Heips ihana aamu tänään ja tottakai on 7 päivä, se vaan on niin mun luku.
Oli mahtavaa herätä rauhassa aamuun ja juoda kahvit sängyssä. Sitten hieman treeniä lattiatasossa painoilla ja ilmapyöräilyllä lantio liikkeelle.
Siitä sitten Robin kanssa lenkille, ensin tietysti ruokittiin linnut.
Robi juoksenteli iloisena ja vapaana pitkin mettää ja minä perässä sauvojen kanssa mantrojani hokien.
Hetki hiljentymistä metsän keskellä pyhällä paikallani, jota kirkokseni kutsun.
Matka jatkui takasin pihaan. matkalta nappasin omenan puusta ja sitä järsimään omin käsin tänä kesänä öljyttyyn keinuun. Robi säntäsi syömään karviaisia.
Siinä sitä istuin ja ihmettelin kuinka onnellinen sitä voikaan olla ihminen ihan pienistä asioista.
No mutta asiaan. Eilinen taas todisti, että ihan turhaan olin miettinyt etukäteen miten jaksan olla putkessa liikkumatta ehkä jopa tunnin ja miten saan kulmakorun pois ja takaisin.
Ja miten käteeni saadaan se laskimokateri mitä pitkin varjoaineet laitetaan.
Eilen aamulla heräsin 7 oli kurjaa kun ei saanut juoda edes kahvikuppia. Joten keitin pelkkää vettä, että saisin kurkun aukeamaan. Koiralenkki ja matkaan.
Olin hyvissä ajoin paikalla ja pääsinkin etuajassa sisään. Heti piti sitten vaihtaa sairaalapaita päälle, jätin rintsikat alle, kun kukaan ei sanonut niistä mitään. Sitten piti heittäytyä selälleen sängylle ja jo varasin viereeni lehden ja kännyn taskuun, että saisin ajan kulumaan, kun joku 1.5 h piti siinä makoilla ennen kuvauksiin menoa.
No mut palautettiin taas maan pinnalle, eihän siinä saanut mitään touhuta, kun piti levätä, että lihakset rentoutuu, joten silmälasit sitten suosilla penkille.
Sitten laittoivat laskimoon katetrin, pitkään sitä miettivät ja pumppasin kättä auki ja kiinni, että löytäisivät suonet ja pelkäsin, että se sattuu ja joutuvat moneen kertaan pistään, mutta ei se meni kerralla täydellisesti, eikä edes sattunut, kun inasen.
Taas mulle osui ihana nuori ja komea lääkäri, jolla olis sympaattinen lähestymistapa ja myötätuntoiset silmät. Hoitaja oli myös sydämellinen. Tykkäsin.
Sitten laitettiin keittosuola valumaan ja levättiin noin puoli tuntia, kunnes tuli mies laittamaan varjoaineen valumaan. Ei kirvellyt yhtään, joten homma meni täysin oikein.
Naapurin rouvalla ei sitten mennytkään putkeen ja myötätunto valtasi mieleni, kun jouduin kuulemaan, kuinka hänellä ei mennyt homma putkeen heikoista suonista johtuen.
Aika kului hitaasti, mutta kuitenkin eteenpäin kokoajan. Paleli kovasti, kun ei ollut mitään syönyt.
Vihdoin mut haettiin kuvaushuoneen pukuhuoneeseen tippateline mukana. Ja sitten päästiin taiteilemaan rintaliivejä pois puseron alta ja letkut hihasta läpi, no onnistuihan se, mut ens kerralla tiedän ottaa ne pois heti. Vihdoin pääsin vessaan olikin kova pissahätä jo.
Enpä siinä ehtinyt ihmetteleen enempää, kun jo pääsin kuvattavaksi.
Piti olla koko kehon PT-TT kuvaus, mutta ottivatkin vain maksan alapuolelle asti. Kyselin, että näkyykö kohdun tilanne kuvissa, eivät olleet varmoja. Riippuu kuulemma kohdun asennosta ja maksan suuruudesta.
No sitä pitää kysyä lääkäriltä perjantaina ja pyytää, että ensi kerralla sitten ottaisivat niin, että näkyisi kohtu. Tässähän taas huolehdin ja siis murehdin :-) että äidillä oli kohtusyöpä ja mulla jo noin 4v sitten löydettiin kohdusta 5cm myooma siis vaaraton, mutta mistä näistä tietää.
Viimeksi kun kävin ultrassa, niin se oli hieman pienentynyt, mutta olis kiva tietää, tai sit pitää mennä taas yksityisesti käymään gynellä.
Laitteeseen makaamaan housut sai pitää jalassa, alaspäin vedettynä ja sairaalapaita sai olla päällä. Kädet nostettiin pään sivuille ylös ja sitten putkeen. Hoitaja sanoi, että menee joku 20minuttia ja pitää olla ihan liikkumatta. Vaan 20min. jeeeeeeeeeeeeees ja mä kun luulin et voi mennä jopa yli tunti. Helppoo kun heinäteko.
Keksin koneessa ollessani muuttaa 20 minuttia niin, että jos 5 minuttia on 300 sekuntia, niin 20 min. on 1200 sek. joten laskin taaksepäin siitä. Ja aika kuluikin sen ansioista hienosti.
Ei kutittanut nenää, mitä pelkäsin. Suu kuivui hieman, mutta sen kesti ja pissahätä ei vaivannut. Kädet hieman puutui, mutta kunnialla selvittiin. Sitten se loppuikin ja pääsin pukuhuoneeseen. Sairaalapaita oli ihanan lämpöinen, sininen ja sopi mulle hyvin, joten teki mieli viedä se himaan yöpaidaksi, mutta omatunto ei sitä sallinut, joten se jäi kiltisti naulakkoon.
Meikä siitä heti kahville ja Mozzarella paniinille, jotka todellakin maistuivat.
Ähkyssä kaahasin Jonnalle, joka sai kulmakorun paikoilleen, sisältä tuli jotain mönjää.
Niin kun jo aikasemmin epäilin, niin kulmakorun laittaja oli ottanut harvinaisen paljon ihoa mukaan, ei ole ihme että sattui silloin keväällä niin paljon.
Vietettiin hetki laatuaikaa ja Jonna esitteli taitelujaan.
Ensi viikollahan jo nähdään meillä RISK peli viikonlopun merkeissä, kun Jonna tulee veljensä Lassin kanssa meille, tai itseasiassa mä haen ja vien takas.
Ennen lähtöä kotiinpäin laitoin Mikalle viestin, et sauna päälle kiitos.
Kotona saunaan ja sitten syömään ja katsomaan Nordixia. Mukava lepo ilta.
Perjantai tuloksia odotellessa, yritän olla murehtimatta.
Nyt pitää vielä lisätä tähän, että juuri äsken soi puhelin ja soittivat sieltä isottoopikuvauksista ja meinas sydän pysähtyä, että mitä nyt??? löytykö jotain kiireellistä.
Mutta kysyivätkin, että heiltä unohtui kysyä, ettenhän ole raskaana?
Huvittuneena vastasin, ett juu en ole :-) Huh huh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti