Tänään oli se päivä, kun paino liikahti alaspäin ekan kerran 4kk -400g jiiihaaaa.
Tuntuuhan se hyvältä, mutta fiilis on se, että kaiken ilon peittää se , että tuntuu, et elämä on katkolla. Ei vaan mulla vaan koko maapallolla.
Huomenna on se hetki, kun Uusimaa eristetään muusta Suomesta.
Ihmiset pakenee mökeilleen ympäri Suomea ja melko varmasti tartuttaa tätä Koronaa pikkupaikkakunnillekin, joiden terveyden hoito ei ainakaan kestä tätä.
Ymmärtäähän tonkin pakenemis reaktion, varsinkin jos käyttäytyy vastuullisesti.
Nyt on ilo ja onni asua täällä maalla, jossa oma piha, josta pääsee suoraan metsään. Ulkonaliikkumiskielto ei ole meille uhka. Naapurit on kaukana. Mun on pakko käydä töissä.
Ainoita asioita mitä täs tosiaan pistää mietityttään on se, että mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
Miten me ihmiskuntana selvitään tästä? Ensin tää akuutti aika ja sitten taloudelliset seuraukset, jotka taas vaikuttaa kaikkeen.
Oon huolissani siitä, että tietämättäni tartutan tän työpaikalleni tai Mikaan, joka kuuluu riskiryhmään.
Nyt sitten loppuu kaikki ylimääräinen meno, en käy enää kuin ruokakaupassa.
Aloin jo käyttään kertakäyttöhanskoja kauppa käynneissä, on kätevää.
Tunnelma on kuin kattelis elokuvaa, joka kertoo lopun ajoista. Työpaikallakin on joka päivä jotain uutta menossa. Kaiken lisäksi vielä pomokin vaihtuu kesken tän kaiken, sekin aiheuttaa jännitystä, etä millaista johtamista nyt harrastetaan. Edelliseen kun ehti jo tottua.
Meillä ollaan oltu vielä suht terveitä. Henkilökunnasta vain muutama on ollut poissa muun kuin koronan takia ja asukkaista, ei ole kukaan kipeänä. Hauholla muutoinkaan ei ole vielä yhtään todettua tartuntaa. Täytyy toivoa, että näin se jatkuukin, mutta nähtäväksi jää......
Rakas Jumala anna minulle suojaus, siunaus ja varjelus tällekin päivälle ja AEK Mikaelin sininen tähtiviitta harteille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti