Parisuhdekipuilua

Ensimmäinen hääpäivä lähestyy 18v harjoituskihlojen jälkeen ja meinasi, että niistä tuleekin erojuhlat.
Niin vittuuntunut olin taas eilen ton siipan käytökseen, jota oli jatkunut jo taas viime bileistä asti.
Se kun taas meinaa masentua käsiin, eikä saa sänkyä irti selästään. Vaan laahustaa pitkin huoneita katseissaan pelokas ilme.
Vessaan tai jääkaapille ja äkkiä takasin sänkyyn, ettei vaan ulkomaailma hyökkää kimppuun.

Joo masennus on vittumainen tauti, mutta siihen lisättynä äksyily mulle, joka yritän pitää tän perheen hengissä. Sekä kaikkien kotitöiden mulle siirtyminen duunien lisäksi oli mulle liikaa.
Monta päivää itkeskelin ja nielin sitä paskaa, kunnes eilen kirjoitin sitten 4 sivua herralle luettavaa aamukahvin kera, kunhan sai ittensä väännettyä sängystä ylös ennen puolta päivää.

Kirjoitin mm, että ota se pääsi pois sieltä perseestäs ja näe kuinka hyvin sulla on VIELÄ  asiat.
Annoin myös pari vaihtoehtoa, että joko tekee niin ja ryhdistäytyy ja alkaa kohteleen mua arvoni mukaan, tai autan etsimään asuntoa tästä läheltä ja laitetaan asumisero viereille.

No aikansa kiukuteltuaan kirjeideni kanssa lopputulos oli kuitenkin anteeksipyynnöt perinteisen tavan mukaankin, sekä miehen selkeä ryhdistyminen ja lupaukset paremmasta kohtelusta.
Mika ei ole saanut nukuttua kun aamuyöstä parina yönä kun bailut sekoitti unirytmin, joten tottakai se vaikuttaa. Saapi nyt sitten nähdä miten käy, mutta näin ei voi jatkua.

No kait ne 1v bileet sit kuitenkin vietetään, mut sen jälkeen kesä glousataan ja aletaan rauhoittuun.
Meidän päille ei vaan sovi näin monet bileet peräkkäin. Oli MM kisat toukokuussa, sitten Juhannus juhlat, nyt oli parisuhdejuhlat toisen parin kanssa ja vielä on tulossa 1v hääpäiväjuhlat.
Vaik juhlien väliä on 3 vkoakin, niin se ei vaan riitä toipumiseen. Meille sopiva väli on n, 2kk

Eli syksy seestyminen ja rauhoittuminen kolkuttelee jo oven takana, kunhan sinne asti selvitään.