Oltiin tekevinämme hyväkin työ, kun saatiin loukutettua se oranssi katti ja vietiin se vielä turvallisesti eläinkoti Kattilaan mun ainoona vp.
Aattelin, että eiköhän se maailmakaikkeus korvaa tän niin, että Topi tulisi nyt kotiin.
Juu tuli tänään kotiin, mutta muovipussissa. Mika hautas Robin viereen.
Joten tosiaan tulee mieleen, että kun sen kk sain olla rauhassa ja lupasin sen jälkeen kestää mitä vaan, niin täältä pesee taas. Urakalla paskaa niskaan.
Mitähän muuta kivaa tää viikko tuo tullessaan.
Oli raastavaa saada tieto pitkän päivän vuoron alussa tänne. Oli löydetty keskeltä tietä jälki niskassa, joko purtu tai auto tönäissyt. Hyvä että saatiin tietää, ettemme turhaan koko loppuelämää mieti, mihin Topi hävisi, mutta onhan tää rankkaa.
Oon ollut varmaan edellisessä elämässä tosi kusipää, kun mua näin paljon koetellaan.
Juu taas pitäisi muistaa, että tuska kertoo kasvustasi kiitä siitä!!
Mut kuinka paljon tässä nyt on oikein kasvettava?
Kohta 3v putkeen pelkkää helvetin esikartanoo...välillä aina joku pieni onnen hetki, joka kohta lakastaan murusina pöydän alle. Älä hymyile ei kannata, sanoo maailmankaikkeus ja vetää maton jalkojen alta yhä uudestaan ja uudestaan.
Ei auta, vaikka kuinka yrittäisin räpiköidä eteenpäin, aina joku vetää jaloista mahallaan takaisin.
Miten tästä eteenpäin....
Suomi Sisu Perkkele mähän en luovuta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti