Musta marraskuu

Jo on ollut alavireistä taas koko marraskuu ja niinhän sitä sanotaan, että ennen auringon nousua on synkin pimeys. Siltä musta tuntuu, sillä nyt on mennyt huomattavasti paremmilla fiiliksillä jo muutaman päivän. Koko viime viikko oli totaalisen vaikea noin henkisesti.

Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja  raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)

Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.

Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.

Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.

Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
 Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.

No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.

Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.

Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa  ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.

Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.

Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten  jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-)  Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3

Raha ei tuo onnellisuutta, mutta kyllä se helpottas!!!

Flunssa on kestäny jo kohta 2vkoa ja Mika tietty sai sen myös.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.

Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.

Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.

Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.

Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,

No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.

Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.

Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(

Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.

Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.

Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.

Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.

Flunssan tynkää

No niin, heti kun pääsi töissä kehumassa toisen samanmielisen työkamun kanssa, ettei me paljo sairastella, niin eiköhän eilen ekana vp alkanu kurkkukipu ja nenän vuoto.

Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45  ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.

Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen  vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(       
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.

Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.

Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei  pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.

Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.

Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.

Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......

Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3