oppirahoja

Juuri kun pääsin eilen toivomasta, että hyvä tuuri jatkuisi, niin siihen se sitten loppui.
Tai oikeastaan en halua siihen uskoa, vaan että tämä päivä ei vaan ollut paras mahdollinen, ja tästä on taas vaan suunta ylöspäin.
Eli menin sit tänäänkin ylitöihin, kun pyydettiin ja sain aikaiseksi päivän aikana kaahattua itselleni sellaiset ylinopeus sakot, että saan tehdä niitten takia 9 ylimääräistä työvuoroa saadakseni ne maksettua. Aikani tihrutin ja nieleskelin, sitten keräsin itseni ja jatkoin duunia.

Ansaitsin sakkoni juu, mutta ainoa mikä ketuttaa on se, että mun vuositulojen mukaanhan ne siis sakottavat.
Mutta kun mun vuositulot on mun normipalkkaan verrattuna melkein kaksinkertaiset, kun teen tuplasti töitä. Niin sanotusti yötä päivää.
Niin se vituttaa, että sakko nousee sen takia niin suureksi, mutta ei mahda mitään.

Omat tyhmät valinnat tähän johtivat. Turhaa itkee, kuinka epäreilua tää on, sillä elämä vain ei ole reilua ja se siitä.

Sitten huomasin tänään myös kauhukseni lihoneeni melkein kaikki syövän aikana laihdutetut kilot takaisin. Epätoivo nosti päätään ja tekisi mieli lyödä kaikki läskiksi.
Pää taistelee otanko jäätelöö vai pystynkö aloittaan vihdoin painonpudotuksen tosissaan.

Sit vielä soitin verotoimistoon nostaakseni vuositulorajaani, kun ei sit taida riittää sekään mitä arvelin ja sen ansiosta verotus nousi peräti 3% uusi veroprossani on 26.5%
Suomessa kannattaa todellakin yrittää työtä tekemällä nousta ojasta.
Tänään vituttaa, mutta ei kun eteenpäin sano mummo lumessa, ja mähän meen.
Huomenna taas ylitöihin ja sit alkaakin omat työt loppuviikko.
Kuinka paljon ihminen jaksaa???