti just vkonloppuna hammas oireileen.
Aattelimme, että onneksi Mikalla on aika ma 8, kun kaikessa viisaudessani olin hänelle ajan tilannut tarkastukseen jo aikaisemmin,
Nyt se aika oli tarpeen, vaikka potkikin silloin sitä ajatusta vastaan, kun ei mikään vaivannut.
Onneksi mulla oli jäänyt Kefexiniä, joten annoin siitä Mikalle ensiapua, kun oli poski turvoksissa.

Samoin söin ite Kefexiniä, kun mustapään näköinen piste rintakehässä yht äkkiä turpos ja näytti siltä, että räjähtää ja  yritin sitä puristellakin josta hän otti nokkiinsa ja äity vielä lisää.
Ennen kun ma tuli, niin Mikan hammas rauhoittui, mutta toisen puolen hammas alkoi vaivaan niin, että ma- aamuna oli poski niin turvoksissa, että silmäkin oli puolet pienempi. Ei hyvää päivää!!!

No 8 viimein HL ja kuinka ollakkaan oli sellanen HL vastassa,joka ei kuulemma OSANNUT TEHDÄ JUURIHOITOA, !!! SIIS MITÄ !!!
No eihän siinä mitään Mika sai muutaman antibiotin ja tiistaille ajan toiselle HL, joka hallitsee ammattinsa.
Mikalla hoidettiin, nyt vaan toista hampua, jonka osas korjata. USKOMATONTA !!!

No heitin Mikan kotiin ja kaahasin Hämeenlinnaa kohti kulmien pigmentoinnin 2 kertaan. Samalla lisättiin eye linereihin väriä, se jo hieman sattuikin. Lopputulos oli hyvä.

Tiistaina mulla olikin sit aika 11 hammashygienistille ja 12.30 oli Mikan hammasleku.
Päätin myös koittaa saada lääkärin aikaa tolle rinnassa olevalle patille, joka ei vaan häviä kokonaan, vaik söin viikon antibiottia.
Joten oli pakottava tarve mennä se näyttään ton syöpätaustan takia.

Niinpä soitin aikaa, ja automaatti kertoi, että soittavat takaisin.
Siinä sitten tein lähtöä, niin soittikin ravintoterapeutti Lahdesta.
Nimittäin kun kävin kirurgia tapaamassa PHKS niin hän hyväksyi mut leikkaukseen, joka on ilmeisesti tammikuussa.
Ennen sitä pitää laihduttaa 8% painosta ENE:llä ja siitä RT halusi keskustella.

Tottakai samaan aikaan Hauhon TK yritti soittaa mulle lekun aikaa.
Mut en voinut katkaista RT puhelua.
Puhelun jälkeen yritin taas tehdä lähtöä hammashygienistille, kun soittivat TK:sta.
Sain lääkärinkin ajan samalle päivällä klo:13:40
Joten tulisin pyörimään TK:n ja kodin välillä edestakas koko päivän.

No kaikki meni kuitenkin ok. Mika saa antibiotti kuurin ja hampaaseen lääkeainetta, sekä uuden ajan.
Mä sain myöskin Kefexin kuurin 10pv . Hän oli siis joku paise, ei syöpää :-)
Lääkäri teki pari pientä viiltoa pattiin ja puristeli sieltä mönjää ulos.
Mikan toinen puoli naamaa on vieläkin turvoksissa antibiooteista huolimatta, eli matka jatkuu...

Eteenpäin...

Niinpä aloin selvittään voiko mitään tehdä sen suhteen, että laihtuisi lisää, eikä kilot hiipisi takaisin pikkuhiljaa. Sain erään Tian yhteystiedot jolle oli tehty lisäleikkaus ekan GBP:n jälkeen, joka oli hänellä sitten toiminut auttamaan pudottaa lisää kiloja.
Kyse on distaalisesta GBP:stä, jossa ohutsuolta ohitetaan lisää 1-2 metriä, joka aiheuttaa kunnolla imeytymishäiriöitä.
Meiltä 2010 tienoilla leikatuilta sitä on ohitettu vain n. metri, kun nykyään ohitetaan  enemmän.

Sain Tialta myös hänelle sen tehneen kirurgi Jyrkin yhteystiedot PHKS:n ja lähetin heti meiliä hänelle ja varasin TK:hon ajan lähetettä varten.
Sain vastauksen meiliini jo seuraavana päivänä Jyrkiltä, joka sanoi, että laita lähetettä tuleen.
Sain lähetteen lähteen verikokeitten, sydänfilmin ja pissanäytteen jälkeen.

Sit oli toi rannekanavan leikkaus ja jäin saikulle, jolloin tuli ajat PHKS:stä.
18.10 kävin sit pyörähtään Lahdessa oli verikokeet, vatsan ultra ja RT. Sain häneltä puoltavan päätöksen leikkausta varten ja ens torstaina meen tapaan kirurgia.

Leikkaus ei tietenkään ole vaaraton, ja oonkin menossa siihen puhtaasti terveys syistä.
Voisin kyllä elää tänkin painoisena, mutta kun mun paikat ei tahdo enää kestää tätä taakkaa.
Mun olis pakko jaksaa tehdä duunia ainakin 11v ja vielä ylitöiden kera, eli tonne 68v
Koska noi lainat pitäs olla sillon maksettu. Mä en niitä eläkkeelläni saa maksettua mitenkään.
Ja kun nyt jo ottaa osumaa, polvi, olkapää, lonkat, alaselkä ym..niin tää yhtälö on mahdoton!!

Olen valmis ottaan riskin sen takia, että kevenen ja mahdollisesti elänkin pidempään.
Äiti kuoli 58v, eli näillä geeneillä mulla olis vuosi aikaa elää, jos perässä mennään.
Mun syöpä oli saman ikäisenä, kun äidin eka syöpä kohtusyöpä, sit hän sairastu leukemiaan johon kuoli 58v...eli saas nähdä.

RT kertoili, että näitä leikkauksia on tehty Suomessa vain hyvin vähän ja joillekin on jouduttu purkamaan se, kun sitten ei ole mitkään ravintoaineet imeytyneet.
Haluan uskoa, että kuulun tässä kohtaa niihin onnekkaisiin, kenellä se toimii.
Ja yleensä mun intuitio on oikeessa. Kun mulle tulee se sisäinen palo, että tota kohti mä meen, niin mikään mahti maailmassa ei saa mua pysähtyyn, koska olen niin varma, että tää on mulle hyväks.
Toivon, että olen siinä jälleen oikeassa.
Mulla on suora linja yläkertaan ja saan sieltä apua ja voimaa.
Olen myös tosi kiitollinen,että olen löytänyt energiahoidot ja saan välittää maailmakaikkeuden hoitavia energioita itselleni ja toisille.
Mulla on myös Bemer laite, joka parantaa mikroverenkiertoa ja sitä kautta kaikkea kehossa.
Mulla on luja usko itseeni. Eli nyt sitten vaan sukelletaan kohti leikkuria.....

Kärsimysten kautta voittoon!

Päädyin lopulta suunnitelmissani Terveystaloon Manseen ja siellä mieslääkäri Kimmolle, jolle jouduin strippaamaan ja roikkojani esitteleen.
Ihme kyllä ei edes pahemmin hävettänyt, koska lääkäri oli aivan ihana ja asiallinen.
Sain kuulla arvion, että vatsanahan roikon vois leikata ensin ja toisella keralla allit ja rinnat.
Sain myös hinta-arvioita, jotka oli n. 7000e per leikkaus.
Sanoin palaavani asiaan, jos saan lainaa järjestyyn ja lähdin tapaamisesta toiveikkain ja tanssahtelevin askelin kohti kotia.
Koitin lainaa muutamaa kautta ja sitten vaan huomasin, kun tililleni oli jo parin päivän päästä ilmestynyt joustoluottoa Nordealta 15.ooe

Ja ei kun aikaa varamaan. Ekan leikkauksen varasin 7.10.2014 mun syntymäpäivälle.
Paras lahja minkä ikinä olisin voinut saada.
Päästä eroon vatsaroikosta, joka ylettyi pitkälle reisiin.
Sanoinkin aina, että näyttäis siltä kun peppu olisi etupuolella, niin törkee se oli, inhosin sitä yli kaiken.
En voinut koskaan pitää paitoja jotka olis olleet vyötärölle, vaan aina piti peittää teltoilla.
Leikkaus onnistui hyvin kk saikkua, toivuin pikkuhiljaa haavojen hoidosta.
Allien roikot ja rintojen kohotukset tehtiin keväällä 2015.
Ajoitin leikkausajan jääkiekon MM kisa-aikaan, jotta voin toipuessa edes nauttia niistä. Nekin leikkaukset menivät hyvin.
Kivut oli tietenkin varsinkin alkuun kovia ja haavojen hoito ja tukiliivien pito yötä päivää.
Selällään nukkuminen, dreenien tyhjennys ym,,,mutta kaikkeen olin valmis, jotta saan terveemmän ja keveämmän elämän.

No kaikesta toivuttiin ja nautin elämästäni tosi paljon ilman roikkoja.


Tosin sitten kk viimeisen leikkauksen jälkeen tuli 20.000e lasku entisestä velkasaneerauksesta.
Vaativat lisäsuorituksia jo maksaneitten suorituksieni osalta.
Jos tää tieto olisi tullut ennen leikkauksia, en niihin lainaa olisi kyennyt/uskaltanut ottaa.
Mutta tehty mikä tehty, enkä kadu sitä yhtään, sillä en tiedä olisinko enää ees työkunnossa, ilman näitä muutoksia, saati sitten elossa.


Sillä 2016 Tammikuussa tuli sit se nielurisasyöpä, jonka tarkastuksissa on nyt käyty yli 2v
En olis varmaan mahtunut ees siihen putkeen, missä kuvattiin, jos en olis laihtunut ym..
Syövän sädehoidot ja stressi toi jälkijunassa kaikenlaista ongelmaa terveyspuolelle.
Muutoinkin tuntui, että kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin vaivat löysivät minut asentohuimauksesta polven pettämiseen ja siltä väliltä.
Lisäksi taloudellinen taakka kasvoi samoihin aikoihin kerralla harppauksin, mutta pinnalla yritetään pysyä. Joka tietty lisää stressiä, joka ei ainakaan auta painon pudottamisessa.



Mulla lähti syöpähoidoissa tosiaan maku-aisti ja ehdottivat Peg- letkuakin, jota en suostunut ottamaan. Aattelin et näistä lihoista on kyllä varaa lähteäkin. Paitsi, että kuulemma juuri silloin ei olisi saanut laihtua!!
Suurimman osan vuotta olin ilman maku-aistia ja kaikki maistui jalka-rätiltä ja siitä huolimatta, etten syönyt paljon mitään, niin laihduin vain 15kg
Useimmat ihmiset olisivat laihtuneet sen parissa kk, jos olisivat olleet samoilla syömisillä kun mä.
Mut ei meikä.Eli mun leikkaus ei enää vaikuta!!!

Kaiken lisäks huomasin täs 2kk sitten, kun vihdoin vaa-alle uskaltauduin, että olen lihonut sen kaiken 15kg takaisin, minkä syövässä laihduin, joten aloin aatteleen, että mitäs nyt?
Lihonko vähitellen takaisin 200kg? Ja sitä en kestä, teen mitä vaan, että niin ei käy.
Ja huom, mun annoskoot ei siis edelleen ole isoja, vaan lähinnä normaaleja. Enkä niitä herkkujakaan voi paljoa syödä tai tulee huono olo.
jatkuu...

Kohti keventynyttä ulkomuotoa

Niinpä sitten kesken koulupäivän soitin terkkarille ja varasin ajan saadakseni lähetteen GBP leikkaukseen, josta olin netistä lukenut.
Olin päässyt kirjautumaan LILE.n sivuille keskustelupalstalle ja lukenut urakalla muiden kokemuksia kyseisestä toimenpiteestä, joka ei todellakaan ole oikotie onneen, vaan pieni lisäapu, siihen, ettei läskit tulisi niin herkästi takaisin, enkä fyysisesti pystyisi syömään enää niin mahdottomia annoksia kuin 2l jäätelöö kerralla, nykyään saan meneen n. 3dl ja joskus siitä tulee heti huono olo hetkeksi.

Olikohan sen sitten jotain 2009 syksy kun aloin asiaani ajamaan ja leikkaukseen pääsin joulukuussa 2010. Sitä ennen oli tosin monta RT tapaamista ja ikävämpääkin lääkäriä ennakkoluuloineen, koska silloin ei ollut niin paljon tietämystä tästä asiasta, kuin esim, nyt.
Sain todella pahan mielen muutamasta tapaamisesta, kun syyllistettiin ja epäiltiin motiivejani päästä leikkaukseen.
Olin tosiaan vuosien varrella kokeillut kaiken mahdollisen laihduttamisen saralta hypnoosista, painonvartijoista, lentoemodieeteistä, pillereistä ym. paastoon ja siltä väliltä, minkään lopulta auttamatta pitämään pois saatuja kiloja lopullisesti pois.
Aina ne tulivat takaisin korkojen kanssa. Minä kun ajattelin syömistä heräämisestä nukkumiseen asti.

No tosiaan piti sitten alkaa laihduttamaan ja laihdutinkin n. 50kg ennen leikkuriin pääsemistä, jonka vielä meinasivat peruuttaa, koska en ollut laihtunut enellä tarpeeksi ennen leikkausta.
Tuskin minun tarvitsee kertoa, kuinka rankkaa oli laihduttaa se määrä kiloja, mutta kun oli se pelastus tulossa, ettei ne sitten tulisi takaisin, niin jaksoin jatkaa...ja jatkaa....
Sain vielä viikon armonaikaa, että Tays:issa sitten katsovat painoni leikkausaamuna ja jos en ole tarpeeksi laihtunut,niin en pääse leikkuriin.
No Suomi Sisu Perkele...mähän pääsen siihen aattelin…
Koko viikko pelkkää Nutrilettia 3-4pss päivässä, vähä sekavihanneksia. Sauvakävelyä 2x pv
Vielä ed. iltana ennen Manseen menoa saunoin 2h hattu päässä ja seuraavana aamuna punnituksessa oli lähtenyt 5kg ja mut siis leikattiin.
Sen jälkeen luulin ihmeen tapahtuvan, että alan laihtuun urakalla leikkauksen johdosta, mutta niin ei käynytkään, vaan laihduin vaan n.2kg kk ja leikkauksen jälkeen yhteensä vain n. 20kg Enempää ei tippunut, vaikka miten päin olisin ollut :-(

Eli jäin edelleen erittäin ylipainoiseksi, mutta pärjäsin jo itseni kanssa.
Ainut mikä häiritsi oli valtava roikko mahassa, alleissa ja rintojen osaa näyttelivät tyhjät pussit navan alla.
Tiesin, että kunnalliselle en pääse niitä leikkauttaan, kun BMI pitää olla joku tietty, johon mulla olis ollut joku 40 kilon matka, jonka tiesin näillä näkymin jäävän saavuttamatta.
Joten aattelin, että jotta jaksaisin tätä LH:n uraa jatkaa vakipaikankin saatuani, niin mitäs jos ottasin lainaa ja menisin yksityiselle.
Mä kun jotain saan päähäni, niin luotan intuitiooni, että näin se on ja niinpä tieni jatkui sitä kohti....

Kertyneiden kilojen taustaa..

Synnyin 60 luvulla köyhään perheeseen, jossa äiti näytti rakastamisensa ruoalla.
Aamupalana oli usein pullasuttua, johon kuului pullaa paloina, sokeria ja kahvia kermalla.
Leipänä oli aterioilla iso lautasellinen ranskanleipää paksulla kerroksella flooraa ja jotain makkaranpäitä, joita sai halvemmalla kaupasta.
Salaattia en koskaan nähnyt ruoka pöydässämme.

Muistan kun äiti ja isä eräskin kerta lähtivät tanssimaan ja me jäätiin veljen kanssa kaksin kotiin, niin saatiin siitä hyvästä syödä täytekakku puoliksi.
Äiti näytti rakkautensa ruoalla, kun muuta ei siihen aikaan osannut.
Ei ollut ilmeisesti omassa nuoruudessaan saanut siihen oppia, kun oli 12 lasta ja sota-aikakin.
Olin ihan onnellinen lapsi, joka sittemmin kärsi ylipainosta ja alkoi sen takia kokea huonommuutta itsestään jo lapsesta lähtien.
Koen, että ylipaino alkoi siis jo väärillä ruokatottumuksilla ihan lapsesta saakka.
Muita syitä on tietty on esim.sukurasite. Kaikki äidinpuolen sukulaiset on kuvista päätellen talon kokoisia, niin kuin  äitinikin, myös veljeni on ottanut osumaa.

Sitten tulee myös henkiset ongelmat, joita on syömällä  oppinut tukahduttamaan.
Traumaattisia kokemuksia , joita lapsena ja teininä on joutunut kohtaamaan miesten ahdistelujen kautta.

Asiaa ei ainakaan ole auttanut se, että lihavimmillani ollessani ulkopuoliset katsoivat asiakseen sen minulle kertoa, ikään kuin en sitä olisi joka hetki tajunnut ja kantanut mukanani.
Voisin kertoa lukemattoman määrän tarinoita siitä, miten minua on loukattu kommentoimalla kokoani suoraan päin naamaan.
Haavat ovat syviä. Itsetuntoni on ollut maassa aikaisemmin ja olen käynyt pitkän ja kivisen tien päästäkseni tähänkin hetkeen, josta aion kohta jatkaa vielä edemmäs (siitä myöh.)

Koko aikuisiän jojoilin painoni kanssa edestakas, kunnes tuli oikea kriisivuosi 2005, kun menetin yhtä aikaa työni, ja sitä kautta työsuhdeasunnon.
Siitä vuoden päästä luottotiedot,Sen vuoden aikana, kun yritin vielä työttömänä maksaa joka suuntaan lainan korkoja lihoin 50kg
Muut syö pillereitä masennukseen, minä söin kaiken mitä eteen tuli.

Oltiin muutettu asunnon mentyä Espoon keskustasta pellon viereen maalle asumaan pieneen omakotitaloon vuokralle.
Ja siellä tosiaan vuoden pyörin sängyn ja jääkaapin väliä ja mietin elämääni ja söin ja söin.

Kunnes oli lähdettävä katsastamaan autoa ja kauhukseni huomasin odotushuoneessa, että en mahtunut mihinkään tuoliin istumaan.
En myöskään mahtunut autoni turvavöihin ja pelkäsinkin sitä hetkeä, että poliisi pysäyttää ja keskeyttää ajoni, kun en voi turvavyötä pitää.

Näihin aikoihin löysin myös Reiki-energiahoidot, jotka auttoivat ja auttavat mua edelleen.
Kävin muutamat kurssit ja parantelin itseäni ja muitakin kaukohoidoilla.

Sitten samoihin aikoihin työkkäri pakotti mut joustavasti työhön kurssille, kun olin päättänyt, että ravintola-alalle en enää mene, koska olin siihen loppuun palanut jo ennen työn loppumista.
Oli todella vaikeaa taas pakottaa itsensä sosiaaliseksi ja asiaa, ei tosiaan auttanut se, että mulla oli tasan yhdet housut (verkkarit), jotka mahtuivat mun päälle.
Pakotin itseni kuitenkin käymään kurssin kunnialla, vaikka alkuun se oli todella rankkaa.

No sattumien kautta menin sitten vanhainkotiin työharjoitteluun kurssin päätteeksi ja se meni sen verran hyvin, että 2vkoa kurssin jälkeen mulle soitettiin ja pyydettiin töihin sinne.
Muutaman kk päästä sain sieltä oppisopimus koulutuksen LH:ksi työn ohella.

Lähihoitaja koulun aikana sisälläni syttyi palo, että nyt näistä läskeistä on päästävä.
Koulutus työharjoitteluineen ja töineen oli todella vaikeaa niillä kiloilla, koska painoin varmasti yli 200kg mikään vaakahan mua ei suostunut punnitsemaan.

Yksi ikävimpiä kokemuksiani oli eka työharjoittelu päiväkodissa, jossa ekana aamuna eräs pikkutyttö otti mut silmätikukseen ja huusi kaikkien kuullen, että ÄLÄ ISTU SIIHEN JAKKARALLE SE RÄJÄHTÄÄ SUN¨ALLAS!! Olisin niin toivonut, että maa olisi nielaissut mut.

Se koko harjoittelu oli niin rankka, kun lapset on lattiantasossa ja kaikki tapahtuu matalalla.
Mutta lasten kanssa sain  kuitenkin hyvän yhteyden harjoittelun aikana ja tämä tyttökin pyrki aina lähelleni, kun minuun tutustui, samaa ei voinut sanoa ohjaajistani.

Työntekijät syrjivät mua koko harjoittelun ajan ja puhuivat ohitseni.
Jättivät minut ulkopuolella ja täysin yksin.
Itsetuntoni oli niin nollassa, että sallin sen tapahtuvan, ja olemukseni oli , että anteeks että olen olemassa.
Sen työharjoittelun jälkeen, en ole enää koskaan sallinut itseäni kohdeltavan niin ala-arvoisesti.
Teinkin siitä valituksen, joka ei tosin kantanut mihinkään, mutta sainpa kertoa kantani.

Olin myös vuoden työttömyyden aikana hukannut itseni ja identiteettini täysin, enkä enää tunnistanut itseäni. Jouduinkin aloittamaan itseni rakentamisen uudelleen pala palalta.

Koko elämä oli taas alussa, iso velkataakka niskassa, ei luottotietoja ja hirvittävä matka alussa läskien kanssa ja aivan uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään.
Ja täysin uudella työuralla alkuvaiheessa.

Mies tosin mukana, joka oirehti oman masennuksensa kanssa, joka oli oikeastaan siihen aikaan valtava lisätaakka minulle, olisin pärjännyt paremmin yksin.
Olin hänen masennustaan katsellut jo useita vuosia ja niinhän sitä sanotaan, että usein masentuneen läheinen sairastuu myös itse.
jatkuu....

Kauneuden hoitoo

No niin, kun saatiin siis vasen käsi kuntoon ja lääkäri soitti, että mites sen oikeen käden kanssa?
Onko vikaa vikaa, niin minä siihen, että ihan rauhassa on käsi ollut, että en oo leikkaamassa oikeeta ihan heti.
Niin eiköhän puutumisoireet alkanut heti tänään, kun täs oon koneella ja kirjotan.
Ihan aikuisten oikeesti, antakaa mun olla rauhassa vähän aikaa taas...
Mä en nyt jaksais miettiä tätä oikeeta kättä, kun on tulossa taas kaikkee muuta, mistä kirjoitan myöhemmin..
Toi helvetin peräpukamakin on taas mielestäni vaan isontunut, vaik sen kanssa piti kuulemma pärjätä.

Duunis menee tosi hyvin, vaikka onkin kyllä kuluttavaa työtä, mut onneksi on töitä, jotta saa oman elämänsä maksettua.
Tänään on luojan kiitos tilipäivä, kaikki on loppu.
Ei ollut varaa ees tilata auton katsastusta, ennen tätä päivää, mut nyt heti tilasin keskiviikolle.
Tää kuukausi nimittäin aikaa katsastaa. Toivottavasti. menee läpi.

Mun kulmat oli muuttuneet punaisiksi edellisen pigmentoinnin haalistuessa, joten siitä kauhistuneena kävin uudelleen pigmentoimassa niitä, toinen kerta vielä.
Laitan myös Eye linereihin lisää väriä, kun on haalistuneet, että on jotain piirteitä, kun mulla ole edes ripsiä, kuin tyngät.
Syystä että  pidän taukoa ripsipidennyksistä, jotka katkoivat omat ripset.
Taidan irrottautua niistä ja yrittää vaan kasvatella näitä omia.
Jonnan kaveri tekee itse sellasta seerumia, jonka pitäs kasvattaa ripsiä, tilasin sitä.
Tilasin myös magneettiripset ex pigmentoijaltani ja hän sit neuvoo miten ne laitetaan, saa nähdä toimiiko. Niitä vois pitää juhlahetkinä.

Mietiskelen, että kokeilen kasvojen ja kaulan täyttöliftausta jossain vaiheessa, vaik keväällä.
Ei näin talvella pimeellä oo niin väliä miltä näytän :-)

Kissanpentujen lisääntymistä tässä pelkään ja mietin, koska niitä leikkauttaisin, varmaan toi Eemeli nyt eka. On jo niin isokin 2x Miinan kokoinen.
Ollaan Mikan kaa jo rakastuttu niihin <3
Lähenkin nyt pussaileen niitä..moi

Jaksaa jaksaa..

Keskiviikkona oli sl viimenen päivä. Jo illalla kysyttiin seuraavaan aamuvuoroon, kun olis ollut vielä 2 vp ennen työputken alkua.
Lupasin innosta piukkana saapua aamulla sorvin ääreen rahankiilto silmissä. Talous on jälleen kuralla kk maattuani.
Mutta niin oli näköjään käynyt yleiskunnollenikin. Kahdesta vp:stä muodostui lopulta 7-20 työvuoroja.
Nyt yritän täs palautua niistä, et jaksan mennä iltavuoroon ja huomenna taas pitkään. Vasta ke 1vp.
Sillonkin on menoo kaupunkiin, meen laittaaan uutta pigmentointia kulmiini, niistä on tullut punaiset entisen värin haalistuttua.

Nyt oikeesti huomaa, kuinka paljon kuntoa tää mun duuni vaatii.
Mulla on ihan joka paikka kipeä ja melkein linkutin eilen. Toi oikea jalka alko vaivaan, samoin olkapää ja tää leikattu käsikin tietty otti vähän itteensä oudokseltaan.
Oon nyt urakalla ottanut näitä Bemer hoitoja, että palautuisin ja on niistä ollut jo paljon apua.
Töissä on ainakin 5-6 saikkua menossa tovereilla, joten hommaa riitäis, kun vaan kunto kestäis.

Niin käsi on tosiaan melko hyvä, vanha iho kuoritui haavan kohdalta ja uutta pukkaa. Mielestäni Bemeri ja pihkavoide on auttanut siinäkin.

Tays keuhkojen ja kaulan alueen kuvaus oli puhdas, ei mitään uutta. Keuhkojen arpi ennallaan.

Kissanpennut voi hyvin, madotus menossa. Ovat kyllä sellaisia riiviöitä että.
Lumikki vanha kissa tosin huolestuttaa, että paraneeko sen koipi lainkaan, kun hieman ontuu sitä jalkaa, johon purtiin aikeisemmin. Toivottavasti kuntoutuu, ettei kuole sentään 3 lemmikkiä perä jälkeen, jos joutuu lopettaan tms..

Pakkorokotus infulenssapiikin suhteen huolestuttaa,hermostuttaa ja suututtaa.
Rekrystä tuli jo kysely rokotuskattavuudesta, joka pitäisi täyttää marraskuun loppuun mennessä. Sen jälkeen eivät kait tarjoa töitä, jos en ota piikkiä. Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin syvältä, en tiedä mitä teen???
En halua sitä. Tää aiheuttaa niin paljon ylim. huolta, stressiä ja pahaa mieltä.
Missä on hoitajien itsemääräämisoikeus? Että meidät pakotetaan ottaan se paska piikki, josta kukaan ei voi mennä takuuseen mitä se aiheuttaa. En usko siihen pätkääkään.
Kuitenkin me hoitajat ollaan niitä, jotka käyttää hanskoja ja käsidesiä ym.
Voisin pitää vaik maskia, mut piikkiä en halua.
Tajuatteko, että meidän asukkaat saa päättää itse ottaako ne sen piikin, mut me ei?
Entä kaikki vierailijat, jotka käy tartuttamassa ja kaikki muut vierailevat tähdet siivoajista lähtien?
Sit vielä luin, että eduskunta on tekemässä lakiin jotain korjauksia ja muutosesitys tulee 12/18 mut auttaako se tätä asiaa?
Oon laittanut Tehyyn kyselyä asiasta, ainakaan vielä saamatta vastausta.
Kattellaan…..