Musta marraskuu

Jo on ollut alavireistä taas koko marraskuu ja niinhän sitä sanotaan, että ennen auringon nousua on synkin pimeys. Siltä musta tuntuu, sillä nyt on mennyt huomattavasti paremmilla fiiliksillä jo muutaman päivän. Koko viime viikko oli totaalisen vaikea noin henkisesti.

Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja  raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)

Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.

Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.

Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.

Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
 Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.

No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.

Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.

Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa  ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.

Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.

Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten  jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-)  Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3