Miina ja Eemeli

Eilen sitten haettiin kisut. Osoite oli niin vaikea, että 2 navia johtivat kumpikin eri paikkoihin.

Ensin jopa jonnekin yksityisalueelle, jossa ei olisi saanut edes kulkea ja lopulta tie päättyi esteeseen. Tuli tunne, että äkkiä pois, ennenkuin meidät ammutaan.
Ketutti niin maan perusteellisesti. Pyörittiin ympyrää ja jouduttiin ajaan useita kilometrejä teillä, joissa oli isoa kivihaketta päällä. Pelkäsin, että auto vähintään hajoaa.
Lopulta oltiin jossain nou wer mettässä ja navi neuvoi vuorotellen joka suuntaan ja kilometrit perille vaan lisääntyi, sekä satoi kaatamalla. Oltiin hermoromahduksen vallassa jo ja ajateltiin, että ei ole muuta mahkua, kun lähteä kotiin takaisin, ei löydetä perille millään.

Meillä ei ollut edes puhelin numeroa kisujen omistajalle, joten laitoin Messengerissä viestin, mikä on tilanne ja numeroni.
Onneks soitti mulle heti ja lopulta toivat meille kissat sinne, missä navi näytti meidän olevan.
Ja vielä ajoivat edellä isolle tielle asti, et löydettiin helpommin takas Hauholle <3

Kisut huusi osan matkaa tietty peloissaan. Perillä kotona löysivät heti sohvan alta turvapaikan, jossa makasivat päällekkäin pari tunti. Sitten alkoivat tutustumaan ympäristöönsä.
Kävivät hienosti hiekkalaatikolla ja syömässä. Lumikin kohtaaminen on vielä rajoittunut kunnioittavan välimatkan päähän.

Lumikki hieman ääntelee siihen malliin, ettei kannata lähemmäksi astella, vaikka pienet haluaisi tulla jo tutustuun. No pikkuhiljaa siedätyshoitoa.
Oon hellinyt nyt erityisesti Lumikkia, jotta hän ei tunne itseään syrjäytetyksi.
Lumikkihan ei Topin aikana yleensä ikinä tullut sänkyyn, eikä halunnut syliin, mutta Robroyn ja Topin kuoleman jälkeen on ilmeisesti tullut niin hellyyden kipeeksi, että antaa nykyään herkemmin ottaa itsensä syliin ja silitettäväksi. On jopa ollut sängyssä mahan päällä ja itse sinne tullut.

Yö pelotti hieman, että antaako noi nukkua huutavatko kotikävää ja etten yöllä vessassa käydessä astu niiden päälle.
Arvelutti myös etteivät ne vahingossa ota yöllä yhteen Lumikin kanssa.

Niinpä mä otin kisut makkariin oven taakse koppaan mun sänkyyn.
Ite heräsin pariin kertaan pissalle, mut kisut pysyi kiltisti nukkumassa.

Alkoivat vasta aamulla hieman ennen 5 leikkimään, joten sit noustiin ylös koko poppoo.
Kaikki pisulle ja syömään. Tossa ne menee edestakas mun päällä, kun oon tietsikalla sängyssä.
Aika kivaa, rauha loppui, mutta nyt on elämää, kunhan toi Lumppari vielä tottuu.

Tänä aamusta tikinpoistoon Hauhon terppariin ja 14.00 Tays Keuhko ja kaulan alueen kuvaus.
Haava hieman punoittaa ja on hieman arka.

Olin viikonlopun Bemeristä kursseilla, kirjoitan siitä erikseen myöhemmin. On nimittäin kyllä niin hieno laite joka auttaa kehoa pysymään terveenä ja ennalta ehkäisee sairauksien syntymistä, että jo omienkin kokemusten perusteella suosittelen kaikille. Palataan asiaan.