Tuska

Kuka kertoisi sinulle, että tuska jota kannat on merkki omasta kasvustasi, siis kiitä siitä!

Nämä lauseet tulivat mieleeni, kun tulin "koiralenkiltä" ilman koiraa :-(
Menin sen meidän oman lenkin, jota Robin kanssa aina mentiin ja itkin ja väliin huusin tuskasta metsässä tarpoessani. Päätin lenkkini Robin haudalle ja itku senkun jatkui ja jatkuu vieläkin...nyt hieman vaimeampana. Jos ei tämä itku puhdista, niin ei sitten mikään.
Ollaan niin surullisia Mikan kanssa, että ei mitään järkee.
Ennen Jussia tein niin paljon töitä, ettei paljoo ehtinyt sureen, sit Jussin juhlinta, joka  meni melko mukavasti kavereiden täällä ollessa.
Ja nyt sitten lomaa vielä ollessa on tunteet päässeet vasta oikeesti valloilleen.

Ollaan mietitty jo moneen kertaan toisen haukun ottoa, ja aina vaan päädytään siihen tulokseen, että kyllä se meidän elämään kuuluu. Ei taideta ilman osata olla. Kuinka paljon iloa se tuokaan.
Vaikka tietää, että luopuminen on näin kauheaa, niin siitä huolimattaa, tahtoo vauvan, siis koiruksen.
No kattellaan löytyykö sopiva ja koska, mutta eiköhän tänne sellainen vielä ilmesty <3

Elämässä on toki mukaviakin asioita. 13.6 tuli Mikan ja mun 18v täyteen oloa harjoituskihloissa.
Ja 25.6 mua kosittiin,ja sovittiin et mennään kihloihin aikuisten oikeasti ja suunnitellaan tulevaan elämään jotain pienimuotoista naimisiinmenoa <3

Perjantaina tuli postissa kutsu vas. käden Rannekanavan toimenpiteeseen 4.9.2018 joten sillon taas sit saikkua. Ahdistaa sen verta rahallisesti, että jouduin peruun samantien parit grillailunäkemiset.
Täytyy tehdä töitä lomallakin sitten, et sais jotain jemmaan ja jos se koiruskin saatas, niin rahaa ja huolenpitoahan se rakas vaatii. Mut Mikahan on täällä aina, joten hän ei ole koskaan yksin tämä tuleva haukku.  Jospa tämä tästä taas. tällasia tällä kertaaaaaaa…...