torstai 26. syyskuuta 2024

Suunniteltu elämä

Elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin , kun me teemme muita suunnitelmia!! Sen olen joutunut huomaamaan taas viimeaikoina, 
Nimittäin ennen kun alkoi loma aattelin piruuttaan kokeilla saisinko lääkelaskuosion tentittyä 4 muun osan jäädessä loman jälkeen, koska niitä en ollut edes vilkaissut. 
Lopputulos oli se, että mahtava tentin tekijä laittoi mut kokeileen kylmiltään niitä lukematta ja vedin kaikki läpi!!! Eli luvat sain, siitä olikin kiva jäädä vapaille ja lomille.

Tulin kotiin ja Pökä ja Mika oli jo rakentaneet näkösuojaa tien viereen, joka oli tehty päin persettä. 
Olin ajatellut vihreää ja tämä oli valkoinen ja kaikenlisäksi kangas oli loppunut kesken ja oli monen metrin aukko keskellä. 
No pojat oli kuitenkin jo aloittaneet juhlimisen, enkä jaksanut enempää kommentoida asiaa, vaan itsekin aukaisin Astis Spumanten ja rentouduin. Saunottiin ym. 
Kun juhlista oli toivuttu, niin muutaman päivän päästä mulle iski asentohuimaus, myös jalkateriä särki sikana yötä päivää ja suolisto oli sekaisin. 

Kävin lääkärissä ja sain pari päivää saikkua ja nyt vielä 3 vp. Asentohuimaus ei ole mennyt ohi ja kuumekin yllätti mut eilen nousi klo: 11:11 38.5 astetta, joka laski vasta illalla kun otin Buranan ja Panadolin. sitä ed. päivänä ei ollut kuumetta ja taas sitä ed. oli tuo sama 38.5.

No tänä aamuna tein taas heti asentohuimaus harjoituksia. 
Kahvi on maistunut paskalta joka aamu, ei pysty juomaan. 
Silmiä kirvelee, jalat on omituiset, pakottaa ja jäätyy. 
Yks aamu niitä heitin vatiin tulikuumaan veteen, joka oli ainoa keino saada ne lämpiään.        
Oon nyt joka aamu ollut lähdössä kauppaan ja apteekkiin siihen kykenemättä, mutta tänään on pakko. 
Nimittäin ihana lääkäri kirjoitti mun vaihdevuosiin toista lääkettä, kun se mitä oon käyttänyt 11v loppu apteekeista jo 2kk sitten, eikä sitä saa kun ehkä ensi vuonna, perseestä, mutta minkäs teet.

Tänään vielä seuraan oloja ja nouseeko kuume ja jos sama paska jatkuu, niin sit taas huomenna lääkäriin ja lisää saikkua, ei auta. Viikonloppu olis töitä ja se on sen verta raskas työmaa, ettei siellä puolikuntosena pysty olemaan, kuin muille vaivaks, joten katsotaan.

Kaikki suunniteltu siirtyi ja oon kasvojen lymfan jo joutunut peruun 2 kertaa, joten harmittaa. 
Sitten toinen asia. Mikalla meni niskat jumiin samoihin aikoihin ja tietysti vie mun sairaspedistäni puolet, kun haluaisin siinä yksin olla, niin eikähän toinen vieressä valita vieläkin kovempaa. 
Kipeenä sen niskojakin hieroin ja eilen ruoat väänsin vaikka tuskin pystyssä pysyin. ELi hermoja vaatii kestää vielä hänenkin miesvauva kiukuttelujaan vieressä.
 
Hänen nyt pitäs purkaa se paska aita minkä laittoivat pois ja Pökä tulee maanantaina laittaan uuden vihreän. Sain nimittäin tekstattua, etten ole ollenkaan tyytyväinen työhön, josta sentään maksoin.

Tottakai samana ma aamuna tulee myös sutari, joka jo viikko sitten ilmoitti tulostaan, ja itse olen töissä. jos siis olen kunnossa.
No katsotaan mitä tää päivä tuo tullessaan, mutta apteekkiin ja kauppaan on päästävä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti