Nyt se mun romu teki viimesen liikkeensä. Torstaina kun lähdin aamuun töihin, niin auto huusi kimeetä ääntä jo ennen kun sen käynnistin, huuto jatkui työmaan parkkipaikalla 3 h, kunnes sain taas apuvoimia katsoon sitä. Irrotti jonkun summerin, joka huusi. Se oli kai joku pitkien valojen merkkiääni, silloin kun jää valot päälle ja nyt siis huusi ihan muuten vaan kokoajan.
Mä ressasin sen vempeleen kanssa taas koko aamupäivän töissä ja päätin, että nyt riitti.
Työkaveri näytteli mulle netistä autoja. Tuumasin, et voi kun olis sellanen korkea ja pieni, niin kuin kotihoidossa, sellasen haluaisin ja kun olis vielä sininen. Ja kun sain sen sanottua, niin sain juuri sellaisen auton kuvan ruudulleni työkamun laittamana, sanoin, että se on siinä!!!
Varasin ajan Pe aamuksi autoliikkeestä klo:9 ja tarjosin autonromuani vaihdossa.
Kun on minusta kyse, niin eihän tämäkään reissu mennyt ongelmitta :-)
Perille oli vaikea löytää, eikä siellä ollut mitään viitteitä, että olisi autoja myynnissä.
Pelkkiä maalaistaloja ja mettää. Onneksi näin tulevan autoni siellä pihassa, muutoin olisin varmaan kääntynyt takaisin kotiin, kun ei puhelin numeroakaan tullut mukaan.
Siellä oli mukava miesmyyjä, joka oli vasta hiljan sinne muuttanut ja kaikki kyltit oli vielä laittamatta.
Ajoin koeajon, ja vain vaivoin saatoin peittää iloani, että tää se on mä haluun tään.
Kylmän rauhallisesti, sanoin, että juu tän voisin ottaa, mutta hinnassa pitäisi päästä alaspäin.
Sain lopulta 700e hintaa alas.
Totesin, että tankkasin vanhan autoni juuri täyteen, jolloin myyjä totesi, että no sittenhän sen hinta nousi puolella. Totta!! Sitä siinä sitten naurettiin.
Alettiin sitten hakeen luottopäätöstä 3 eri pankista, kaikki jumitti kukaan ei vastannut, siinä meni ainakin tunti, sitten tuli myönteisiä päätöksiä.
Myyjän tietokoneen eri selaimet eivät meinanneet toimia, tulostimesta meni sähköt ja siinäkin meni aikaa ainakin tunti, et sai sen toimiin.
Sitten vihdoin kun saatiin kaikki tehtyä ja lähdin onnellisena ajamaan kotiin, niin kas kummaa ehdin ajaan noin 10km, kun akku, ym valot alkoi palaan ja kone hyytyi ja siinä sitä oltiin bussipysäkillä Lahti-Tampere tien varressa jälleen.
Ei hyvää päivää, ihan oikeesti, ei voi olla totta manasin moneen kertaan.
Onneksi otin myyjän käyntikortin mukaan, että oli numero mihin soittaa ja tottakai akku puhelimesta melkein loppu.
Myyjä sai samalla lailla melkein paskahalvauksen ja päiviteltiin vuorotellen puhelimessa, että tää ei voi olla totta. No totta se oli kuitenkin.
Aikamme päiviteltyämme myyjä lähti bensakanisterin kanssa mun ex autolla katsoon tilannetta ja epäili, että voisko bensa olla loppu.
Sillä välin minä tietenkin hirveessä pissahädässä jalat ristissä päätin, että en ainakaan kuset housussa tässä odottele, ja niin aukaisin repsikan ja takaoven ja pissaisin niiden suojassa asfaltille ja sitten peruutin autoa vapaalla sen verta, ettei lätäkössä tarvitse ihmetellä :-)
Myyjä tuli kaatoi bensat ja niinpä auto lähti liikkeelle. Sit kun itse yritin käynnistää, niin ei inahtanutkaan. Mutta opin, että jos ei kytkin ole täysin pohjassa, niin auto ei inahdakaan.
Ok matka jatkui ja helpottuneena toivotimme toisillemme hyvät joulut <3
Siitä sitten tankille, jossa vielä ihmettelin, että mitä bensaa tankkaan, mutta sekin selvisi sitten.
Autokaupoilla meni 3.5h ja mun kun piti viettää rauhallista joulua. No ehtihän sitä vielä.
Siitä parin tunnin päästä, kun pääsin saunaan ja saunan ikkunasta näkyi uusi sähkönsininen autoni, niin riemu oli rajaton. Kävin vielä ulkona jäähyllä ja 2 punatulkkua tuli tervehtiin.
Viime talvena näin yhden, on ne niin harvinaisia nykyään.
Pidin sitä merkkinä, että vaikeudet on takana päivän ja nyt alkaa päivä paistaan mun risukasaan.
kattellaan moi <3
lauantai 23. joulukuuta 2017
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Joulu
En ole ikinä jättänyt joulukoristeiden laittoa näin myöhään.
Yleensä laitan jo loka-marraskuun vaihteessa kaikkee kimaltavaa joulukrääsää ympäri taloa ja fiilistelen sitten pari kk niiden avulla pimeimmän marras-joulukuun läpi.
Ilmankos tää syys-talvi on tuntunut pimeimmältä ja henkisesti vaikeimmalta ikinä!
Tänä vuonna on vaan ollut niin raskas syystalvi, ettei ole ollut aikaa, eikä voimia laittaa yhtään mitään. Joten jätän varmaan pusseihin ne tänä vuonna.
Mä yleensä nautin aina syksyllä kesän jälkeen,kun pimeys hiipii, eikä yöt ole valoisia.
Olen aina osannut suhtautua pimeyteenkin niin, ettei se mua masenna, mutta miehen masennus kun on ollut syksyn ja joulun ajan pahin 10v niin en ole voinut välttyä siltä, että lähimpänä purkupaikkana olen saanut siitä itsekin osani.
Kummasti masentaa, kun itse herää iloisena ja virkeänä ja toinen tyrmää sun päiväs yhdellä murahduksella.
Masentunut ei pysty ajattelemaan sitä , että pahoittaa toisenkin mielen käytöksellään, kun masentuneella on itsellä niin paha olo.
Monen vuoden lääkkettömyyden jälkeen päädyttiin ottaan Mikalle mielialalääke kokeiluun, vaikka ollaan kumpikin niitä vastaan periaatteessa ( vuosien kokemuksen myötä) , mutta tilanne on nyt niin paha, että pakko kokeilla.
Toivottavasti uusi lääke auttaa, vaikka eka viikko tuntuu kyllä tosi vaikeelta miehellä, kun sitä oksettaa ja paleltaa kuin horkassa ja vatsa on sekaisin, mutta sovittiin, että katsoo nyt sen 2 viikkoa, jos noi sivarit väistyis, että jatkaako vaiko eikö.
Tuntuu, että tää on loputon suo masentuneen kanssa. Oon miettinyt jo itsekkin, että pitäs päästä puhuun jollekin tästä taakasta mikä on harteilla.
Joulua me vietetään to-pe. Meillä on jo perinteisesti syöty Mikan kaa jouluruoat silloin, kun mulla on vapaata ennen joulua, ei meillä väliä. 2 aikuista ihmistä ja eläinlapset.
Oon sit joulunajan pitkässä päivässä töissä tienaamassa ja vedän täällä vanhuksille joulukaraokea.
Ja yritän muutoinkin luoda joulutunnelmaa. Kuusikin on jo täällä koristeltu.
Eilen olin Tays:sissa kontrollissa ja kaikki näytti kuulemma hyvin kurkussa ym.
Seuraavaksi 3kk päästä kaulan ultra. Ja sen jälkeen siirrytään kuulemma kontrolleihin puolen vuoden välein, kun 2 kriittisintä vuotta on mennyt. Yleensä siis kuulemma uusii 2 ensimmäisen vuoden aikana. Hienoa, että olen päässyt näin pitkälle, vaikka eihän tämä mitään takaa, mutta kiitollinen olen jokaisesta päivästä ilman syöpää. Niistä vaikeimmistakin.
Ihanaa joulun aikaa kaikille <3
Yleensä laitan jo loka-marraskuun vaihteessa kaikkee kimaltavaa joulukrääsää ympäri taloa ja fiilistelen sitten pari kk niiden avulla pimeimmän marras-joulukuun läpi.
Ilmankos tää syys-talvi on tuntunut pimeimmältä ja henkisesti vaikeimmalta ikinä!
Tänä vuonna on vaan ollut niin raskas syystalvi, ettei ole ollut aikaa, eikä voimia laittaa yhtään mitään. Joten jätän varmaan pusseihin ne tänä vuonna.
Mä yleensä nautin aina syksyllä kesän jälkeen,kun pimeys hiipii, eikä yöt ole valoisia.
Olen aina osannut suhtautua pimeyteenkin niin, ettei se mua masenna, mutta miehen masennus kun on ollut syksyn ja joulun ajan pahin 10v niin en ole voinut välttyä siltä, että lähimpänä purkupaikkana olen saanut siitä itsekin osani.
