Miina ja Eemeli

Eilen sitten haettiin kisut. Osoite oli niin vaikea, että 2 navia johtivat kumpikin eri paikkoihin.

Ensin jopa jonnekin yksityisalueelle, jossa ei olisi saanut edes kulkea ja lopulta tie päättyi esteeseen. Tuli tunne, että äkkiä pois, ennenkuin meidät ammutaan.
Ketutti niin maan perusteellisesti. Pyörittiin ympyrää ja jouduttiin ajaan useita kilometrejä teillä, joissa oli isoa kivihaketta päällä. Pelkäsin, että auto vähintään hajoaa.
Lopulta oltiin jossain nou wer mettässä ja navi neuvoi vuorotellen joka suuntaan ja kilometrit perille vaan lisääntyi, sekä satoi kaatamalla. Oltiin hermoromahduksen vallassa jo ja ajateltiin, että ei ole muuta mahkua, kun lähteä kotiin takaisin, ei löydetä perille millään.

Meillä ei ollut edes puhelin numeroa kisujen omistajalle, joten laitoin Messengerissä viestin, mikä on tilanne ja numeroni.
Onneks soitti mulle heti ja lopulta toivat meille kissat sinne, missä navi näytti meidän olevan.
Ja vielä ajoivat edellä isolle tielle asti, et löydettiin helpommin takas Hauholle <3

Kisut huusi osan matkaa tietty peloissaan. Perillä kotona löysivät heti sohvan alta turvapaikan, jossa makasivat päällekkäin pari tunti. Sitten alkoivat tutustumaan ympäristöönsä.
Kävivät hienosti hiekkalaatikolla ja syömässä. Lumikin kohtaaminen on vielä rajoittunut kunnioittavan välimatkan päähän.

Lumikki hieman ääntelee siihen malliin, ettei kannata lähemmäksi astella, vaikka pienet haluaisi tulla jo tutustuun. No pikkuhiljaa siedätyshoitoa.
Oon hellinyt nyt erityisesti Lumikkia, jotta hän ei tunne itseään syrjäytetyksi.
Lumikkihan ei Topin aikana yleensä ikinä tullut sänkyyn, eikä halunnut syliin, mutta Robroyn ja Topin kuoleman jälkeen on ilmeisesti tullut niin hellyyden kipeeksi, että antaa nykyään herkemmin ottaa itsensä syliin ja silitettäväksi. On jopa ollut sängyssä mahan päällä ja itse sinne tullut.

Yö pelotti hieman, että antaako noi nukkua huutavatko kotikävää ja etten yöllä vessassa käydessä astu niiden päälle.
Arvelutti myös etteivät ne vahingossa ota yöllä yhteen Lumikin kanssa.

Niinpä mä otin kisut makkariin oven taakse koppaan mun sänkyyn.
Ite heräsin pariin kertaan pissalle, mut kisut pysyi kiltisti nukkumassa.

Alkoivat vasta aamulla hieman ennen 5 leikkimään, joten sit noustiin ylös koko poppoo.
Kaikki pisulle ja syömään. Tossa ne menee edestakas mun päällä, kun oon tietsikalla sängyssä.
Aika kivaa, rauha loppui, mutta nyt on elämää, kunhan toi Lumppari vielä tottuu.

Tänä aamusta tikinpoistoon Hauhon terppariin ja 14.00 Tays Keuhko ja kaulan alueen kuvaus.
Haava hieman punoittaa ja on hieman arka.

Olin viikonlopun Bemeristä kursseilla, kirjoitan siitä erikseen myöhemmin. On nimittäin kyllä niin hieno laite joka auttaa kehoa pysymään terveenä ja ennalta ehkäisee sairauksien syntymistä, että jo omienkin kokemusten perusteella suosittelen kaikille. Palataan asiaan.

　

Löysää....

Ihanan löysää on ollut jo viikko näin sairaslomalla ollessa.
Leikkaus meni loistavasti, ainoastaan sattui puudutusaineen laitto, joka TODELLAKIN sattui.
Joutuivat myös lisään puuduketta, kun tunsin hieman hermokipua kesken toimenpiteen.
Pärjäilin melko hyvin yksikätisenä, eikä särkyjään paljon ollut, kun otin säännöllisin välein särkylääkettä.
Mika kyllä auttaa herkästi jos jotain apua pyydän ja on muutoinkin ollut hyväntuulinen ja tukena.

On ollut toisaalta ihanaa olla vaan, mutta on ollut myös vaikeaa lopettaa jatkuva suorittaminen ja olla tuntematta itseään tehokkaaksi ja hyödylliseksi.
Kattelin tossa kauden putkeen hömppäohjelmaa Ruotsin Paratiisihotelli ja aivot on olleet narikassa.
Päivittäin teen kuitenkin jotain hyödyllistä. Alkuun jos ei muuta voinut, niin listoja siitä mitä haluan saavuttaa lähiaikoina. Ja suunnitelmia miten edetä eri asioissa.

