Löysää....

Ihanan löysää on ollut jo viikko näin sairaslomalla ollessa.
Leikkaus meni loistavasti, ainoastaan sattui puudutusaineen laitto, joka TODELLAKIN sattui.
Joutuivat myös lisään puuduketta, kun tunsin hieman hermokipua kesken toimenpiteen.
Pärjäilin melko hyvin yksikätisenä, eikä särkyjään paljon ollut, kun otin säännöllisin välein särkylääkettä.
Mika kyllä auttaa herkästi jos jotain apua pyydän ja on muutoinkin ollut hyväntuulinen ja tukena.

On ollut toisaalta ihanaa olla vaan, mutta on ollut myös vaikeaa lopettaa jatkuva suorittaminen ja olla tuntematta itseään tehokkaaksi ja hyödylliseksi.
Kattelin tossa kauden putkeen hömppäohjelmaa Ruotsin Paratiisihotelli ja aivot on olleet narikassa.
Päivittäin teen kuitenkin jotain hyödyllistä. Alkuun jos ei muuta voinut, niin listoja siitä mitä haluan saavuttaa lähiaikoina. Ja suunnitelmia miten edetä eri asioissa.

Eilen sain aikaiseksi vihdoin käydä hyvällä ystävällä, jolla on myös ollut todella rankkaa oman syövän ja heti perään läheisen menetyksen johdosta.
Kovia ollaan koettu molemmat ja tuntuu hirveältä katsoa ystävän kärsimyksiä, mutta ehkä hänkin sai toivon mukaan taas hieman lisää potkua jatkaa tätä ihmiselämää surunsa keskellä.
Siinä meni yli 3h jupatessa todella nopeesti. Ei ehtinyt ees kelloa vilkaista, kunnes ystävä huomasi, että hänen pitää kohta lähteä töihin.
Kyllä on hienoa omata ystäviä, jotka ovat sielunsiskoja/ veliä.
On niiiiiiiiiiiiiiiin voimaannuttavaa jakaa kaikki kokemuksensa ja voida kertoa ne juuri niin miltä tuntuu pelkäämättä, että ystävä ei ymmärrä tai jaksa kuunnella tai ole valmis kuulemaan.
Tilattiin kummallekin meedio aika ensi viikolle, jännää.

Kotona laitetaan johtoja piiloon, kun kisut tulee viikon päästä.
Huomenna taas verikokeisiin, kun kehkokuviin tuli kutsu jo ens viikolle. Semmotteita tänään.