Kummasti masentaa, kun itse herää iloisena ja virkeänä ja toinen tyrmää sun päiväs yhdellä murahduksella.
Masentunut ei pysty ajattelemaan sitä , että pahoittaa toisenkin mielen käytöksellään, kun masentuneella on itsellä niin paha olo.
Monen vuoden lääkkettömyyden jälkeen päädyttiin ottaan Mikalle mielialalääke kokeiluun, vaikka ollaan kumpikin niitä vastaan periaatteessa ( vuosien kokemuksen myötä) , mutta tilanne on nyt niin paha, että pakko kokeilla.
Toivottavasti uusi lääke auttaa, vaikka eka viikko tuntuu kyllä tosi vaikeelta miehellä, kun sitä oksettaa ja paleltaa kuin horkassa ja vatsa on sekaisin, mutta sovittiin, että katsoo nyt sen 2 viikkoa, jos noi sivarit väistyis, että jatkaako vaiko eikö.
Tuntuu, että tää on loputon suo masentuneen kanssa. Oon miettinyt jo itsekkin, että pitäs päästä puhuun jollekin tästä taakasta mikä on harteilla.
Joulua me vietetään to-pe. Meillä on jo perinteisesti syöty Mikan kaa jouluruoat silloin, kun mulla on vapaata ennen joulua, ei meillä väliä. 2 aikuista ihmistä ja eläinlapset.
Oon sit joulunajan pitkässä päivässä töissä tienaamassa ja vedän täällä vanhuksille joulukaraokea.
Ja yritän muutoinkin luoda joulutunnelmaa. Kuusikin on jo täällä koristeltu.
Eilen olin Tays:sissa kontrollissa ja kaikki näytti kuulemma hyvin kurkussa ym.
Seuraavaksi 3kk päästä kaulan ultra. Ja sen jälkeen siirrytään kuulemma kontrolleihin puolen vuoden välein, kun 2 kriittisintä vuotta on mennyt. Yleensä siis kuulemma uusii 2 ensimmäisen vuoden aikana. Hienoa, että olen päässyt näin pitkälle, vaikka eihän tämä mitään takaa, mutta kiitollinen olen jokaisesta päivästä ilman syöpää. Niistä vaikeimmistakin.
Ihanaa joulun aikaa kaikille <3
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Mollissa :-(
Reikiä nolla, ei kestänyt sitten 2 viikkoakaan.
Risteilyn jälkeen lähti edestä alhaalta paikka, joka ei tosin onneksi vaivaa, joten menen ti siitä hammaslääkäriin Lammille asti.
Hauholta näes ei saa aikaa, kun 1 hl hoitaa koko Hauhoa.
Mistä helvetistä me oikeesti enää maksetaan veroja?
Varsinkin hammashuolto on täysin hanurista nykyään. Ajan saat puolen vuoden päähän, jos ei hengenhätä. Ja nytkin saa ajaa vajat 100km, että edes pääsee yhden paikan korjauttaan ja sen takia sit myöhästyy töistä. ARGHHHHHHHH
Risteilylle lähtö meinas päättyä jo alkuunsa, kun bussin edessä oli 6 auton ketjukolari, mut päästiin kuitenkin ajoissa perille ja suku ottu meidät vastaan.
Risteily ei oo paras paikka juhlia synttäreitä, kun kaikki eksyy toisistaan ympäri laivaa, eikä kännyt toimi. Mut olihan tuossa kivatkin hetkensä.
No juu, mutta selkä on taas ottanut itseensä ja on tosi kipeä ja niskat niin jumissa, että pää ei käänny.
Rahaa paloi liikaa ja omaisuutta hukkui, niin että kannattaa juhlia juu.
Takasintulo matkakin oli yhtä painajaista, kun oli taxikuskina mamu, joka ei löytänyt edes Hauhon keskustaa ja ajelutti meitä ympyrää pitkin H- linnaa. Mut hengissä ollaan edelleen.
Tehtiin päätös, että ei minkäänlaista juhlintaa alkon kanssa määräämättömään aikaan.
Uusi vuosi otetaan selvinpäin vastaan kerrankin.
Fiilikset ei ole ollenkaan hyvät nyt, mutta ylöshän tästä noustaan taas.
Risteilyn jälkeen lähti edestä alhaalta paikka, joka ei tosin onneksi vaivaa, joten menen ti siitä hammaslääkäriin Lammille asti.
Hauholta näes ei saa aikaa, kun 1 hl hoitaa koko Hauhoa.
Mistä helvetistä me oikeesti enää maksetaan veroja?
Varsinkin hammashuolto on täysin hanurista nykyään. Ajan saat puolen vuoden päähän, jos ei hengenhätä. Ja nytkin saa ajaa vajat 100km, että edes pääsee yhden paikan korjauttaan ja sen takia sit myöhästyy töistä. ARGHHHHHHHH
Risteilylle lähtö meinas päättyä jo alkuunsa, kun bussin edessä oli 6 auton ketjukolari, mut päästiin kuitenkin ajoissa perille ja suku ottu meidät vastaan.
Risteily ei oo paras paikka juhlia synttäreitä, kun kaikki eksyy toisistaan ympäri laivaa, eikä kännyt toimi. Mut olihan tuossa kivatkin hetkensä.
No juu, mutta selkä on taas ottanut itseensä ja on tosi kipeä ja niskat niin jumissa, että pää ei käänny.
Rahaa paloi liikaa ja omaisuutta hukkui, niin että kannattaa juhlia juu.
Takasintulo matkakin oli yhtä painajaista, kun oli taxikuskina mamu, joka ei löytänyt edes Hauhon keskustaa ja ajelutti meitä ympyrää pitkin H- linnaa. Mut hengissä ollaan edelleen.
Tehtiin päätös, että ei minkäänlaista juhlintaa alkon kanssa määräämättömään aikaan.
Uusi vuosi otetaan selvinpäin vastaan kerrankin.
Fiilikset ei ole ollenkaan hyvät nyt, mutta ylöshän tästä noustaan taas.
lauantai 2. joulukuuta 2017
Elämä edessä ja tukka takana
Noh nih..kirjotettu parin punkkulasin jälkeen, joten armahtakaa :-)
Torstaina polyyppien poistossa, joita oli 2 isompaa ja 1 pieni.
Puudutuspiikit ei tuntuneet onneksi kovin paljoa.
Koko toimepide oli melko helppo vaikkakin tuntui ikävältä ajoittain.
Lääkäri ja 2 hoitajaa olivat aivan mahtavia. Olin niin lälläri, että olin ilmoittanut aikaisemmin, että tähän toimenpiteeseen, en toivoisi harjoitteilijoita paikalle.
Mulle nää alapää tutkimukset on vaikeampia, kun en ole edes synnyttänyt, eikä ole siis joutunut tällaiseen usein. Onneksi oli naislääkäri, ettei tarvinnut sitäkään panikoida.
Tiedän hoitajana, että tää on ihan normia, mut omalle kohdalle sattuessa järki ei ole aina mukana.
Ok kaikki meni hyvin ja pyydettiin toimenpiteen jälkeen oleen sairaalantiloissa puoli tuntia jos jotain... No enhän tietenkään ollut, vaan ajoin suoraan kotiin. Supistuksia oli ja vedin lisää särkylääkkeitä. Ilta meni sit ihan ok ja seuraavan aamuna töihin, pitkä päivä 7-21
Nyt sit la aamu ja menossa Mikan yllätysristeily synttäreille. Mika tietää vaan, että kaveripariskunta tulee, eikä sitä, että satamassa oottaa 20 sukulaista huh huh.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Näihin tunnelmiin moi <3
Torstaina polyyppien poistossa, joita oli 2 isompaa ja 1 pieni.
Puudutuspiikit ei tuntuneet onneksi kovin paljoa.
Koko toimepide oli melko helppo vaikkakin tuntui ikävältä ajoittain.
Lääkäri ja 2 hoitajaa olivat aivan mahtavia. Olin niin lälläri, että olin ilmoittanut aikaisemmin, että tähän toimenpiteeseen, en toivoisi harjoitteilijoita paikalle.
Mulle nää alapää tutkimukset on vaikeampia, kun en ole edes synnyttänyt, eikä ole siis joutunut tällaiseen usein. Onneksi oli naislääkäri, ettei tarvinnut sitäkään panikoida.
Tiedän hoitajana, että tää on ihan normia, mut omalle kohdalle sattuessa järki ei ole aina mukana.
Ok kaikki meni hyvin ja pyydettiin toimenpiteen jälkeen oleen sairaalantiloissa puoli tuntia jos jotain... No enhän tietenkään ollut, vaan ajoin suoraan kotiin. Supistuksia oli ja vedin lisää särkylääkkeitä. Ilta meni sit ihan ok ja seuraavan aamuna töihin, pitkä päivä 7-21
Nyt sit la aamu ja menossa Mikan yllätysristeily synttäreille. Mika tietää vaan, että kaveripariskunta tulee, eikä sitä, että satamassa oottaa 20 sukulaista huh huh.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Näihin tunnelmiin moi <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)