Eilen sain aikaiseksi vihdoin käydä hyvällä ystävällä, jolla on myös ollut todella rankkaa oman syövän ja heti perään läheisen menetyksen johdosta.
Kovia ollaan koettu molemmat ja tuntuu hirveältä katsoa ystävän kärsimyksiä, mutta ehkä hänkin sai toivon mukaan taas hieman lisää potkua jatkaa tätä ihmiselämää surunsa keskellä.
Siinä meni yli 3h jupatessa todella nopeesti. Ei ehtinyt ees kelloa vilkaista, kunnes ystävä huomasi, että hänen pitää kohta lähteä töihin.
Kyllä on hienoa omata ystäviä, jotka ovat sielunsiskoja/ veliä.
On niiiiiiiiiiiiiiiin voimaannuttavaa jakaa kaikki kokemuksensa ja voida kertoa ne juuri niin miltä tuntuu pelkäämättä, että ystävä ei ymmärrä tai jaksa kuunnella tai ole valmis kuulemaan.
Tilattiin kummallekin meedio aika ensi viikolle, jännää.

Kotona laitetaan johtoja piiloon, kun kisut tulee viikon päästä.
Huomenna taas verikokeisiin, kun kehkokuviin tuli kutsu jo ens viikolle. Semmotteita tänään.

Sitä sun tätä

Käsileikkurin aika siirty huomis iltapäivästä jo 8.30, hyvä niin, koska ollaan enempi aamuihmisiä Mikan kaa. Se saa luvan tulla mukaan, jos tarviin apua yks kätisenä sen jälkeen.
Työkaveri onneks heittää sinne ja takas. Ei tarvi ainakaan ootella tuntitolkulla jotain kela taxia takas päin ja menomatka taxilla maksais varmaan jotain 70e en tie mitä nykyään...
Toivottavasti kaikki menee hyvin, en jännitä yhtään, toivon vaan et leikkaus onnistuu.
Saikkua tulee 3-5vko eri tietolähteitten mukaan.
Mun työstä tulee varmaan maximi, koska on sen verta raskasta nostella vanhuksia ym..

Eilen mietin, että otan tän samalla hermolomana töistä, sen verta stressaavaa se on nykyään, varsinkin kun joutuu tekeen niitä ylitöitä, että pärjäis tässä kovassa maailmassa.
Mietiskelin myös, että ei mulla ainakaan aika tule pitkäksi, kun saikulle on tullut sovittua jo vaikka mitä.
No tää viikko on vielä löysää, kun toinen käsi on paketissa, mutta sitten se meno alkaa.

Ollaan ottamassa 2 kissanpentua, jotka saadaan joko ens tai seuraavalla viikolla jeeeeeeeeeeeeeeee.
Tyttö ja poika, nyt pitäs keksiä hyvät nimet, mut ehkä se sitten tulee, kun ne näkee.
Aivan ihanaa, ehdin tutustuun ja hoitaan niitä. Tää on ehdottomasti paras aika ne ottaa. Mikakin on jo myöntyväinen. Toivottavasti Lumikki hyväksyy ne ja alkaa pitään niistä huolta.

Ensi viikon vkonloppuna meen Hesaan bestikselle, joka laittaa mun hiukset ja vietetään laatuaikaa perjantai ilta varmaan yöpuvuissa ja tv:n ääressä syöden jotain hyvää.
La ja  Su oon kurssilla 9-17 Bemeristä verisuoniterapialaitteesta, jonka ostin keväällä.
Vehje todellakin toimii!!! Auttaa moneen vaivaan ja kipuun ja uniongelmiinkin olen löytänyt siitä avun. No nyt opin oikeaoppisesti siitä lisää.

Vko 38 on keuhkojen ja kaulanalueen röntgen TAYS:issa, nopeeta tuli se kutsu nyt.
Saman viikon lopulla tulee Jonna ja Lassi veljenlapset Tampereelta kylään RISK turnaukseen.

vko 39 tulee ilmeisesti Pökä Espoosta rakentaan mulle autokatosta.
Joten kaikkee mukavaa ja vähemmän mukavaa on menossa.
Tänään vaan löhöön ja valmistaudun huomiseen.
Aamun jo touhusin kaupat, apteekit, ja ruoat moneks päiväks. Huomenna päälle jotain löysää, että saa vaatteet pois yhdellä kädellä.
Semmotteita tänään. Mielenkiintoinen kk tulossa. Pitäkää peukkuja <3