sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Mä oksalla ylimmällä....

9.9.2016   2+0+1+6=9  Eli vuosiluvustakin tuli 9 yhteenlaskettuna
Ja taas sitten 9+9+9=27 ja 2+7=9 eli päivän teema Torstaina oli vahvasti numerologiaan uskovalle 9
Numero 9Numero 9 on regeneraation, uudelleen syntymisen ja kasvamisen luku.
Uusi syntymä. Henkisyys,  itsensä laajentaminen, ounastelu, eteenpäin meneminen, matkustaminen. Unelmointi, selvänäköisyys, selväkuuloisuus.
Juu koen tämän jotenkin syövän loppumarssilta ja uuden elämän aloitukselta. (aika tosin näyttää)


Aamulla  ajelin Tampereelle kuulemaan tuomiotani syövän suhteen. Hiukan ennen perille pääsyä kävi mielessä, että entäs jos saankin huonoja uutisia?
Miten ihmeessä reagoin siihen jos sanotaan, että syöpä on levinnyt sinne ja tänne.
Yritin työntää ajatuksen sivuun. Perille päästyä sokkeloin sairaalan toiseen päähän pitkiä käytäviä miettien mikähän kohtaloni on. En kauaa ehtinyt odottaa kun numeroni vilkkui ruudulla ja pääsin huoneeseen, jossa oli minulle outo lääkäri, eikä Namu niin kuin piti. Hänellä oli joku kokous tms.


No mukava oli tämäkin mies lääkäri ja huoneessa oli 4 naispuolista harjoittelijaa seuraamassa.
Minulta kysyttiin lupaa harjoittelijoiden läsnäoloon, sanoin, että tottakai, mutta mieli teki sanoa, että riippuu uutisista jos ne on huonoja niin voin romahtaa, enkä silloin haluaisi, että huone on täynnä harjoittelijoita, mutta reippaasti vastasin, että antaa palaa.


Jo pian lääkäri sanoikin, että ei näytä olevan mitään huolestuttavaa ainakaan kuvien perusteella. Olin siitä onnesta soikeena, mutta en uskaltanut vielä pomppia riemusta.
Sitten koeteltiin kaulaa, katsottiin nenä, kurkku ja korvat, sekä sormeiltiin inhottavasti nielun kummaltakin puolelta niin, että meinas yrjö tulla.
Kaikki näytti buenolta, paitsi vas. puoli hieman vaalea. Siihen tuli toinenkin lääkäri katsomaan ja sanoi, että hyvältä näyttää, kuuluu ihan hoitojen jälkitilaan.
Siinä jo sitten uskalsi hymyillä onnen kyyneleet silmissä.
Kuulemma joka toinen kerta kuvataan joten pelkkä lääkärin tarkastus on taas 3kk päästä ja 6kk päästä on kuvaus.


Lähdin tanssien parkkikselle ja siitä Merjalle kyläileen pariks tunniks ja sitten töihin iltavuoroon.
Mikalle soitin tietty melkein heti ja kuulemma putosi kivi päästä :-)
Voi miten olen ollut hyväntuulinen ja tasapainoinen tuon uutisen jälkeen.
Nyt tahtoo vaan tulla paremmaksi Päkäksi päivä päivältä niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Asetan itselleni tavoitteita, mitä haluan saavuttaa ja toteutan niitä pikkuhiljaa, nautin syksystä ja pimeydestä kynttilöiden kera.
Elämä vaan on niin ihanaa. ja lopuks hieno lause, jonka löysin kätköistäni.


Elämän huvipuistossa pitää kokea kaikki laitteet jotta kehittyisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti