Toiveikas

Jospa tää tästä taas.
Ke Tays reissu meni hyvin. Olin melkein tunnin etuajassa, mutta pääsin melko heti sisään.
Kurkku kaikkineen näytti kuulemma hyvältä. Sovittiin kontrollien siirtämisestä Kantahämeeseen.
Onhan sinne meiltä kuitenkin 25km lyhempi matka, eikä ole peltipoliiiseja koko matkan, niin kuin Lahti- Tampere tiellä.
Oli muuten tehoratsiat juuri sinä päivänä kun siellä kävin ja ajoin kieli keskellä suuta.
Kun ajoin takas päin, niin ihan ajatuksissani en muistanut hiljentää 80-60, onneks sit kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, sillä seuraavan mutkan takana oli ratsia ja siellä jo joku uhrikin näytti olevan. Joten nyt sentäs säästyin, Huh huh.
Tays:issa otin puheeksi, että mites kun yli vuosi sitten sanottiin, että keuhkot kuvataan vuoden päästä, kun siellä näky joku arpi. No katsoivat koneelta ja näinhän se oli, jonnekin oli unohtunut.
Kuulemma hyvä, että otin puheeksi.
Saan nyt sitten vielä ajan keuhkokuviin ja katsovat samalla kaulan alueen.


To menin töistä suoraan Khks polyypin poistoon. Siellä selvisi, ettei ollutkaan mitään polyyppia?
Kuulemma kohtuni on  sydämen muotoinen.
Vuoto johtuu ilmeisesti hormonilääkityksen vaihtumisesta. Vuodot alkoi, kun jouduin vaihtamaan Indivinan ( jota ei ole saanut apteekista puoleen vuoteen) Femoston Contiin, joka ei kait sovi kaikille.
On se PRKLE, että yht`äkkiä ei saa tukustakaan sitä lääkettä mitä käyttää, eikä apteekit osaa sanoa, että koska. No nyt vihdoin epäilevät, että parin viikon päästä saisi, saas nähdä???


Töitä väännetään urakalla vielä tää ja ens viikko ja sitten on se hermoratahomma, vasen käsi.
Toivotaan, että kaikki menee siinä hyvin ja muutoinkin taas näkyisi valoa tunnelin päässä <3

Paskan mättö siis jatkuu taas...

Oltiin tekevinämme hyväkin työ, kun saatiin loukutettua se oranssi katti ja vietiin se vielä turvallisesti eläinkoti Kattilaan mun ainoona vp.
Aattelin, että eiköhän se maailmakaikkeus korvaa tän niin, että Topi tulisi nyt kotiin.
Juu tuli tänään kotiin, mutta muovipussissa. Mika hautas Robin viereen.


Joten tosiaan tulee mieleen, että kun sen kk sain olla rauhassa ja lupasin sen jälkeen kestää mitä vaan, niin täältä pesee taas. Urakalla paskaa niskaan.
Mitähän muuta kivaa tää viikko tuo tullessaan.


Oli raastavaa saada tieto pitkän päivän vuoron alussa tänne. Oli löydetty keskeltä tietä jälki niskassa, joko purtu tai auto tönäissyt. Hyvä että saatiin tietää, ettemme turhaan koko loppuelämää mieti, mihin Topi hävisi, mutta onhan tää rankkaa.


Oon ollut varmaan edellisessä elämässä tosi kusipää, kun mua näin paljon koetellaan.
Juu taas pitäisi muistaa, että tuska kertoo kasvustasi kiitä siitä!!
Mut kuinka paljon tässä nyt on oikein kasvettava?


Kohta 3v putkeen pelkkää helvetin esikartanoo...välillä aina joku pieni onnen hetki, joka kohta lakastaan murusina pöydän alle. Älä hymyile ei kannata, sanoo maailmankaikkeus ja vetää maton jalkojen alta yhä uudestaan ja uudestaan.
Ei auta, vaikka kuinka yrittäisin räpiköidä eteenpäin, aina joku vetää jaloista mahallaan takaisin.


Miten tästä eteenpäin....
Suomi Sisu Perkkele mähän en luovuta!!!

Loukuttaan

Tänään sain loukkua lainaksi. Oranssi kissa vainoaa meidän kissoja joka päivä.
Topi on ollut jo monta viikkoa pois, kun sai selkäänsä siltä. Ja Lumikin jalat on haavoilla.
Nyt riitti.Se katti lähtee, tavalla tai toisella.
Eläinkoti Kattilaan olis tarkotus viedä jos saadaan loukutettua.

Meikä on vuotanut verta taas niin maan perusteellisesti. Niin paljon, että kun vuoto alkoi , niin meinasin soittaa töihin, etten tule.
Nimittäin kun aamulla nousin ylös sängystä, kaaduin samantien selälleni takaisin.
Koko päivän pyöttytti verenhukka kait? Ja oli huono väsynyt olo, lähdinkin puolilta päivin kotiin.

No ensi viikolla on se polyypin poisto, jospa sitten loppuisi taas nää aikuis-iän menkat.

Oon jo päässyt henkisesti ison sakon yli. Ensin ajattelin, et haluan sen maksaa heti, että saan sen pois mielestä, mutta kun tota rahaa ei oikein ole, niin aattelin vähitellen säästää sitä jemmaan.
Googlettamalla löysin tietoa, että voi mennä puolikin vuotta ennen ensimmäistä muistutusta ja sitten voi sopia ja maksaa osissa.
Se pollari mieskin sano, ettei tätä tarvitse maksaa eräpäivänä, vaan voit odottaa muistutuslaskua, joten kaippa se sitten niin on...
Viekööt linnaan sit jos pollari valehteli :-)

Pari päivää oon yrittänyt jo olla ilman herkkuja. Tänään oli töissä mieletöntä Kinder juustokakkua, mutta laistin sen, joten en nyt kyllä sit sorru pakastimessa olevaan jäätelöönkään.
Oon jopa harkinnut sen roskiin heittämistä, mutta en raaski.

Tämmösiä tänään tulispa Topi kotiin...

oppirahoja

Juuri kun pääsin eilen toivomasta, että hyvä tuuri jatkuisi, niin siihen se sitten loppui.
Tai oikeastaan en halua siihen uskoa, vaan että tämä päivä ei vaan ollut paras mahdollinen, ja tästä on taas vaan suunta ylöspäin.
Eli menin sit tänäänkin ylitöihin, kun pyydettiin ja sain aikaiseksi päivän aikana kaahattua itselleni sellaiset ylinopeus sakot, että saan tehdä niitten takia 9 ylimääräistä työvuoroa saadakseni ne maksettua. Aikani tihrutin ja nieleskelin, sitten keräsin itseni ja jatkoin duunia.

Ansaitsin sakkoni juu, mutta ainoa mikä ketuttaa on se, että mun vuositulojen mukaanhan ne siis sakottavat.
Mutta kun mun vuositulot on mun normipalkkaan verrattuna melkein kaksinkertaiset, kun teen tuplasti töitä. Niin sanotusti yötä päivää.
Niin se vituttaa, että sakko nousee sen takia niin suureksi, mutta ei mahda mitään.

Omat tyhmät valinnat tähän johtivat. Turhaa itkee, kuinka epäreilua tää on, sillä elämä vain ei ole reilua ja se siitä.

Sitten huomasin tänään myös kauhukseni lihoneeni melkein kaikki syövän aikana laihdutetut kilot takaisin. Epätoivo nosti päätään ja tekisi mieli lyödä kaikki läskiksi.
Pää taistelee otanko jäätelöö vai pystynkö aloittaan vihdoin painonpudotuksen tosissaan.

Sit vielä soitin verotoimistoon nostaakseni vuositulorajaani, kun ei sit taida riittää sekään mitä arvelin ja sen ansiosta verotus nousi peräti 3% uusi veroprossani on 26.5%
Suomessa kannattaa todellakin yrittää työtä tekemällä nousta ojasta.
Tänään vituttaa, mutta ei kun eteenpäin sano mummo lumessa, ja mähän meen.
Huomenna taas ylitöihin ja sit alkaakin omat työt loppuviikko.
Kuinka paljon ihminen jaksaa???

Joo me mentiin naimisiin viikko sitten perjantaina...

Jihuu täällä tuore rouva edelleen kyllä Sihvonen. Tää oli se ylläri pylläri.


Päätettiin tossa tosiaan kk sitten, että tehdään sitruunoista joita elämä meille jatkuvasti tarjoaa, niin limonaatia ja se on kannattanut, ainakin tähän asti onni on kääntynyt parempaan.
18.v harjotuskihloissa 1kk kihloissa ja sit naimajaisiin.
Nopeeta piti järjestää joten ihan yksinkertaisesti maistraatista aika klo.11     13.8.2018
Takapihabileet, karaokee ym. Bestis pariskunta ja pari muuta kamua kylässä ja iloa riitti.
Pidettiin kumpikin omat Sukunimet kun ei päästy yksimielisyyteen mitenkään muutoin.


Kk sitten pyysin maailmakaikkeudelta, kun aloin häitä suunnitteleen, että nyt kaikki Jumalat ja enkulat auttaisivat, että mitään epäonnea ei  tule pilaamaan fiilistä ja saan nauttia häiden etkotunnelmista, itse tapahtumasta ja vielä hetken sen jälkimainingeistakin.
Ja näin on käynyt, taivas ei ole pudonnut niskaan tänä aikana, vaan epäonni on hylännyt meitit.


Kuherrusviikkoa kuherreltiin kotoisasti kotona Netflixin  ja toistemme äärellä nauttien kiireettömistä ja paineettomista päivistä.


Tänään alkoi taas arjen aherrus ja pitää haalia niin maan perusteellisesti duunia kk, että voin sitten hyvällä omalla tunnolla jäädä kk saikulle, pelkäämättä, että tiliä ei tule kuin minimi.
Ehkä juuri selviämme siitä yhdestä kk pienemmällä palkalla, jää nähtäväksi.


Tällä hetkellä ollaan onnellisia ja oon saanut kk nauttia. Lupasin maailmankaikkeudelle sen jälkeen kestää mitä vaan, joten kattellaan miten tästä eteenpäin.
Sairaalakäyntejä luvassa piakkoin. Syöpäkontrolli, seuraavana, päivänä polyypin poisto ja ens kuussa siis vasemman käden rannekanavan toimenpide.


Uskallanko esittää vaatimattoman toiveeni, että koko loppuvuosi menisi rattoisasti ja kaikki sujuisi.
Kukaan ei kuolisi, rahat riittäisi, olisi töitä ja pysyisimme terveinä ja rakastuisimme toisiimme joka päivä uudelleen.
Ja Topikatti tulis kotiin, on ollut jo monta viikkoa reissussa. Ja Mika kypsyis ajatukseen, että otettas vauvahauva <3
Hyvissä fiiliksissä tällä kertaa :-)