Unia ja unelmia

Ihana lomaviikko lopuillaan. Olen hemmotellut itseäni ja kuntoillut.
Ensin viikonloppuna hain lapset (Lassi 20v ja Jonna 22v) Tampereelta luokseni ja pelattiin monta RISk lauta peliä , enkä voittanut yhtäkään. Ollaan pelattu tätä peliä noin 15v yhdessä. Kaukana on ne ajat, kun kummi dominoi peliä. Hyvin ovat oppineet.
Lapsille kuului hyvää elämässä ja siitä tuli hyvä mieli. Opeteltiin syömään kasvisruokaa, koska Jonna oli muuttanut ruokavaliotaan siihen suuntaan.

Olin muuten Papa kokeessa viime viikolla, josta selviää jos on kohdunkaulan syöpää. Kuinka sekin kutsunta sattui tulemaan juuri nyt. Olisipa kornia, kun omat PT- TT kuvat oli puhtaan, niin sit tuliskin Papa kokeesta jotain löydöksiä, mut uskotaan niin, että puhdas olen sieltäkin. Näissä mun kuvissahan ei siis kohtua näkynyt.

Ma kävin ripsissä ja hammaslääkärissä.
Ti Suomi hävis Ruotsille jääkiekossa ja tiputtiin jo alkusarjoissa kisoista. Kisoista, joiden takia lomani otin. Mutta ei mahda mitään, se on kuitenkin vaan jääkiekkoa.
Ke kävin Mansessa silmälääkärillä, joka ei suositellut mulle silmien Laserleikkausta, josta en kuulemma hyötyisi. Vaan silmien linssileikkausta, joka tietty maksaisi 4000e enempi,mihin olin varautunut. Niinpä tietysti, jään haaveilemaan asiasta toistaiseksi. Sitten ajelin vielä takas Hauholle jalkahoitoon sen jälkeen.
To kävin kampaajalla, joten itseen on hassailtu. Eilen nautiskelin saunasta.
Viikonloppu kuluu rauhallisesti kotona kuntoillen ja koiran kaa lenkkeillen. Kodin rästitöitä tehty pikkuhiljaa joka päivä. Loma on tuntunut pitkältä ja voimaannuttavalta.
Jaksaa taas alkaa aherruksen Maanantaina.

Merjan kaa suunnitellaan ens talveks viikon matkaa Puerto Ricoon maaliskuun lopulle. Ennen sitä on varmaan PT-TT, mutta ajattelen niin, et sekin kuva on sit puhdas.

Näin unta täs hiljan, että olin äitini, (joka siis on kuollut v.-95) kanssa menossa bussipysäkille, mut menimme väärälle pysäkille. Mä huomasin et bussi ajo pysäkin ohi, noin 20metriä eteenpäin seuraavalle pysäkille ja lähdin juoksemaan sinne. Kuski odotti mua ja pääsin bussiin ja suutelin kuljettajaa kummallekkin poskelle ja kaikki matkustajat taputtivat. Äitiä jäi sinne toiselle pysäkille.
Mä tulkitsin unen niin, että vielä ei ole minun aikani kuolla ja, että olen selvinnyt syövästä.
Yleensä en muista uniani, mutta tämän muistan, koska heräsinkin siihen.

Viime yönä näin unta veljestäni, mutta ikävä kyllä en muista sitä tarkemmin.

Kohta synttärit täytän 55v. Tuntuu hurjalta miten aika kuluu niin nopeaan.
Joka hetki pitää elää täysillä ja arvostaen mitä on.
Kiitollinen sydän kerää kiitollisuuden aiheita lisää elämään.

Mä oksalla ylimmällä....

9.9.2016   2+0+1+6=9  Eli vuosiluvustakin tuli 9 yhteenlaskettuna
Ja taas sitten 9+9+9=27 ja 2+7=9 eli päivän teema Torstaina oli vahvasti numerologiaan uskovalle 9
Numero 9Numero 9 on regeneraation, uudelleen syntymisen ja kasvamisen luku.
Uusi syntymä. Henkisyys,  itsensä laajentaminen, ounastelu, eteenpäin meneminen, matkustaminen. Unelmointi, selvänäköisyys, selväkuuloisuus.
Juu koen tämän jotenkin syövän loppumarssilta ja uuden elämän aloitukselta. (aika tosin näyttää)


Aamulla  ajelin Tampereelle kuulemaan tuomiotani syövän suhteen. Hiukan ennen perille pääsyä kävi mielessä, että entäs jos saankin huonoja uutisia?
Miten ihmeessä reagoin siihen jos sanotaan, että syöpä on levinnyt sinne ja tänne.
Yritin työntää ajatuksen sivuun. Perille päästyä sokkeloin sairaalan toiseen päähän pitkiä käytäviä miettien mikähän kohtaloni on. En kauaa ehtinyt odottaa kun numeroni vilkkui ruudulla ja pääsin huoneeseen, jossa oli minulle outo lääkäri, eikä Namu niin kuin piti. Hänellä oli joku kokous tms.


No mukava oli tämäkin mies lääkäri ja huoneessa oli 4 naispuolista harjoittelijaa seuraamassa.
Minulta kysyttiin lupaa harjoittelijoiden läsnäoloon, sanoin, että tottakai, mutta mieli teki sanoa, että riippuu uutisista jos ne on huonoja niin voin romahtaa, enkä silloin haluaisi, että huone on täynnä harjoittelijoita, mutta reippaasti vastasin, että antaa palaa.


Jo pian lääkäri sanoikin, että ei näytä olevan mitään huolestuttavaa ainakaan kuvien perusteella. Olin siitä onnesta soikeena, mutta en uskaltanut vielä pomppia riemusta.
Sitten koeteltiin kaulaa, katsottiin nenä, kurkku ja korvat, sekä sormeiltiin inhottavasti nielun kummaltakin puolelta niin, että meinas yrjö tulla.
Kaikki näytti buenolta, paitsi vas. puoli hieman vaalea. Siihen tuli toinenkin lääkäri katsomaan ja sanoi, että hyvältä näyttää, kuuluu ihan hoitojen jälkitilaan.
Siinä jo sitten uskalsi hymyillä onnen kyyneleet silmissä.
Kuulemma joka toinen kerta kuvataan joten pelkkä lääkärin tarkastus on taas 3kk päästä ja 6kk päästä on kuvaus.


Lähdin tanssien parkkikselle ja siitä Merjalle kyläileen pariks tunniks ja sitten töihin iltavuoroon.
Mikalle soitin tietty melkein heti ja kuulemma putosi kivi päästä :-)
Voi miten olen ollut hyväntuulinen ja tasapainoinen tuon uutisen jälkeen.
Nyt tahtoo vaan tulla paremmaksi Päkäksi päivä päivältä niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Asetan itselleni tavoitteita, mitä haluan saavuttaa ja toteutan niitä pikkuhiljaa, nautin syksystä ja pimeydestä kynttilöiden kera.
Elämä vaan on niin ihanaa. ja lopuks hieno lause, jonka löysin kätköistäni.


Elämän huvipuistossa pitää kokea kaikki laitteet jotta kehittyisi.

Murehtiminen on vaan hukattua aikaa!

Heips ihana aamu tänään ja tottakai on 7 päivä, se vaan on niin mun luku.
Oli mahtavaa herätä rauhassa aamuun ja juoda kahvit sängyssä. Sitten hieman treeniä lattiatasossa painoilla ja ilmapyöräilyllä lantio liikkeelle.
Siitä sitten Robin kanssa lenkille, ensin tietysti ruokittiin linnut.
Robi juoksenteli iloisena ja vapaana pitkin mettää ja minä perässä sauvojen kanssa mantrojani hokien.
Hetki hiljentymistä metsän keskellä pyhällä paikallani, jota kirkokseni kutsun.
Matka jatkui takasin pihaan. matkalta nappasin omenan puusta ja sitä järsimään omin käsin tänä kesänä öljyttyyn keinuun. Robi säntäsi syömään karviaisia.
Siinä sitä istuin ja ihmettelin kuinka onnellinen sitä voikaan olla ihminen ihan pienistä asioista.

No mutta asiaan. Eilinen taas todisti, että ihan turhaan olin miettinyt etukäteen miten jaksan olla putkessa liikkumatta  ehkä jopa tunnin ja miten saan kulmakorun pois ja takaisin.
Ja miten käteeni saadaan se laskimokateri mitä pitkin varjoaineet laitetaan.

Eilen aamulla heräsin 7 oli kurjaa kun ei saanut juoda edes kahvikuppia. Joten keitin pelkkää vettä, että saisin kurkun aukeamaan. Koiralenkki ja matkaan.
Olin hyvissä ajoin paikalla ja pääsinkin etuajassa sisään. Heti piti sitten vaihtaa sairaalapaita päälle, jätin rintsikat alle, kun kukaan ei sanonut niistä mitään. Sitten piti heittäytyä selälleen sängylle ja jo varasin viereeni lehden ja kännyn taskuun, että saisin ajan kulumaan, kun joku 1.5 h piti siinä makoilla ennen kuvauksiin menoa.
No mut palautettiin taas maan pinnalle, eihän siinä saanut mitään touhuta, kun piti levätä, että lihakset rentoutuu, joten silmälasit sitten suosilla penkille.
Sitten laittoivat laskimoon katetrin, pitkään sitä miettivät ja pumppasin kättä auki ja kiinni, että löytäisivät suonet ja pelkäsin, että se sattuu ja joutuvat moneen kertaan pistään, mutta ei se meni kerralla täydellisesti, eikä edes sattunut, kun inasen.
Taas mulle osui ihana nuori ja komea lääkäri, jolla olis sympaattinen lähestymistapa ja myötätuntoiset silmät. Hoitaja oli myös sydämellinen. Tykkäsin.
Sitten laitettiin keittosuola valumaan ja levättiin noin puoli tuntia, kunnes tuli mies laittamaan varjoaineen valumaan. Ei kirvellyt yhtään, joten homma meni täysin oikein.
Naapurin rouvalla ei sitten mennytkään putkeen ja myötätunto valtasi mieleni, kun jouduin kuulemaan, kuinka hänellä ei mennyt homma putkeen heikoista suonista johtuen.

Aika kului hitaasti, mutta kuitenkin eteenpäin kokoajan. Paleli kovasti, kun ei ollut mitään syönyt.
Vihdoin mut haettiin kuvaushuoneen pukuhuoneeseen tippateline mukana. Ja sitten päästiin taiteilemaan rintaliivejä pois puseron alta ja letkut hihasta läpi, no onnistuihan se, mut ens kerralla tiedän ottaa ne pois heti. Vihdoin pääsin vessaan olikin kova pissahätä jo.

Enpä siinä ehtinyt ihmetteleen enempää, kun jo pääsin kuvattavaksi.
Piti olla koko kehon PT-TT kuvaus, mutta ottivatkin vain maksan alapuolelle asti. Kyselin, että näkyykö kohdun tilanne kuvissa, eivät olleet varmoja. Riippuu kuulemma kohdun asennosta ja maksan suuruudesta.
No sitä pitää kysyä lääkäriltä perjantaina ja pyytää, että ensi kerralla sitten ottaisivat niin, että näkyisi kohtu. Tässähän taas huolehdin ja siis murehdin :-)  että äidillä oli kohtusyöpä ja mulla jo noin 4v sitten löydettiin kohdusta 5cm myooma siis vaaraton, mutta mistä näistä tietää.
Viimeksi kun kävin ultrassa, niin se oli hieman pienentynyt, mutta olis kiva tietää, tai sit pitää mennä taas yksityisesti käymään gynellä.

Laitteeseen makaamaan  housut sai pitää jalassa, alaspäin vedettynä ja sairaalapaita sai olla päällä. Kädet nostettiin pään sivuille ylös ja sitten putkeen. Hoitaja sanoi, että menee joku 20minuttia ja pitää olla ihan liikkumatta. Vaan 20min. jeeeeeeeeeeeeees ja mä kun luulin et voi mennä jopa yli tunti. Helppoo kun heinäteko.
Keksin koneessa ollessani muuttaa 20 minuttia niin, että jos 5 minuttia on 300 sekuntia, niin 20 min. on 1200 sek. joten laskin taaksepäin siitä. Ja aika kuluikin sen ansioista hienosti.
Ei kutittanut nenää, mitä pelkäsin. Suu kuivui hieman, mutta sen kesti ja pissahätä ei vaivannut. Kädet hieman puutui, mutta kunnialla selvittiin. Sitten se loppuikin ja pääsin pukuhuoneeseen. Sairaalapaita oli ihanan lämpöinen, sininen ja sopi mulle hyvin, joten teki mieli viedä se himaan yöpaidaksi, mutta omatunto ei sitä sallinut, joten se jäi kiltisti naulakkoon.
Meikä siitä heti kahville ja Mozzarella paniinille, jotka todellakin maistuivat.

Ähkyssä kaahasin Jonnalle, joka sai kulmakorun paikoilleen, sisältä tuli jotain mönjää.
Niin kun jo aikasemmin epäilin, niin kulmakorun laittaja oli ottanut harvinaisen paljon ihoa mukaan, ei ole ihme että sattui silloin keväällä niin paljon.
Vietettiin hetki laatuaikaa ja Jonna esitteli taitelujaan.
Ensi viikollahan jo nähdään meillä RISK peli viikonlopun merkeissä, kun Jonna tulee veljensä Lassin  kanssa meille, tai itseasiassa mä haen ja vien takas.

Ennen lähtöä kotiinpäin laitoin Mikalle viestin, et sauna päälle kiitos.
Kotona saunaan ja sitten syömään ja katsomaan Nordixia. Mukava lepo ilta.
Perjantai tuloksia odotellessa, yritän olla murehtimatta.

Nyt pitää vielä lisätä tähän, että juuri äsken soi puhelin ja soittivat sieltä isottoopikuvauksista ja meinas sydän pysähtyä, että mitä nyt??? löytykö jotain kiireellistä.
Mutta kysyivätkin, että heiltä unohtui kysyä, ettenhän ole raskaana?
Huvittuneena vastasin, ett juu en ole :-) Huh huh