Parisuhdekipuilua

Ensimmäinen hääpäivä lähestyy 18v harjoituskihlojen jälkeen ja meinasi, että niistä tuleekin erojuhlat.
Niin vittuuntunut olin taas eilen ton siipan käytökseen, jota oli jatkunut jo taas viime bileistä asti.
Se kun taas meinaa masentua käsiin, eikä saa sänkyä irti selästään. Vaan laahustaa pitkin huoneita katseissaan pelokas ilme.
Vessaan tai jääkaapille ja äkkiä takasin sänkyyn, ettei vaan ulkomaailma hyökkää kimppuun.

Joo masennus on vittumainen tauti, mutta siihen lisättynä äksyily mulle, joka yritän pitää tän perheen hengissä. Sekä kaikkien kotitöiden mulle siirtyminen duunien lisäksi oli mulle liikaa.
Monta päivää itkeskelin ja nielin sitä paskaa, kunnes eilen kirjoitin sitten 4 sivua herralle luettavaa aamukahvin kera, kunhan sai ittensä väännettyä sängystä ylös ennen puolta päivää.

Kirjoitin mm, että ota se pääsi pois sieltä perseestäs ja näe kuinka hyvin sulla on VIELÄ  asiat.
Annoin myös pari vaihtoehtoa, että joko tekee niin ja ryhdistäytyy ja alkaa kohteleen mua arvoni mukaan, tai autan etsimään asuntoa tästä läheltä ja laitetaan asumisero viereille.

No aikansa kiukuteltuaan kirjeideni kanssa lopputulos oli kuitenkin anteeksipyynnöt perinteisen tavan mukaankin, sekä miehen selkeä ryhdistyminen ja lupaukset paremmasta kohtelusta.
Mika ei ole saanut nukuttua kun aamuyöstä parina yönä kun bailut sekoitti unirytmin, joten tottakai se vaikuttaa. Saapi nyt sitten nähdä miten käy, mutta näin ei voi jatkua.

No kait ne 1v bileet sit kuitenkin vietetään, mut sen jälkeen kesä glousataan ja aletaan rauhoittuun.
Meidän päille ei vaan sovi näin monet bileet peräkkäin. Oli MM kisat toukokuussa, sitten Juhannus juhlat, nyt oli parisuhdejuhlat toisen parin kanssa ja vielä on tulossa 1v hääpäiväjuhlat.
Vaik juhlien väliä on 3 vkoakin, niin se ei vaan riitä toipumiseen. Meille sopiva väli on n, 2kk

Eli syksy seestyminen ja rauhoittuminen kolkuttelee jo oven takana, kunhan sinne asti selvitään.

Kesä menee hurjaa vauhtia...

Jussi oli ja meni liian pian taas. Tällä kertaa ilman katastrofeja ja ilmakin oli hyvä.
Välissä painoin taas duunia ja nyt olis vkonloppuvp ja ystävä pariskunta tulossa rillaileen.
Kylmää ja sateista on ollut pari viikkoa.
Toivon, että tänään tarkenis olla edes ulkona, eikä satais.

Syksylle on tulossa jos jonkinlaista lääkärin aikaa ja kuvausta.
Vatsaa särkee melkein joka päivä ja pakko se on sitten se vatsan ultra tilata lomien jälkeen, vaik sen jo kerran peruin ennen jussia, kun aattelin, että se särky loppui, kun lopetin Agiocurin.
Mutta eihän  niin sitten käynyt tietenkään. Kunpa ei olisi taas tyrä?
Mikallakin oli tossa ensin jalka ongelmia ja sitten joku vatsatauti pari päivää ja sen jälkeenkin vatsa löysällä ja tota armotonta valitusta tässä on saanut kuunnella aamusta iltaan.
Tuntuu siltä, et oon tätä pari suhdetta niin täynnä taas. Tuntuu liian usein, että mä joudun kantaan kaiken vastuun ja taakan tässä parisuhteessa. Ja niinhän se onkin :-(

Aika on myös iho-polille, keuhkokuviin ja kaulan ultraan ja korviakin tsekataan.
Joten ilo irti nyt kesän lopusta, sillä ei taas tiedä mitä eteen tulee.
Niin ja RT:llekin tulee aika jossain vaiheessa.
Hampaat on sentään pysyneet suussa, vaikka pientä vihlontaa välillä on, kun makeaa syö.
Paino ei nyt oikeastaan ole kk pudonnut kuin n. kilon. Johtuen ilmeisesti juhlimisesta. Toivottavasti nyt ei pysähdy kuitenkaan tähän.

Taistellaan edelleen Miinan haavojen kanssa. Se ei anna niitten olla rauhassa, vaan heti kun suoja lähtee päästä, niin raapii ne verille. Saatiin niskasta paraneen, niin nyt on kaulan alla. Mika sai leikattua sen kynnet ja kauluri on taas päässä.
Mikalla palaa niin käämit sen takia, ja mulla palaa taas sen takia, kun Mika raivoo sit mulle.

Oon löytänyt Book Beatin äänikirjat, joita kuuntelen kaikki työ ja muut matkat kännystäni.
Mielelläni kuuntelen kaikkea mikä edistää henkistä kehitystäni. Viimeisin oli mielen päällä Jutta Gustaffson ja Harriet Piekkola. Kuuntelin sen 2 kertaa, voin suositella. Saan paljon uusia oivalluksia ja ideoita.
Näitten myötä olen taas innostunut miettimään miten voisin edetä henkisellä tielläni ja mietin sitä tällä hetkellä. Jotain kurssia tms....mietin...

KH on ihanaa olla töissä, mutta työajat on syvältä, enkä voi tehdä ylitöitä niin paljon kuin tarvitsisi, että saisi laskut maksettua. Niinpä luulen, että mun pitää palata vanhaan duuniini, kun puolen vuoden vaihto tulee täyteen. Tää on kyllä niin väärin.
En missään nimessä edes harkitsisi vaihtaa takaisin, jollei mun olisi taloudellisesti pakko. Mietin vielä kuumeisesti onko mitään muuta keinoa.
Joo ei raha tee onnelliseksi sanotaan, mutta kyllä se vaan tässäkin tapauksessa tekisi, et saisi tehdä sitä mistä enemmän tykkää.